Maailmanpuu. Rakkaalla puulla on monta nimeä. Mari Pohjan­veden silmäterä on varmasti parisataa vuotta vanha honka, joka seisoo ryhdikkäänä kuin vartiomies perheen kotitalon vieressä.

– Olen tällainen puunhalaaja. Tuo puu on niin vanha, että se on nähnyt kaiken. Arvostan luontoa ja historiaa, ne antavat minulle inspiraatiota taiteeseeni, Mari kertoo.

Pohjanveden kolmihenkinen perhe asuu Oulun Pikkaralassa keskellä maalaisidylliä. Talon ohi kiemurtaa vanhanajan mutkainen kylätie, joka ei sovi minuuttiaikataulussa kiitävälle nykyihmiselle. Oulujoen rantaan on matkaa noin kilometri. Perheen kotina on 1920-luvulla rakennettu maalaistalo pihapiireineen. Itse tila on taloakin vanhempi.

– Olemme Oulusta Kajaaniin kulkeneen vanhan maantien varrella. Tällä tilalla on aikanaan toiminut matkalaisia palvellut kestikievari, naapurissa on säilynyt piharakennus 1700-luvulta, Mari sanoo.

Suojeltuun pihapiiriin kuuluu päärakennuksen lisäksi kaksikerroksinen talonpoikainen vilja-aitta ja kaksi piharakennusta.

– Pihalla on vielä kaikenlaista hommaa. Ainakin toinen piharakennuksista ja maakellari pitäisi kunnostaa.

Sisällä tuvassa perheen Urho-koira makoilee tutulla paikallaan sohvan selkänojan päällä ja kurkkii ikkunasta ulos. Mari istahtaa komean uunin edessä olevaan keinutuoliin.

– Muutimme tänne jouluna 2017. Löysimme talon paikallislehdessä olleen halutaan ostaa -ilmoituksen avulla. Kaupat tehtiin juhannuksena 2016, jonka jälkeen aloitimme remontin.

Hirsitalon kunnostusprojektiin lähteminen oli ensiasunnon ostajille suuri päätös.

– Minulle olisi riittänyt rivitalonpätkä, mutta Jussi halusi asua hirsitalossa. Remontoimme talon pääosin omin voimin.

Oppia talon kunnostukseen haettiin lukemalla Panu Kailan kirjoittamaa Talotohtoria ja selaamalla Museoviraston korjausrakentamiskortistoa. Myös ammattilaisten apuun turvauduttiin.

– Otimme jo ennen talon ostamista yhteyttä Pohjois-­Pohjanmaan korjausrakentamiskeskukseen ja saimme apua ja neuvoja korjausarkkitehti Raimo Tikalta, Mari kertoo.

Talo oli ollut useamman vuoden tyhjillään ennen kuin se siirtyi Marin ja Jussin omistukseen. Hirsirunkoinen rakennus oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Esimerkiksi rossipohja oli moitteeton, vaikka taloa oli remontoitu vuosien varrella aikansa ohjeiden ja muotien mukaisesti.

– Ikkunoiden ulkopokat ovat alkuperäiset, mutta niiden sisäpuolelle on 1980-luvun remontissa laitettu lämpölasit. Olen kunnostanut vanhat pokat, Mari kertoo.

Samassa remontissa talon kuisti oli purettu ja sen tilalle oli rakennettu laajennusosa.

– Kuistista oli tehty elintasosiipi, jossa oli eteinen, sauna ja pesutilat. Me kannoimme omassa remontissamme kiukaan pihalle. Saunasta tehtiin tekninen tila ja apukeittiö, johon saatiin paikka maa­lämpö­pumpulle ja pesukoneelle. Pesuhuoneeseen hankimme suihkukaapin.

Komea uuni näyttää siltä kuin se olisi ollut tuvassa aina.

– Uuni on kokonaan uusi ja se on tehty meidän toiveidemme mukaan. Tekijä löytyi tästä läheltä Haukiputaalta, Mari sanoo.

Purettu leivinuuni oli muodoltaan kantikkaampi, ja se oli kauttaaltaan pellitetty. Tulisijan erikoisuus oli sen yhteyteen rakennettu lämmitysjärjestelmä.

– Tänne oli 1960-luvulla asennettu vesikiertoinen patterilämmitys, Mari tarkentaa.

Leivinuunin vieressä oli erillinen puuta polttava lämpökeskus, johon liittyi uuninpankolle sijoitettu iso vesisäiliö, josta vesi kiersi lämpöpattereihin.

– Vintillä oli lisäksi erillinen paisuntasäiliö. Vettä oli vähän joka puolella taloa. Uuninpankon säiliö piti leikata kolmeen osaan, ennen kuin se saatiin ulos talosta, Mari muistelee.

Remontissa lämmitysjärjestelmä vaihdettiin maalämpöön ja ikkunoiden alle asennettiin uudet patterit.

– Korjausarkkitehdin neuvosta kaikki veteen liittyvät asennukset on tehty pintavetoina viemäreitä lukuun ottamatta. Emme halunneet tänne esimerkiksi lattialämmitystä.

Remonttia tehtiin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen.

– Tahdoimme huomioida talon iän, mutta emme halua asua museossa. Sisustus on mietitty sopimaan vanhaan taloon, Mari kertoo.

Kaikkien muiden huoneiden paitsi kahden päätykamarin lattiat avattiin ja eristettiin. Yläpohjasta tyhjennettiin vanhat kunttaeristeet. Se paperoitiin ja vinttiin puhallettiin eristeeksi ekovillaa. Piipun juuresta löytyi pieniä lahovaurioita, jotka restaurointimestari Ilkka Perttunen korjasi.

Remontissa suurimman muutoksen koki talon keskiosa, jossa sijaitsevat eteinen, keittiö ja wc.

– Entisestä kylpyhuoneesta tehtiin reilunkokoinen wc eli se ei ole enää märkätila.

Wc:n alle palautettiin rossipohja. Seinät tehtiin puusta ja vanerista.

– Meillä oli remontissa kierrätysteema. Vessan allaskaluste, valaisimet ja käsienpesuallas hankittiin kierrätettyinä.

Allaskaluste on 1940-luvun kotimainen senkki, johon sahattiin paikka Arabian 50-luvun altaalle.

Mari halusi keittiöön puusepän tekemät täyspuiset kaapistot. Ajatuksena oli tilata kerralla kunnolliset ja kestävät. Keittiön seiniin nakutettiin huokolevyt, ja ne tapetoitiin Marin itse suunnittelemalla ja painamalla tapetilla.

– Tupaan lisäsimme seiniin korjausarkkitehdin vinkistä puolipaneelin. Se peittää taakseen huonoksi menneet ja korjatut hirret. Paneelin taakse saatiin nostettua koko matkalta lattian alta nouseva tuulensuojapaperi, Mari kertoo.

Talon länsipäädyn makuuhuoneen seinät lisäeristettiin niin ikään huokolevyllä. Lopuksi huone tapetoitiin kauniisti talon henkeen sopivalla William Morrisin tapetilla.

– Jätimme huokolevyjen alle alkuperäiset tapettikerrokset, ne ovat siellä tallessa kertomassa talon historiasta seuraaville remontoijille, Mari pohtii.

Muokattu 15.11.2023 klo 11.42: Poistettu asukkaan sukunimi. Juttu on julkaistu alun perin Meidän Talo 3/2023 -lehdessä.