Tom ja Susanna löysivät sielunmaisemansa vanhan kyläkoulun miljööstä. Loviisan maaseudulla eletään sosiaalista menneiden aikojen elämää. Susanna ja Tom ovat talon viidennet omistajat. Ensimmäiset asukkaat muuttivat koulun asuinkäyttöön ja tekivät tontille porakaivot.
Susanna ja Tom Sundvall istahtavat kotinsa rappusille Loviisan Pernajassa. Piha on vehreä ja talo ryhdissään. Alempana rinteessä on kaunis pihasauna paljuineen. Vain pieni tuulenvire rikkoo hiljaisuutta.
– Etsimme taloa näiltä seuduilta pitkään. Kaikissa näkemissämme oli aina jotain vikaa, yleensä ne oli pilattu karmaisevilla remonteilla, Susanna muistelee.
Kun pari saapui Skoltomtenin pihaan, jotain mullistavaa tapahtui. Tomin ja Susannan ei tarvinnut ottaa montakaan askelta, kun he jo tiesivät katselevansa tulevaa kotiaan.
– Pystyimme kuvittelemaan talon riisuttuna 1970-luvun materiaaleista. Mietimme, miltä se näyttäisi alkuperäisenä. Oli riemukasta huomata, että parketin alla oli hyväkuntoinen lautalattia ja seinälevyjen alta pilkotti hirsi. Tom osasi tarkastaa talon kunnon. Iloksemme hän totesi, että alapohja oli täysin kuiva.
Keittiössä katse kääntyy väkisinkin kauniiseen laattaseinään. Tom valitsi laatat RTV:stä. Astiahylly on ostettu kaverilta, ja valaisimet pari löysi nettiä selailemalla.
Talvella kotia lämmitetään puulla päivittäin. Polttopuiden ritinä yhdistettynä lattioiden narinaan ja keittiön puuhellan lämpöön luovat idyllisen tunnelman. Kesällä hellan päälle voi tehdä nätin asetelman.
Saarekkeen ympärillä on tilaa hääräillä, ja hyvä niin, sillä keittiö on ahkerassa käytössä. Tom on ammatiltaan myös kokki. Puusohva on Tori.fistä. Pari ei halunnut kunnostaa sitä vaan antoi sen olla ennallaan.
Keittiön ikkunan edessä on penkki, jolle vieraat asettuvat usein istumaan. Sekä kotiväki että kyläilijät viihtyvät parhaiten keittiössä. Tom on nikkaroinut yrttihyllyn ikkunan eteen. Siinä kasvit saavat ihanasti valoa.
Vanha ruotsinkielinen kyläkoulu vaihtoi siis omistajaa melko vikkelästi. Mikään ei enää muistuta 50 vuotta sitten tehdystä remontista. Pari kuori esiin alkuperäisiä pintoja ja elvytti rakennuksen entiseen kukoistukseensa.
Keittiössä jouduttiin tekemään hieman enemmän töitä. Kantavat rakenteet sanelivat paljon, joten oli pakko tehdä kompromisseja.
Tästäkin selvittiin. Vaikka keittiöstä ei tullut aivan suunnitelmien mukaista, se toimii.
Remontti toteutettiin vanhaa kunnioittaen. Vatupassille ei ollut käyttöä yli satavuotiaassa talossa.
Talossa on kalusteita monelta ei vuosikymmeneltä, kaikki sopusoinnussa keskenään. Pöytä ja tuolit ovat Susannan edellisestä kodista. Kaappi ja peili ovat bongauksia nettikirpputoreilta.
Olohuoneen sohva on yksi Susannan lempipaikoista. Siinä istuessaan hän tuntee olonsa levolliseksi. Käsin veistettyjä hirsiä katsellessa tulee miettineeksi menneitä. ”Arvostan valtavasti tuon ajan käsin rakentamista.” Matto ostettiin ennen kuin remontti oli edes alkanut.
Komealla hirsiseinällä on arvoisellaan paikalla nettikirpputorilta löytynyt ryijy. Susannan oli ihan pakko ostaa se, sillä siihen on kudottu hänen syntymävuotensa.
Koulu oli aikanaan rakennettu kunnon hirsistä graniittiperustuksin. Susanna ja Tom pelastivat rakennuksen poistamalla sinne sopimattomia materiaaleja ja pintoja. Nyt koti hengittää ja kestää aikaa varmasti ainakin toiset sata vuotta.
Susanna uskoo talon olevan nyt onnellinen.
– Arvostamme ja kunnioitamme kotiamme. Olemme tehneet kaiken todella pienellä rahalla. Onneksi Tom on taitava remonttimies.
Vanhoja tiiliseiniä on jätetty esiin harkiten. Vaikka tiilet ovat vinksallaan ja halkeilleita, ne ovat kauniita. Susanna kertoo hyppineensä ilosta, kun levytysten alta löytyi tiiltä ja hirttä. Matkassa on ollut rutkasti hyvää tuuria. Onnenpotku oli sekin, kun pihavarastosta löytyivät kymmeniä vuosia vanhat, täysin ehjät pariovet. Susanna ja Tom muokkasivat niistä liukuovet keltaiseen kamariin.
Makuuhuoneeseen oli jo 1970-luvun remontissa tehty oviaukko. Susanna halusi sinne ehdottomasti lasiset pariovet. Toiveena olisivat olleet vanhat ovet, mutta sopivan mallisia ei ollut saatavilla. Uudet ovet ostettiin lopulta rautakaupasta.
Aito itämainen villamatto sopii makuuhuoneen hiukan ylelliseen tunnelmaan hyvin. Pentikin nojatuoli oli Susannalla jo hänen sinkkuaikojen kodissaan.
Susannan ja Tomin makuuhuoneessa on täysin toimiva vanha kakluuni. Varsinkin talvella sitä lämmitetään päivittäin.
Skoltomtenissa asuessaan Susanna on innostunut väreistä aivan uudella tavalla.
”Ystävämme tuntevat tyylimme. He ovat antaneet meille ihania lahjoja, kuten kirjoituspöydän ja puutuolin. Nautin siitä, että huonekalujen värikerrostumat kertovat omaa tarinaansa.”
Keltainen kamari toimii työhuoneena, ja sinne majoitetaan yövieraat. Pihlgren ja Ritolan Lukko-tapetti tuo tilaan iloista tunnelmaa. Käsin virkattu peitto on kirpparilöytö.
Kodissa on kukkia sekä ruukuissa että maljakoissa. Susanna tekee mielellään kimppuja pihaan kylvämistään niittykukista.
Kodissa on hyvä ja rauhallinen tunnelma. Värit ovat Susannan mukaan menneet vähän vahingossa kohdilleen.
– En seuraa trendejä, eivätkä ne tänne sopisikaan. Kaiken olemme hankkineet itsekkäästi itseämme ajatellen.
Skoltomtenissa Susanna on päästänyt värit osaksi elämäänsä. Aiemmin hänen tyylinsä on ollut yksinkertainen ja väritön. Nykyään hän kiertää kirpputoreja ja huomaa kauniiden sävyjen vetävän puoleensa.
Susannan aikuinen tytär Sofianna majoittuu tunnelmalliseen huoneeseen käydessään Kuopiosta visiitillä Loviisassa. Tapetti on Boråstepeterin Flora ja viltti Pentikin.
Pöytävalaisin on Kartellin.
Rauhallinen tunnelma jatkuu myös Sofiannan huoneeksi kutsutussa vierashuoneessa. Vanha keinutuoli on tupaantuliaislahja ystävältä.
Kun astuu ovesta sisään, vastassa on valoisa näkymä läpi talon.
William Morrisin Pimpernel-tapetti sopii hirsikotiin täydellisesti. Kaappi on saatu ystävältä. Siinä on aikoinaan säilytetty opetuskarttoja.
Olemme pikemminkin riisuneet kuin peittäneet mitään. Sitä mukaa kuin pintoja purettiin, talo alkoi loistaa.
Pernajan kunta rakennutti Skoltomten-kyläkoulun saatuaan kiinteistön lahjana Hilda ja Vilhelm Grönqvistiltä. Rakennus valmistui vuonna 1914. Koulun toiminta loppui vuonna 1973. Yli sadan vuoden historian ja sopivasti villin pihan yhdistelmä on Susannan ja Tomin mieleen. ”Koen itseni todella onnekkaaksi saadessani asua Skoltomtenissa”, Susanna sanoo.
Saunarakennus valmistui vuonna 1957. Sauna lämpiää pari kertaa viikossa. Mikään ei kuulemma voita sen löylyjä.
SisustusVanhoissa kyläkouluissa on sitä jotakin! Kurkkaa 8 entiseen opinahjoon, joiden korkeissa huoneissa asuu nyt onni
SisustusHirsiseiniä, pönttöuuneja ja vanhoja aarteita – Linda ja Kalle remontoivat 150-vuotiaan sukutalon uuteen kukoistukseen
Rakenna ja remontoiVenäläisten pommituksista selvinnyt loviisalaistalo sai remontissa kolmannen elämän – ”Tuli sellainen tunne, että tämä on loppuelämäni koti”
