Ensin Helena ja Heikki löysivät toisensa ja sitten vanhan kyläkaupan – ”Jokainen päivä torpalla on ihanaa hyggeilyä”
”Heikki on sielultaan vahvasti vanhan talon halaaja ja minäkin olin hänen kauttaan löytänyt rakkauden vanhoihin hirsitaloihin”, Helena sanoo. Norrbackan talosta on tullut Helena Wasénille ja Heikki Poralle rakas kakkoskoti.
On harvinaisen lämmin elokuinen päivä vuonna 1950. Kemiönsaaren Dalbyn kylässä kauppias Atte Söderholm availee Norrbackan talossa toimivan kaupan ovia ja odottelee ensimmäisten asiakkaiden saapumista. Keittiön alla olevasta kellarista pitää muistaa ottaa esille makkaraa ja juustoa. Maantien varrelle on tulossa Salosta linja-auto kello 10. Se täristelee Strömman kanavan yli puupintaista teräskääntösiltaa pitkin ja tuo pysäkille jauho- ja sokerisäkit. Pyörän tarakalla ne kulkevat kaupalle kätevästi parin kilometrin matkan.
Keittiön kiikkustuolissa istuu jo valmiina Aten äiti, leskirouva Maria Söderholm. Aitiopaikalta kelpaa tarkkailla talossa käyviä asiakkaita. Välillä Maria katsahtaa ikkunasta ulos. Pihavaraston edustalla oleville kiville kokoontuvat kohta taas kylän ukot juomaan pilsneriä ja vaihtamaan kuulumisia. Atten vaimo Linda on paistanut keittiön suuressa leivinuunissa kymmenkunta leipää.
Ensisilmäys tieltä pellon toisella puolella olevalle mökille oli jo lähes ratkaiseva.
70 vuotta myöhemmin tuosta ajasta jäljellä ovat enää vain muistot ja muutamat valokuvat. Norrbackan talo elää kuitenkin jo uutta kukoistustaan Helena Wasénin ja Heikki Poran kakkoskotina.
– Tapasimme Heikin kanssa nelisen vuotta sitten ja nopeasti kävi selväksi, että olimme löytäneet sielunkumppanimme. Ensimmäinen yhteinen koti hankittiin käytännön syistä Helsingistä, uudenkarheasta kerrostalosta.
Aika pian pari huomasi, että varsinkaan Heikki ei viihtynyt ilman omaa pihaa ja puuhastelua.
– Heikki on sielultaan vahvasti vanhan talon halaaja ja minäkin olin hänen kauttaan löytänyt rakkauden vanhoihin hirsitaloihin.
Seurattuaan ruotsalaista Husdrömmar-ohjelmaa Helenan ja Heikin mielessä alkoi kyteä idea kakkoskodista, jossa voisi puuhailla.
– Hankitaanko meillekin pieni punainen paloasema, Heikki sanoi ohjelman innoittamana.
Sellaista ei löytynyt, mutta syttyi into katsella ihan huvikseen netistä talojen myynti-ilmoituksia.
– Emmehän me oikeasti ihan vielä olleet mitään ostamassa. Norrbackan tila oli toinen kohde, jota kuitenkin päädyimme katsomaan ihan paikan päälle, Helena kertoo.
Talo oli pieni ja punainen, ja pihalla kasvoi tammi. Kriteerit täyttyivät.
Helena ja Heikki eivät malttaneet odottaa Norrbackan virallista näyttöä, vaan he kävivät kurkkimassa tontilla jo etukäteen. Ensisilmäys tieltä pellon toisella puolella olevalle mökille oli jo lähes ratkaiseva. Kun näytössä pääsi tutustumaan sisätiloihin ja pohjaratkaisuun, oli asia selvä. Talo oli pieni ja punainen, ja pihalla kasvoi tammi. Kriteerit täyttyivät.
– Emme me silti ostaneet taloa ruusunpunaiset lasit silmillämme. Minulla on yli kymmenen vuoden kokemus vanhoista taloista, joten tiesin, mitä kaikkea meillä voisi olla edessä, Heikki sanoo.
Kaupanteko ei kuitenkaan edennyt ihan hetkessä. Taloa myi ulkomailla asuva perikunta, ja paperityötä riitti. Lisäksi kolmelta pankilta oli tullut kieltävä vastaus lainahakemukseen tilan vakuusarvon ollessa pankin silmissä mitätön. Sinnikkään kiinteistövälittäjän avustuksella ja kolmen kuukauden ponnistelun jälkeen kauppakirjat allekirjoitettiin 5. tammikuuta 2022.
Pari suuntasi saman tien makuupussien kera fiilistelemään omaa tupaa. Oli kylmä, nukkua piti täysissä pukeissa ja pipot päässä. Tämä ei innostunutta pariskuntaa haitannut tippaakaan.
Tontin läpi kulkeva tie ja peltopalstat on merkitty jo vuoden 1694 karttaan.
Heikki on remontoinnin lisäksi kiinnostunut vanhojen talojen historiasta. Niinpä hän sukelsi muun muassa Kansallisarkistosta löytyviin kirkonkirjoihin.
– Tontin läpi kulkeva tie ja peltopalstat on merkitty jo vuoden 1694 karttaan. Torpan runko on siirretty paikalleen viimeistään 1800-luvun lopussa, oletettavasti jostain lähialueelta.
Kauppias Aten isä Karl lunasti ilmeisesti mäkitupalaistalona olleen torpan sekä 1,5 hehtaaria maata itselleen torpparilain myötä vuonna 1928 läheiseltä kartanolta, jonka mailla se sijaitsi. Tila sai tuolloin myös nimen Norrbacka. Lunastamisen aikoihin taloa laajennettiin yhdellä makuuhuoneella, sen ulkonäköä muutettiin huvilamaisemmaksi ja se maalattiin valkoiseksi.
Kyläkauppa toimi talossa 1930–70-luvuilla. Myymälätilana oli yksi kodin huoneista, kooltaan vain kymmenisen neliötä.
– Elintarvikkeiden lisäksi tarjolla oli myös itseoppineen Aten parturipalveluja. Tämä on sinänsä huvittava yksityiskohta, me kun tapasimme Helenan kanssa yhteisen luottokampaajamme kautta, Heikki naurahtaa.
Kauppias Atte ja Linda-vaimo asuivat talon ainoassa makuuhuoneessa, Aten äiti Maria keittiössä. Kesäisin Atte ja Linda muuttivat vintin pieneen kesähuoneeseen. Pariskunnalla ei ollut omia lapsia, mutta kaksi rakasta kasvattilasta, ja he olivat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Kylässä käyneet eivät koskaan lähteneet tyhjin käsin kotiin.
Hirsien väleistä tilkkeinä on löytynyt juutin ja pellavan lisäksi pitsiverhoa ja pyjamanlahjetta.
Mutta palataanpa tammikuuhun 2022. Heti ensimmäisenä päivänä torpassa pari halusi kurkistaa lukemattomien tapettikerrosten ja linoleum-mattojen alle. Ilo oli suuri, kun vastaan tuli puulattiaa ja kaunista hirsiseinää. Kaikki yllätykset eivät kuitenkaan olleet yhtä mukavia. Taloa oli kukin omistaja vuorollaan remontoinut vaihtelevilla kyvyillä, eikä kaikkea siksi oltu tehty oikeaoppisesti. Piipusta puuttuivat kokonaan asianmukaiset eristykset, joten keittiössä pitkään käytössä ollut puuhella meni heti käyttökieltoon.
Julkisivuremontissa oli tekijöillä ollut laput silmillä, joten hirsirungon lahovauriot oli vain peitelty pintalaudoituksen alle. Koko eteläseinä jouduttiin avaamaan, ja hirsivauriot korjattiin heti ensimmäisenä kesänä.
Yläkerran tekijällä oli ollut puolestaan vaikeuksia päättää, mille tasolle lattia tehtäisiin. Siispä lattia on tilassa useammassa eri tasossa. Ylös johtavat omintakeiset portaat ovat myös korjauslistalla.
– Olemme pintaremontoineet tähän mennessä koko alakerran ja keittiö on modernisoitu, koska tarkoituksemme on muuttaa tänne asumaan jossain vaiheessa, Heikki kertaa.
Lattiat maalattiin kauttaaltaan samalla värillä yhtenäisen ilmeen vuoksi, väriä ja kuviota saa sitten olla tapeteissa.
– Talon vanhoista tapeteista olemme keränneet palaset, joista Helena teki taulun. Hirsipintaa olemme jättäneet näkyviin jollain lailla jokaiseen huoneeseen. Hirsien väleistä tilkkeinä on löytynyt juutin ja pellavan lisäksi pitsiverhoa ja pyjamanlahjetta, joten niitä olemme hieman siistineet.
Pari haluaa, että talon ikä saa näkyä. Siksi tallessa ovat jalkojen jättämät painaumat pöydän ääressä ja pyöreiksi hioutuneet kynnykset.
– Rikkinäinen korjataan, mutta kulumaa korostetaan. Suorakulmasta ja vatupassista luopuminen on ottanut vähän koville. Talossa, jossa yksikään pinta ei ole täysin suora, niistä ei kuitenkaan ole kovin paljon hyötyä, Heikki nauraa.
Torppa on parille rakas paikka, jota on myös sisustettu ajatuksella. Kyseessä ei ole mikään hylättyjen kalusteiden loppusijoituspaikka, vaan tänne on hankittu esimerkiksi laadukkaat sängyt ja uudet petivaatteet hyvien yöunien takaamiseksi. Myös astiasto ja keittiötarvikkeet on kerätty samalla filosofialla.
Makuuhuoneen seinissä ja siellä täällä voi törmätä orava-aiheeseen. Tämä kertoo parille rakkaudella annetusta lempinimestä.
– Tuttu taiteilija nimesi meidät Tikuksi ja Takuksi, kun hän tapasi meidät ensimmäistä kertaa näyttelynsä avajaisissa. Tämä nimitys kuvaa meitä täsmälleen, Helena nauraa.
”Torpan hankkiminen on ollut paras ratkaisu ikinä.”Helena Wasén
Heikki ja Helena täydentävätkin toisiaan loistavasti. Heikillä on tietoa ja taitoa, Helenalla intoa ja kekseliäisyyttä. Heikki on tarkka insinööri, Helena puolestaan taiteellinen. Suunnittelupalaverit ja innovatiiviset mielipiteiden vaihdot käydään usein saunan lauteilla.
Heikki rakastaa Helenan yllättämistä ja onkin saanut tämän useamman kerran kyynelehtimään onnesta tehtyään tälle lahjaksi kauniita hyödykkeitä, kuten puiset lattiatrallit pihasaunaan, jotta varpaat eivät jäätyisi kylmällä betonilattialla. Heikin myötä Helenalle ovat myös tulleet tutuiksi erilaiset työmenetelmät ja työkalut, kuten sirkkeli ja moottorisaha.
Sisätilojen remontointi ja Lilla Butikiksi kutsutun piharakennuksen kunnostus ovat toistaiseksi estäneet suuremmat projektit pihapiirissä, tosin pitkä lista on jo olemassa. Hehtaarin kokoisen nurmikon leikkuun pari on ulkoistanut mökkitalkkarille, jotta kaikki vapaa-aika ei kuluisi leikkurin ohjaksissa. Pihan kaksitoista omenapuuta sekä luumu-, kriikuna- ja herukkapensaat ilahduttavat sadollaan.
– Täällä on aina mielekästä tekemistä, omassa tahdissa ja kiirehtimättä. Muistamme pienet juhlahetket, skoolaamme kun jokin suunniteltu hanke on saatu päätökseen tai jotain on valmistunut, Helena kertoo.
Sukututkimuksen myötä Helena ja Heikki saivat myös todeta palata omille juurilleen.
– Äidinäitini koti on Västanfjärdissä. Kerran sairaslomalla ollessaan Heikki alkoi ajankuluksi tutkimaan sukujuuriani tarkemmin. Hämmästyksemme oli valtava, kun selvisi, että jos meidän talon kohdalle laittaisi harpin kärjen ja piirtäisi sillä kymmenen kilometrin säteen, löytyisi oma sukuhistoriani säteen sisäpuolelta!
Ei siis ihme, että Helena tuntee olonsa Norrbackassa niin kotoisaksi. Myös Heikin isoisän täti asui aikanaan tilan lähistöllä ja työskenteli kylän koulussa.
– Torpan hankkiminen on ollut paras ratkaisu ikinä, Helena kiteyttää.
