”Välillä teki mieli hommata dynamiittia” – Outi sisusti 120-vuotiaasta talosta kotoisan pesän perheelleen ja sijoituslapsille

Vaikka Outi Peltoranta tuntee minimalismin omaksi sisustustyylikseen, koti on kodikas ja kerroksellinen. Samat rakkaat huonekalut ovat seuranneet häntä kodista toiseen. Iso osa niistä on kierrätyslöytöjä. Outi suosii vanhoja puukalusteita, koska niitä voi muokata maalilla mieleisiksi.

– Tykkään tehdä värikokeiluja. Jos jokin sävy ei miellytä, aina voi maalata uudestaan. Maalisuti heiluukin meillä tiuhaan. Pidän selkeistä perusväreistä, joten on aika yllättävää, että olohuone on sävyiltään pehmeän vaaleansininen.

– Kun kaikelle on paikkansa, koti pysyy järjestyksessä. Välillä minusta tosin tuntuu, että tavaroita pitäisi olla enemmän ihan vain siksi, ettei koti ala näyttää autiolta.

Eteiseen on jätetty näkyviin kauniisti tummunut vanha hirsiseinä. Värikäs räsymatto rytmittää tilaa. Linjakas lipasto kätkee sisäänsä ulkoilutamineita.

Eteisen sävymaailma on hennon vaaleanpunertava. Jopa mittaritaulu on saanut pintaansa vienon punerruksen. "Korosta sitä, jota et voi peittää."

Keittiö henkii 1950-lukua, vaikka se on todellisuudessa paljon uudempi. Linjakkaat pinnatuolit viimeistelevät kokonaisuuden. Joukossa on muutama vanhempi istuin.

Käytännöllisyys ja arjen sujuvuus ovat Outista ensisijaisen tärkeitä, sillä tilanteet sijaisperheessä muuttuvat usein nopeasti. Kuvaushetkellä Outilla oli pieni tyttö hoidettavanaan.

Keittiön nurkkaan on nikkaroitu kaappi, jonka värikkään ovikankaan taakse piiloutuu lämminvesivaraaja. Verhon taakse jää myös säilytystilaa.

Keittiön tehosteväri on heleä sininen. Sitä on sekä vanhan puusohvan päällä olevassa tyynyssä että seinällä olevassa kirjainjulisteessa.

Vanha talo oli pitkään Outin unelma. 1800-luvun lopulla rakennettua hirsitaloa oli pintaremontoitu viimeksi 1980-luvulla. Lattioissa oli muovimattoa ja laminaattia, ja alkuperäiset ikkunat ja uunit oli hävitetty.

Remontissa Outi ja hänen silloinen puolisonsa uusivat pintamateriaaleja ja kaivoivat esiin vanhaa. Seinät he maalasivat kalkkimaalilla tai tapetoivat perinteisillä paperitapeteilla. Puuseppä teki uudet ikkunat, jotka vastasivat paremmin talon henkeä.

– Onneksi talon rakenteet olivat niin hyvässä kunnossa, että pintaremppa riitti. Suurin rutistus oli ohi kuukaudessa. Kun purin muovi- ja levykerroksia, mieleen tuli, kuka kumma oli halunnut aikoinaan piilottaa kauniit hirsiseinät ja lattialankut.

Yläkerta on varattu Sisun ja sijoituslasten huoneille, joten Outi siirsi oman vuoteensa isoon olohuoneeseen.

Sinertävät sävyt toistuvat lasipulloissa olohuoneen lipaston päällä. Valo saa ne hehkumaan kauniisti. Keskellä on Helena Tynellin Aurinkopullo. Hymytyttö-patsas muistuttaa Outia kouluajoista.

Tumma kirsikkapuinen keittiö ei ollut lainkaan Outin mieleen.

– Se oli niin ruma, että teki mieli hommata jostain dynamiittipötkö. En halua kuitenkaan heittää pois toimivia asioita vaan pyrin remontissakin pohtimaan kierrätystä ja ekologisuutta.

Outi päätti antaa vanhalle keittiölle mahdollisuuden. Hän maalasi keittiökaapit valkoisiksi ja vaihtoi niihin puiset, puusepän tekemät vetimet. Vanhan laminaattityötason päälle asennettiin valkoiset laatat ja laatoitusta jatkettiin seinälle.

– Rempan hinnaksi tuli 300 euroa, ja aikaa kului vain pari päivää. Muutos oli huimaava. Isosta tupakeittiöstä tuli lempipaikkani.

Näyttävä tapetti korostuu entisestään, kun Outi päällysti samalla kuosilla pari pahvilaatikkoa pikkutavaran säilyttimiksi. Tapetti on Boråstapeterin Graceful Living -mallistosta.

Sisun oma valtakunta sijaitsee yläkerrassa. Sininen ja keltainen tuovat huoneeseen väriä ja raikkautta.

Talossa on ylimääräisiä makuuhuoneita mahdollisia sijaislapsia varten. Outi on sisustanut huoneet selkeiksi ja pelkistetyiksi, jotta lapsen omille tavaroille ja mieltymyksille jää tilaa.

Monet vanhat kalusteet, kuten tiikkikaappi, ovat kulkeneet Outin mukana kodista toiseen. Nyt se on sijoitettu yhteen yläkerran makuuhuoneista.

Talon jokainen neliö on otettu hyötykäyttöön. Yksi sänky on sijoitettu jopa yläkerran porrashuoneeseen. Outi ja Sisu vetäisevät pari jumppaliikettä voimistelurenkailla aina ohikulkiessaan.

Hirsirakennus on seissyt paikallaan jo yli 120 vuotta. Pihan upea hopeapaju on nähnyt vuosikymmenten saatossa monet leikit ja askareet. "Jos talo on pysynyt pystyssä näin kauan, eiköhän se kestä vastakin."

Outin luona asuu sijoituslapsia, joten kotia ei voi senkään vuoksi sisustaa täyteen. Tilojen täytyy olla muokattavissa.

– On eri asia, muuttaako meille teini-ikäinen tyttö vai ala-asteikäiset sisarukset. Viimeksi kotonamme asui pieni vauva.

Kuvausten jälkeen Outi on muuttanut Sisu-poikansa kanssa lähes alkuperäiskunnossa olevaan 1950-luvun kerrostalohuoneistoon, jonka hän remontoi omannäköisekseen entisellä kokemuksella. Hirsitalossa on nyt uudet asukkaat. Lue lisää Outin elämästä hänen Instagram-tililtään: @outiilona_