Löytyykö näitä vielä kaapeistasi? Ennen digiaikaa lapset oppivat lukemaan Aku Ankan parissa

Keskiviikkoisin koulun viimeisellä oppitunnilla piti kirjat ja penaali sujauttaa reppuun tavallista vikkelämmin. Oli käveltävä – tai oikeastaan spurtattava – kotiin pikavauhdilla, jotta ennättäisi ensimmäisenä perille. Kotona nimittäin odotti viikon kohokohta, uunituore Aku Ankka -sarjakuvalehti.

Oli elintärkeää, että sen sai lukea ensimmäisenä ennen muita sisaruksia. Joskus kisa meni jopa niin täpäräksi, että lukemisesta syntyi mehevä riita, jossa Aku Ankkakaan ei selvinnyt täysin vaurioitta.

Kun Akut oli luettu moneen kertaan, otettiin sarjispino mukaan kesämökille. Siellä hiirenkorville selailtuja lehtiä säilytettiin vielä vuodesta toiseen. Kun lomasää muuttui kehnoksi, olikin mukava vetäytyä lukemaan Carl Barksin, Don Rosan ja muiden taitavien piirtäjien loihtimia seikkailutarinoita ja kuuntelemaan siinä sivussa sateen ropinaa.

Ei haitannut yhtään, että sarjakuvat olivat tuttuja, sillä niiden jännittävät juonenkäänteet imaisivat mukaansa yhä uudelleen. Oli oikeastaan vain nostalgista palata tuttuihin, vuosien takaisiin sarjakuvaruutuihin.

suomessa aku ankka -sarjakuvalehti alkoi ilmestyä vuonna 1951. Ensimmäinen numero julkaistiin 5. joulukuuta eli täsmälleen samana päivänä, kun sarjakuvan luonut Walt Disney vietti 50-vuotispäiviään. Alkuun lehden nimi oli Aku Ankka ja kumppanit, mutta pian se lyheni tuttuun, ytimekkääseen muotoonsa.

Ensimmäinen numero kävi hyvin kaupaksi: sitä myytiin peräti 34 017 kappaletta. Seuraavana vuonna lehden lukijamäärä kasvoi jo 45 000:een. Vetoapua saatiin saman kustantajan Helsingin Sanomilta, jonka sivuilla Mikki Hiiri oli seikkaillut sarjakuvastrippinä toukokuusta 1931 lähtien ja Aku Ankkakin vuodesta 1936.

Suomessa Walt Disneyn piirtämät Mikki Hiiri -sarjakuvastripit ilmestyivät tosin ensimmäisenä tamperelaisessa Aamulehdessä niinkin varhain kuin maaliskuussa 1930. Aamulehti lopetti kuitenkin Mikki Hiiri -strippien julkaisun jo samana vuonna, ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Eljas Erkko onnistui hankkimaan oikeudet lehdelleen.

Vuosikymmenien kuluessa Aku Ankka -lehden suosio kasvoi. 1960-luvun alussa sillä jo oli 141 000 lukijaa, ja vuosikymmentä myöhemmin määrä oli tuplaantunut.

Vuonna 1975 Akusta tuli Suomen sekä laajalevikkisin että luetuin aikakauslehti 320 000 kappaleen levikillään. Aku Ankan vahvuutena oli, että Ankkalinnan tarinat kiinnostivat niin tyttöjä, poikia kuin heidän vanhempiaan.

sarjakuvalehden vanavedessä alettiin julkaista kompaktin kokoisia Aku Ankan taskukirjoja. Ensimmäinen ”taskari” Mikki kiipelissä ilmestyi vuonna 1970.

Aku Ankka -lehden levikki kasvoi aina vuoteen 2008 saakka, ja suurimmillaan sillä oli peräti 325 000:n levikki. Tämän jälkeen lähes instituutioksi muodostunut sarjakuvalehti on menettänyt asemiaan, sillä digitaaliset laitteet hallitsevat nyt lasten ja nuorten ajankäyttöä. Lehden tilaajamäärä on tästä syystä kutistunut noin kolmasosaan huippuvuosista.

Aku Ankka -lehti on herättänyt ilmestymisaikanaan suurta innostusta mutta myös moraalista paheksuntaa. Housutonta Akua on pidetty epäsiveellisenä ja huonokäytöksisenä roolimallina. Myös Ankkalinnan epätyypillisiä perhemalleja ja epämääräisiä ihmissuhteita on lukemattomat kerrat kauhisteltu.

Vuosikymmenten kuluessa kauhistelu on vaihtunut hyväksyntään, kun on havaittu, että moni suomalaislapsi on oppinut lukemaan nimenomaan Aku Ankkojen avulla. Lehtien ja taskukirjojen rikasta ja leikittelevää kieltä ovat kiitelleet jopa äidinkielenopettajat ja kieltentutkijat.

Ehkä mökillä lojuvia sarjakuva- ja taskukirjapinoja ei kannatakaan vielä kierrättää paperiroskiin vaan jättää ne odottamaan seuraavaa sukupolvea, joka tarvitsee treenaamista lukemaan oppimisessa.