Mari ja Jussi ostivat ensiasunnokseen remonttia vaativan vanhan kestikievarin – ”Otimme huomioon talon iän, mutta emme halua asua museossa”
Remppa vanhaa vaalien
Mari ja Jussi ostivat ensiasunnokseen remonttia vaativan vanhan kestikievarin – ”Otimme huomioon talon iän, mutta emme halua asua museossa”
Mari Pohjanvesi ja Jussi Rundgren löysivät entisen kestikievarin paikallislehden pikkuilmoituksen avulla. Satavuotiaan hirsitalon remontissa tavoiteltiin alkuperäistä tunnelmaa lempeästi, vanhaa vaalien.
Julkaistu 16.5.2023
Meidän Talo
Marin ja Viljamin kaverina on 1-vuotias suomenpystykorva Urho. Viljamilla on kilometrin koulumatka. Talo odottaa vielä ulkomaalausta.

Maailmanpuu. Rakkaalla puulla on monta nimeä. Mari Pohjan­veden silmäterä on varmasti parisataa vuotta vanha honka, joka seisoo ryhdikkäänä kuin vartiomies perheen kotitalon vieressä.

– Olen tällainen puunhalaaja. Tuo puu on niin vanha, että se on nähnyt kaiken. Arvostan luontoa ja historiaa, ne antavat minulle inspiraatiota taiteeseeni, Mari kertoo.

Pohjanveden kolmihenkinen perhe asuu Oulun Pikkaralassa keskellä maalaisidylliä. Talon ohi kiemurtaa vanhanajan mutkainen kylätie, joka ei sovi minuuttiaikataulussa kiitävälle nykyihmiselle. Oulujoen rantaan on matkaa noin kilometri. Perheen kotina on 1920-luvulla rakennettu maalaistalo pihapiireineen. Itse tila on taloakin vanhempi.

– Olemme Oulusta Kajaaniin kulkeneen vanhan maantien varrella. Tällä tilalla on aikanaan toiminut matkalaisia palvellut kestikievari, naapurissa on säilynyt piharakennus 1700-luvulta, Mari sanoo.

Suojeltuun pihapiiriin kuuluu päärakennuksen lisäksi kaksikerroksinen talonpoikainen vilja-aitta ja kaksi piharakennusta.

– Pihalla on vielä kaikenlaista hommaa. Ainakin toinen piharakennuksista ja maakellari pitäisi kunnostaa.

Tupa näytti tältä ennen remonttia.
Tuvan uuni on muurattu vanhaa pohjalaismallia mukaillen. Vaalea lattia raikastaa tummat seinät ja katon. Seinä on pysty­paneloitu ikkunan alahelmaan. Paneelit peittävät taakseen huonoksi menneet ja korjatut hirret.
Urho vahtii ikkunasta pihalle tulijoita. Seinällä on Marin tekemää taidetta ja nurkassa on hänen valmistamansa puinen valaisin. Kupariset lämmitysvesiputket on asennettu pintavetona ja ne häviävät tyylikkäästi tummaan hirsiseinään.

Sisällä tuvassa perheen Urho-koira makoilee tutulla paikallaan sohvan selkänojan päällä ja kurkkii ikkunasta ulos. Mari istahtaa komean uunin edessä olevaan keinutuoliin.

– Muutimme tänne jouluna 2017. Löysimme talon paikallislehdessä olleen halutaan ostaa -ilmoituksen avulla. Kaupat tehtiin juhannuksena 2016, jonka jälkeen aloitimme remontin.

Hirsitalon kunnostusprojektiin lähteminen oli ensiasunnon ostajille suuri päätös.

– Minulle olisi riittänyt rivitalonpätkä, mutta Jussi halusi asua hirsitalossa. Remontoimme talon pääosin omin voimin.

Oppia talon kunnostukseen haettiin lukemalla Panu Kailan kirjoittamaa Talotohtoria ja selaamalla Museoviraston korjausrakentamiskortistoa. Myös ammattilaisten apuun turvauduttiin.

– Otimme jo ennen talon ostamista yhteyttä Pohjois-­Pohjanmaan korjausrakentamiskeskukseen ja saimme apua ja neuvoja korjausarkkitehti Raimo Tikalta, Mari kertoo.

Keittiö ennen remonttia.
Keittiössä on Marin itse suunnittelema ja käsin sabluunan avulla painama tapetti. Tapetissa on kuvattuna muun muassa pihapiirin komea honka. Keittiön välitilan valaisimet ja laatikoiden posliiniset vetimet hankittiin Porvoon Wanhasta Rautakaupasta. Heleän keltaiseksi maalattu lautalattia on raikas.
Asukkaan kädenjälki näkyy persoonallisesti hirsikotiin suunnitellussa tapetissa.
Keittiön työtaso on koivua, ja se sai rinnalleen Ikean posliinisen altaan, sopii talon tyyliin. Damixan hana hankittiin K-Raudasta.
Keittiön kaapit tilattiin paikallisesta Taipuu Woodworks -puu­sepän­liikkeestä. Välitila on laatoi­tettu. Katto­lis­tojen asennus odottaa vielä inspiraatiota.

Talo oli ollut useamman vuoden tyhjillään ennen kuin se siirtyi Marin ja Jussin omistukseen. Hirsirunkoinen rakennus oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Esimerkiksi rossipohja oli moitteeton, vaikka taloa oli remontoitu vuosien varrella aikansa ohjeiden ja muotien mukaisesti.

– Ikkunoiden ulkopokat ovat alkuperäiset, mutta niiden sisäpuolelle on 1980-luvun remontissa laitettu lämpölasit. Olen kunnostanut vanhat pokat, Mari kertoo.

Samassa remontissa talon kuisti oli purettu ja sen tilalle oli rakennettu laajennusosa.

– Kuistista oli tehty elintasosiipi, jossa oli eteinen, sauna ja pesutilat. Me kannoimme omassa remontissamme kiukaan pihalle. Saunasta tehtiin tekninen tila ja apukeittiö, johon saatiin paikka maa­lämpö­pumpulle ja pesukoneelle. Pesuhuoneeseen hankimme suihkukaapin.

Vanhan uunin purkaminen ja uuden muuraaminen oli kuukauden urakka.
Tuvan seinät jätettiin hirrelle. Tummaksi patinoitunut paneelikatto on alkuperäinen. Lautalattia on uusittu kokonaan.
Makuuhuoneen ilme koheni uudella William Morrisin tapetilla. Sen alla on lisäeristyskerroksena huokolevyä. Makuuhuoneen lattia on 1980-luvun koivuparketti. Kaunis jugendtyylinen tuoli on kirpputorilöytö Rovaniemeltä.

Komea uuni näyttää siltä kuin se olisi ollut tuvassa aina.

– Uuni on kokonaan uusi ja se on tehty meidän toiveidemme mukaan. Tekijä löytyi tästä läheltä Haukiputaalta, Mari sanoo.

Purettu leivinuuni oli muodoltaan kantikkaampi, ja se oli kauttaaltaan pellitetty. Tulisijan erikoisuus oli sen yhteyteen rakennettu lämmitysjärjestelmä.

– Tänne oli 1960-luvulla asennettu vesikiertoinen patterilämmitys, Mari tarkentaa.

Leivinuunin vieressä oli erillinen puuta polttava lämpökeskus, johon liittyi uuninpankolle sijoitettu iso vesisäiliö, josta vesi kiersi lämpöpattereihin.

– Vintillä oli lisäksi erillinen paisuntasäiliö. Vettä oli vähän joka puolella taloa. Uuninpankon säiliö piti leikata kolmeen osaan, ennen kuin se saatiin ulos talosta, Mari muistelee.

Remontissa lämmitysjärjestelmä vaihdettiin maalämpöön ja ikkunoiden alle asennettiin uudet patterit.

– Korjausarkkitehdin neuvosta kaikki veteen liittyvät asennukset on tehty pintavetoina viemäreitä lukuun ottamatta. Emme halunneet tänne esimerkiksi lattialämmitystä.

Marin filosofian mukaan talo täytyy sisustaa sen ikää kunnioittavalla tyylillä.
Tältä eteisessä näytti ennen remonttia.
Eteinen puoli­paneloitiin. Yläosa tapetoitiin Marin sabluunan avulla työstämällä tapetilla.
Eteisen lattia tehtiin remontissa. Mari on maalannut lattian perinteisen shakki­ruudutuksen Virtasen porstua­maalilla.

Remonttia tehtiin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen.

– Tahdoimme huomioida talon iän, mutta emme halua asua museossa. Sisustus on mietitty sopimaan vanhaan taloon, Mari kertoo.

Kaikkien muiden huoneiden paitsi kahden päätykamarin lattiat avattiin ja eristettiin. Yläpohjasta tyhjennettiin vanhat kunttaeristeet. Se paperoitiin ja vinttiin puhallettiin eristeeksi ekovillaa. Piipun juuresta löytyi pieniä lahovaurioita, jotka restaurointimestari Ilkka Perttunen korjasi.

Remontissa suurimman muutoksen koki talon keskiosa, jossa sijaitsevat eteinen, keittiö ja wc.

– Entisestä kylpyhuoneesta tehtiin reilunkokoinen wc eli se ei ole enää märkätila.

Wc:n alle palautettiin rossipohja. Seinät tehtiin puusta ja vanerista.

– Meillä oli remontissa kierrätysteema. Vessan allaskaluste, valaisimet ja käsienpesuallas hankittiin kierrätettyinä.

Allaskaluste on 1940-luvun kotimainen senkki, johon sahattiin paikka Arabian 50-luvun altaalle.

Kylpyhuone näytti tältä ennen remonttia.
Vanha kylpyhuone muutettiin wc:ksi. Siellä on nyt lautalattia. Puoli­paneelin kaverina on William Morrisin tapetti. Mari sai Ikean messinkisen hanan joululahjana. Se on hankittu käytettynä tilan kierrätysteeman mukaisesti.

Mari halusi keittiöön puusepän tekemät täyspuiset kaapistot. Ajatuksena oli tilata kerralla kunnolliset ja kestävät. Keittiön seiniin nakutettiin huokolevyt, ja ne tapetoitiin Marin itse suunnittelemalla ja painamalla tapetilla.

– Tupaan lisäsimme seiniin korjausarkkitehdin vinkistä puolipaneelin. Se peittää taakseen huonoksi menneet ja korjatut hirret. Paneelin taakse saatiin nostettua koko matkalta lattian alta nouseva tuulensuojapaperi, Mari kertoo.

Talon länsipäädyn makuuhuoneen seinät lisäeristettiin niin ikään huokolevyllä. Lopuksi huone tapetoitiin kauniisti talon henkeen sopivalla William Morrisin tapetilla.

– Jätimme huokolevyjen alle alkuperäiset tapettikerrokset, ne ovat siellä tallessa kertomassa talon historiasta seuraaville remontoijille, Mari pohtii.

Marin ja Jussin perheen 1920-luvulla rakennettu hirsitalo sijaitsee Pikkaralassa Oulussa. Talossa on 120 neliötä: keittiö, tupa, kaksi makuuhuonetta, wc, kylpyhuone, kuisti ja tekninen tila.

Remonttibudjetti

  • Maalämpö 15 000 €
  • Putkityöt 12 000 €
  • Jätevesijärjestelmä ja kaadot talon ympärille 8000 €
  • Uuni 10 000 €
  • Keittiö 16 000 € (Kaapit 12 400 € ja koneet, altaat ym. loput)
  • Wc 500 €
  • Lattialaudat 2500 €
  • Valurautaiset patterit 1000 €
  • Paneelit 1500 €
  • Tapetit 2000 €
  • Sähkötyöt 8000 €
  • Runkomateriaalit (väliseinät sekä ala- ja yläpohja) 4000 €
  • Muut materiaalit ja työkalut: noin 5000 €

Yhteensä 85 500 euroa.

2 kommenttia