Tiedätkö sen tunteen, kun katsot ympärillesi ja näet pelkkää keskeneräisyyyttä ja tekemättömiä töitä? Terassin katto pitäisi maalata, laituri hioa ja öljytä, mökin ulko-ovikin pitäisi vaihtaa. Vuosikausia pihalla lojunut lautataapeli häiritsee silmää, ja sille pitäisi keksiä parempi säilytyspaikka. Grillimökin alahirret huutavat uutta maalia, ja ehkä ne ikkunatkin voisi pestä.

Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta aikaa ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Perustelen itselleni, että ei muutaman päivän mökkivisiitillä kaikkea ehdi tehdä. Pitäisi pystyä olemaan ainakin pari viikkoa yhteen kyytiin, niin saisi jotakin järkevää aikaiseksi.

Mikä pakko meidän on asettaa itsellemme aikatauluja ja tehdä työlistaa, jonka ajatteleminenkin uuvuttaa? Pitäisi opetella sietämään keskeneräisyyttä, eikä ajatella, että kaiken pitää aina olla tiptop.

Kyllä ne työt tulevat tehtyä yksi kerrallaan, ja sehän on toisaalta mökkielämän suola. Pitää olla jotakin tekemistä, ja pieni puuhastelu on kivaa ja rentouttavaa. On terveellistä siirtää ajatukset työelämästä pensselinvarteen, ja miettiä vain seuraavaa sutaisua. Tehdä veto kerrallaan näkyvää jälkeä, ja nauttia siitä, että saa muutosta aikaiseksi. Vähän kerrallaan. Ei mökin pidä olla työleiri, vaan siellä pitää pystyä myös nauttimaan rauhasta, luonnosta ja pelkästä olemisesta.

Vanha sanonta kuuluu, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on. Niinpä. Ei pitäisi olla, mutta työn rytmi ja kiire elämässä eteenpäin on tehnyt meistä sellaisia, että koskaan ei ole aikaa pysähtyä. Pitää puskea eteenpäin ja yrittää saavuttaa jotakin enemmän. Aina vielä vähän enemmän.

Mutta kuka sanoo, että meidän pitäisi suorittaa koko ajan? Ei kukaan. Entä jos ottaisimme enemmän aikaa itsellemme ja opettelisimme katsomaan keskeneräisyyttä? Aivan hyvällä omallatunnolla, ilman paineita.

Rentoa syksyä, muista pysähtyä välillä!