
Vanha sokeritehtaan talo on Ellan ja Nikon ensimmäinen yhteinen koti: ”Olemme pieni pala makeaa historiaa”
Kotkan sokeritehtaan alueella on ennen vanhaan vietetty "sokrulaisten" yhteisöllistä arkea. Nyt sen työntekijöiden talo suurine tupineen on Ellan ja Nikon lapsiperheen tunnelmallinen koti.
Ella Ekistä ja Niko Viialasta tuli ”sokrulaisia” ensimmäisessä yhteisessä kodissaan, joka on ollut aikoinaan vuonna 1911 perustetun Kotkan sokeritehtaan työntekijöiden talo. Tehtaan alueella sokrulaiset viettivät yhteisöllistä arkeaan, ja heillä oli täällä muun muassa viljelypalstoja, hevostallit, yhteiset hiihtokisat ja leipomotupa.
Koti: 1920-luvulla rakennettu puutalo Kotkassa, 5 mh + oh + tupakeittiö + sauna + khh + 3 kuistia, 220 m².
Täällä asuvat: Ella Ek, Niko Viiala, Seppo, 3, ja Ninni, 1.
Seuraa somessa: @sokeritehtaanvarjossa



Ella, miten päädyitte sokeritehtaan työntekijöiden taloon?
Asuimme molemmat aiemmin kerrostaloasunnossa, mutta halusimme muuttaa yhdessä omakotitaloon. Itseäni ovat aina kiehtoneet vanhat hirsitalot. Kun luimme tästä talosta ja sen historiasta, kiinnostuimme siitä yhä enemmän. Kun astuimme taloon ensimmäisen kerran, näin suuren tuvan ja visioin perheemme heti tänne viettämään juhlapyhiä ja elämään arkeamme. Olemme pieni pala sokrulaisten makeaa historiaa asuessamme täällä.



Mihin ihastuitte talossa?
Talossa on aikoinaan ollut neljä asuntoa eri perheille, joten yli kaksisataa neliötä tilaa vanhojen hirsiseinien sisällä kiehtoi meitä. Upea, avara olohuoneen ja keittiön yhdistelmä osui silmiimme heti, ja nyt, kun meillä on lapsia, se on osoittautunut myös erittäin käytännölliseksi. Samalla, kun kokkailen keittiössä, ovat lapset tuvassa omissa puuhissaan. Rakastamme myös kaikkia talon pönttöuuneja ja keittiön puuhellaa, jolla tulee tehtyä ruokaa. Täytyy kliseisesti sanoa, että keittiö on tämän kodin sydän.



Kodissanne on paljon kierrätettyjä huonekaluja. Liittyykö niihin tarinoita?
Kierrätetyt huonekalut tekevät kotimme ilmeen ja tyylin. Toki meillä on uuttakin, kuten kodinhoitohuoneen kaapit. Hauska tarina on keittiön pienellä pöydällä. Se on tätini vanha. Pöytä oli päätynyt mutkien kautta vahingossa roskalavalle ja lopulta lumipeitteen alle, mutta minä sitkeänä näin siinä vielä potentiaalia. Veljeni liimaili pöydän kasaan, ja niin siitä tuli minun ensikämppäni toinen huonekalu sängyn lisäksi. Hauskaa on myös ajatella, että pöydässä näkyvät kulumat ovat serkkuni pienenä tekemiä. Ehkä hän on siihen haarukalla tökkinyt, kun on opetellut syömään. Nyt pöytä on meidän perheemme pöytä ja meidän lapsemme syövät sen ääressä.

”Rakastamme kaikkia talon pönttöuuneja ja keittiön puuhellaa, jolla tulee tehtyä ruokaa.”



Miten kuvailisit kotinne sisustusta?
Ehdottomasti rohkea tyylien yhdistäminen ja kodikkuus näkyvät meillä. Rakastamme värejä ja eri tyylejä. Meidän kodissamme on perittyjä, ostettuja, löydettyjä ja saatuja huonekaluja, joista on näiden hirsiseinien sisällä muodostunut juuri meille sopiva kombo.



Hankitte juuri myös mökin. Mistä innostus syntyi?
Aluksi ajattelimme, että onko mitään järkeä hankkia mökkiä nyt. Mutta koska se löytyi vain muutaman kilometrin päästä, ja me olemme Nikon kanssa aikoinaan ennen lapsia rakastaneet mökkeillä, päätös omasta mökistä kuulostikin ihan fiksulta. Mökki vaatii vielä remonttia, mutta se etenee pikku hiljaa. Voimme kävellä mökille lasten kanssa, tai sinne voi myös vaikka toinen meistä vanhemmista tehdä ihan itsekseen oman rauhallisen mökkireissun. Ihastuimme mökissä samoihin piirteisiin kun kodissammekin.



