Makkaratehdas muuttui kodiksi pyörremyrskymäisessä remontissa – vain vessanpönttö ostettiin uutena, kaikki muu on kierrätettyä

Etsitään outoa kotia. Näin luki sähköpostiviestissä, jonka kuvataiteilija Pia Sirén ja muusikko Mirella Pendolin lähettivät kiinteistönvälittäjälle keväällä 2020. Yhdeksän kuukautta myöhemmin pariskunta sai avaimet Loviisan entiseen makkaratehtaaseen. Neljän vuosikymmenen aikana syntynyt yli 500 neliön rakennus polveilevine tiloineen vastasi täydellisesti uusperheen outouden kaipuuseen.

– Meille oli tärkeää löytää rakennus, jossa olisi tilaa molempien perheille ja joka mahdollistaisi paitsi yhdessä olemisen myös yksinolon lapsillemme. Lisäksi toiveissamme oli saada saman katon alle Pian ateljee ja tila, jossa voisin opettaa musiikkioppilaitani ja järjestää konsertteja, Mirella kertoo.

Olohuoneesta avautuu ovi toiseen oleskelutilaan, jossa on myös esiintymislava. Pinkki makkarateos kuvittaa pilke silmäkulmassa rakennuksen historiaa. Samettisohvaryhmä on hankittu käytettynä.

Alkuperäiset tehdasvalaisimet valaisevat huoneita. Viherkasvien teräsallas on tehtaan peruja ja tandempyörä saatu kaupanpäälliseksi talokaupoissa. Osa aaltopeltipaneloinnista on jätetty tapahtumatilan ja ateljeehen johtavan käytävän seiniin.

Oma estradi on Mirellan täyttynyt unelma. Ensimmäiset konsertit on jo pidetty, ja pari suunnittelee parhaillaan talven ohjelmistoa. Luvassa on ainakin Mirellan keväällä levyttämää uutta musiikkia, jota julkaistaan kappale kerrallaan Spotifyssa.

1930-luvulla valmistuneen mansardikattoisen päärakennuksen alakertaan mahtuvat yhteiset oleskelutilat ja tapahtumatila näyttämöineen. Yläkerta on puolestaan Pian poikien tila ja 1950-luvulla valmistunut pihasiipi Mirellan tyttöjen valtakuntaa.

Kerroksellisessa kodissa näkyy viitteitä rakennuksen historiasta. Turkoosiksi maalatusta porstuasta kulku vie järeästä teräsovesta tupakeittiöön, jonka tiiliseinää koristaa valurautainen tehdaskello. Kasvissyöjien kattilat roikkuvat vanhoissa lihakoukuissa.

Vintagehankinnoista ja viherkasveista koostuva sisustus näyttää siltä, kuin se olisi syntynyt ajan saatossa kaikessa rauhassa. Tosiasiassa tehdas muuttui kodiksi pyörremyrskymäisen tehokkaassa remontissa.

Lihakoukuista valmistettuja naulakoita on paitsi keittiössä myös eteisessä. Sohvapöytä on tuttavan muuttomyynnistä. Sinne mahtuu säilöön paljon lasten piirustuksia. Upea väliseinä on tehty itse talosta löytyneistä vanhoista ikkunoista.

Pian sukunimi Sirén tarkoittaa ranskaksi merenneitoa. Pieni merenneito -veistoksen kotipaikka Kööpenhamina on Pian ja Mirellan lempikaupunkeja.

Koti on vihersisustamisen taidonnäyte. Kun ruukut ovat loppuneet, kasveja on istutettu teollisuustyylisesti vanhoihin maalipurkkeihin.

Pari suunnitteli ja pitkälti toteutti remontin itse. Mirella suunnisti työmaalle joka päivä musiikinopettajan päivätöiden jälkeen Pian omistautuessa remontille täyspäiväisesti. Tilallisista ja paikkasidonnaisista installaatioista tunnettu kuvataiteilija heittäytyi remonttiin samalla intensiteetillä kuin taiteeseensa.

– Olen tottunut siihen, että minulla on vain pari päivää aikaa rakentaa teoskokonaisuus paikoilleen. Lähdin tekemään remonttia samalla tahdilla, joskin kolmen päivän sijaan tein 15 tunnin työpäiviä kolme kuukautta putkeen. Jälkeenpäin olen rasitusvammoja parannellessani miettinyt, missä mahtaa mennä hulluuden ja tehokkuuden välinen raja, Pia nauraa.

Lopputulos on kaikesta huolimatta palkitseva.

– Projekti oli rajattoman inspiroiva. Olen ennen asunut aina vuokralla enkä ole itse voinut koskaan määritellä, miltä kotini voisi näyttää. Oli hienoa, kun saimme itse päättää kaiken keittiön paikasta lähtien.

Sisustusratkaisuissa on käytetty kekseliäästi olemassa olevia materiaaleja. Pia piirsi keittiöön betonitason, joka valettiin paikalla. Saarekkeena toimii vanha höyläpenkki, joka löytyi tehtaalta. Myös seinälle kiinnitetyt verkkokorit ovat tehtaan jäämistöä.

Kasvissyöjien keittiössä padat ja kattilat roikkuvat siisteissä riveissä vanhoissa lihakoukuissa.

Kun Pia piikkasi yläkerran lattian auki, alakerta sai avaruutta ja välimerellisen ”turkoosin taivaan”. Ruokasalin huonekalut ovat kierrätysryhmistä, paitsi koivuiset tuolit vanhasta kansakoulusta. Koivupöytä on jatkettavissa vielä isommaksi.

Alakerran seinät oli pinnoitettu kauttaaltaan teräslevyillä. Menneestä muistuttavat enää teräsovi, valurautaiset sähkörasiat ja tehtaan kello. Yläkerta on Pian poikien vyöhyke.

Etenkin Pialla on merkityksellinen suhde taloon, jossa ei taida olla yhtäkään sisäpintaa, johon hän ei olisi koskenut. Hän myös piikkasi apujoukkojen kera auki ruokailutilan välipohjan yläkertaan. Nyt betonipalkkien lomasta pilkottaa välimerellisen turkoosi katto, joka vie ajatukset Mirellan toiseen kotimaahan, Espanjaan.

Tila ja talon yksityiskohdat itsessään ohjasivat remonttia. Teollisuustyylin lisäksi pariskunta halusi kotiinsa ”paratiisitunnelmaa”. Siksi alkuperäinen laattalattia on maalattu lämpimällä hiekan sävyllä ja pari on bongannut kierrätysryhmistä palmuja ja muita tavanomaisiin asuntoihin liian suuriksi kasvaneita puumaisia viherkasveja.

Vessanpönttö on ostettu uutena, mutta kaikki muut kodinkoneet ja kalusteet ovat kierrätettyjä.

– Kyse on ennen kaikkea ekologisista periaatteista. Toisaalta budjettikaan ei olisi venynyt siihen, että olisimme hankkineet kaiken uutena, Mirella kertoo.

1930-luvulla valmistuneen päärakennuksen alakerta on tiili- ja yläkerta puurunkoinen. Pian seinämaalaus koristaa portaikkoa, joka johtaa yläkertaan. Eteisen sävyt on poimittu talon alkuperäisistä väreistä.

Viherkasvit luovat kylpyhuoneeseen keidasmaisen tunnelman. Laattojen punainen saumaus jakoi aluksi mielipiteitä, mutta valmis kylpyhuone on kaikkien mielestä ihana. Valurautainen amme on löytö kierrätysryhmästä. Idea kylpytilan ruutulaatoitukseen tuli makkaratehtaan vanhasta terrakotansävyisestä laattalattiasta. Sitä on yhä näkyvissä tilassa, jossa on esiintymislava.

Mirella Pendolin ja Pia Sirén remontoivat pitkälti omin käsin Nakkikartanoksi ristityn Loviisan entisen makkaratehtaan. Talossa järjestetään esimerkiksi konsertteja.

Monimuotoinen, vanha rakennus herättää monenlaisia mielleyhtymiä. Sisätilat tuovat mieleen Berliinin, ja ulkoverhoilu taas vie ajatukset Reykjavíkiin. Tehtaan karun pihan kohentaminen alkaa ensi kesänä. Ensimmäiset pihapuut kasvavat jo istutuslaatikoissa.

Sisustusratkaisuissa on käytetty luovalla otteella myös vanhasta tehtaasta löytyneitä materiaaleja, mikä tuo sattumanvaraisuuden tuntua ja sielukkuutta. Keittiösaarekkeena toimii kauniisti patinoitunut puinen höyläpenkki ja avohyllyinä tehtaan metallikorit.

– Pialla on jo työnsä puolesta upea kyky ajatella tilallisesti. Hän toimi remontin ajan silminäni, koska hän osaa nähdä palasista vähitellen muodostuvan kokonaisuuden valmiina mielessään ennen minua.

Mirella luotti Pian ehdotuksiin, vaikka kieltämättä vähän pelkäsi, miltä betonitaso tai terrakotansävyisiksi maalatut putket tulevat näyttämään. Kun Mirella näki valmiin keittiön ja kauniin terrakotan turkoosin ja viherkasvien rinnalla, hän henkäisi ihastuksesta.

– Ajattelen, että kotimme on myös Pian teos.

Myös Pia itse peilaa kotia taiteelliseen työhönsä.

– Kun tasoitin seinää palettiveitsellä, mietin, että tämähän on kuin veistos ja ensimmäinen pysyvä teokseni. Lapset ovat antaneet sille nimen, Nakkikartano.

Se on ennen kaikkea kuuden ihmisen koti, jossa kaikilla on tilaa olla oma itsensä. Samalla Nakkikartano on yhteisöllinen talo, jossa yksityinen ja julkinen tila sulautuvat yhteen, kun ovet avataan yleisölle ja Mirellan ”stagella” järjestetään konsertteja ja Pian ateljeessa taidetyöpajoja.

1930–80-luvulla rakennetussa entisessä makkaratehtaassa on noin 500 neliötä. Kodissa asuvat Mirellan ja Pian lisäksi Mirellan lapset Alma ja Elvira sekä Pian lapset Vilde ja Alaska.