Vanhan hirsitalon lempeä henki lumosi – "Ensin ostimme kaksion ja vähitellen koko talon"

Neljästä pienestä työläisasunnosta kuoriutui remontissa persoonallinen parisataaneliöinen koti. Siihen tarvittiin roppakaupalla rakkautta ja kärsivällisyyttä. Onneksi Lotta-Pia ja Kari Kallio näkivät talon mahdollisuudet.

Rakennus on 1910-luvulta. Kotona asuu kolmesta lapsesta kaksi nuorinta, 17-vuotias Oona ja 15-vuotias Aada. Vanhin tytär Kia on jo muuttanut omilleen. Perheellä on Emppu-koira, kissat Alma ja Iivari sekä Pupu Tupuna -kani.

Millaista oli nähdä tuleva kotisi ensi kertaa, Lotta-Pia?

Olimme päättäneet ostaa yhteisen kodin, ja koska lehti-ilmoituksen kerrostalokaksio oli niin edullinen, lähdimme oitis katsomaan sitä. Perillä arvelimme erehtyneemme osoitteesta. Vastassa olikin puutalo, joka oli jaettu neljään pieneen osakkeeseen. Remontteja ei ollut tehty, värit olivat railakkaan retrot.

Kari meinasi kääntyä pois jo ovelta. Talon hyvä henki veti meitä kuitenkin puoleensa, joten päätimme tehdä kaupat. Aluksi ostimme päädyn pienen huoneiston ja vähitellen huoneisto kerrallaan koko talon.

Edessä oli ilmeisesti remontti?

Olihan se. Meistä ei kumpikaan ollut ikinä remontoinut, joten tarvitsimme apua isiltä ja kylänmiehiltä. Opimme yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensin luulimme saavamme rempan valmiiksi jouluun mennessä. Pian tajusimme, ettei ole syytä rehkiä yli voimiensa. Välillä on hyvä jättää keskeneräiset työt oven taakse ja tehdä ihan muuta. Ja jouluhan tulee onneksi joka vuosi.

Löytyikö vanhasta talosta aarteita?

Rakenteista löytyi tyhjiä viinapulloja niin paljon, että sanonkin talon aiemman eristeen olleen lasivillan sijaan lasipulloeristettä!

Entä muita esineitä?

Vintin lattiaa peratessa löysin omituisia tavaroita: rikotun pikkupatsaan, naisten hatun, metalliesineitä ja pienen pullon elohopeaa. Minulle selvisi, että se oli vanhan ajan kotivakuutus, niin sanottu talouhri. Esineiden piilottamisen uskottiin suojaavan taloa pahalta silmältä. Talon rakentaja, Nyberg nimeltään, oli myös jättänyt taloon muistoja itsestään: rakkauskirjeitä, vekseleitä ja kauppakuitteja, joiden mukaan hän oli ostanut mannaryynejä, silliä ja rakennustarvikkeita.

Millainen on sisustustyylisi?

Uutta ei kotoamme juuri löydy, kaikki on joko perittyä tai kirppari- ja roskalavalöytöjä. Huoneen sisustus syntyy usein jonkin asian, vaikka ystävältä saadun taulun, ympärille. Rakennan mielelläni näkymiä ja asetelmia. Oudot esineet kiehtovat, ne tuovat sopivasti kontrastia.

Kauneus voittaa yleensä käytännöllisyyden. Kun menin ostamaan pianoa, tärkeää oli, että se miellyttää silmää ja siinä on kynttiläpidikkeet. Ihan sama miltä se kuulostaa! Lapsille olen joskus leikilläni sanonut, että sisustuksessamme on Harry Potter -teema – meillä kun oviaukot vaihtavat välillä paikkaa.

Millainen kirpputorikävijä olet?

Kuljen silmät auki ja annan tavaroiden puhutella. Tosin nyt pitäisi kulkea silmät kiinni, koska tänne ei enää mahdu tavaraa. Olemme todenneet, että kaikki patinoituu ja kuluu. Niinpä hankimme tänne vain sellaista, mikä vanhenee kauniisti.

Mikä on rakkain kirppislöytösi?

Yksi rakkaimmista on ruokailuhuoneen vanha klaffipiironki. Ihastuin siihen eräässä osto- ja myyntiliikkeessä, mutta kun menin uudestaan katsomaan sitä, se oli myyty. Olin niin pettynyt, että murjotin ja potkin jalkalistoja. Valitin Karille, että syksy meni pilalle, kun ihana löytö meni sivu suun. Jouluaattona ilmeeni oli näkemisen arvoinen, kun kyseinen piironki nökötti autotallissamme. Kari oli ostanut sen minulle lahjaksi ja malttoi pitää salaisuuden koko syksyn.

Mikä on parasta kodissanne?

Täällä on vanhan talon lempeä ja aito henki. Tuntuu hyvältä olla osa sukupolvien ketjua, mukana talon pitkässä historiassa. Kuvataiteilijana arvostan ihanaa valoa, joka kiertää talon päivän aikana. Talo on toiminut inspiraation lähteenä myös taiteessani.

Mitä piha merkitsee sinulle?

Sormien upottaminen multaan ja yrttipenkeissä möyriminen ovat sopivaa vastapainoa taiteilulle ja opettamistyölle. Se on konkreettista, hyvää mielen tyhjennystä. Aluksi piha oli sepelillä. Kun lapset olivat pieniä, piti olla hiekkalaatikkoja ja trampoliineja. Nyt on tullut minun vuoroni.