Salla ja Jussi vaihtoivat kerrostalokodin 260 neliön jugendhuvilaan, josta on viidessä vuodessa ehditty remontoida vasta kolmannes: ”Kaikki talossa oli käyttöikänsä päässä”
Mansardikattoinen jugendtalo houkutteli Sallan ja Jussin Hämeen sydämeen, vaikka kuntokartoitusraportti ei luvannutkaan heille helppoa elämää. Aiemmin omintakeisessa talossa on toiminut muun muassa lastenkoti.
Maantien varteen jää ensin mansikkatila, sitten jäätelöään mainostava juustola ja viimeiseksi pieni lihakauppa. Lopulta soratie vaihtuu pihatieksi. Perillä on vastassa komea jugendtalo, jonka julkisivussa on kaksi mansardikattoista päätyä ja niiden välissä korumainen lasikuisti.
Päärakennusta kulmittain on kaksikerroksinen tiiltä ja puuta yhdistävä piharakennus, jossa on ehkä joskus ollut navetta. Pihan keskellä, jättimäisen lehmuksen kupeessa, on vielä kolmas talo. Sekään ei ole mikään vähäpätöinen mäkitupa, vaan vanhempi hirsinen maalaistalo.
Kuistin ovella tulee vastaan Salla Lahtinen, jonka sylissä kellii 2-vuotias Noel-poika. Salla ohjaa vieraat tupaan.
Talo: Vuonna 1906 valmistunut hirsitalo Pälkäneellä. 260 m², tupa, sali, keittiö, eteinen, kuisti, kodinhoitohuone, vessa, sauna ja pesuhuone, 4 makuuhuonetta, kylmä vintti ja piharakennuksia. Talossa on kuusi uunia, puuliesi ja lisänä pelleteillä toimiva vesikeskuslämmitys. Tontti 9 686 m².
Asukkaat: Salla ja Jussi Lahtinen sekä lapset Noel, 3, Eemil, 5, ja alle vuoden ikäinen Isla.
Instagramissa: @Vanhakokkola1906
– Tuolla talon toisessa päädyssä ovien takana on sali ja muutama muu huone, jotka ovat vielä ihan vaiheessa, hän sanoo.
Salla ja Jussi Lahtinen vaihtoivat itähelsinkiläisen kerrostalokolmion 260-neliöiseen hirsitaloon vuonna 2019. Maalle muutto houkutti, mutta myös mietitytti: riittäisikö aika vanhan talon korjaamiseen, kun perhe oli juuri kasvamassa?
– Katselimme niin uusia kuin vanhoja taloja. Yksi tärkeimmistä toiveista oli erillinen piharakennus, jossa olisi tilaa harrastaa, puutöistä innostunut Jussi kertoo.
Sopiva talo löytyi keskeltä Hämettä.
– Tästä on lähes sama matka minun työpaikalleni Hämeenlinnaan kuin Jussin työpaikalle Tampereelle, Salla toteaa.
Ennen Pälkäneelle muuttoaan pariskunta mietti Mäntsälässä sijaitsevan autioituneen maatilan pelastamista.
– Kaikissa katsomissamme kohteissa oli jotain kivaa. Täällä oli kaikki, Salla sanoo.
– Paitsi autotalli, Jussi huikkaa.
Hirsiseinässä olleet vaaleat läiskät maalattiin piiloon vahvalla kahvilla.
Tämä talo on rakennettu vuonna 1906 maatilan päärakennukseksi ja laajennettu elintasosiivellä mahdollisesti jo 1940−50-luvuilla. Nykyinen laajennus on rakennettu vuonna 2006.
– Tämä oli erinäköinen kuin mikään muu katsomamme talo. Se on omintakeista jugendia. Talossa on toiminut muun muassa lastenkoti toisen maailmansodan aikana, Jussi kertoo.
Tuvan katossa kolme jämäkkää hirttä jakaa sen neljään laipioon. Holvimaisesti kohoava katto näyttää siltä, että se voisi olla vieläkin vanhemmassa rakennuksessa. Olisiko kattoon haettu kansallisromantiikan hengessä mallia historiasta?
Kansallisromantiikka kehittyi Suomessa jugendista 1900-luvun alussa omaksi tyylisuuntauksekseen. Sitä innoittivat kansallisaate ja pyrkimys löytää aitoa suomalaisuutta muun muassa vanhoista talonpoikaisista rakennuksista.
Sallan ja Jussin talossa jugendin piirteitä löytyy myös ovien karmilautojen geometrisista koristeleikkauksista. Tämä talo on tehty aikanaan huolellisesti ja reippaalla budjetilla.
Kuntotarkastusraportissa ei luvattu liikoja.
– Kaikki mahdollinen oli ylittänyt teknisen käyttöikänsä, Jussi kertoo.
Eniten korjattavaa paljastui, eikä ihan yllättäen, 30 neliön laajuisesta uudisosasta. Sen kylkeen tehty terassi oli rakennettu kiinni taloon niin, että vesi oli valunut seinän sisälle. Jussi teki uudet perustukset ja irrotti kuistin talosta.
Sisäpuolelle vaihdettiin uudet eristeet ja ulkopuolelle tarvittavin osin uutta laudoitusta.
Hyvässä kunnossa oli ulkokatto, joka oli uusittu joko 1980- tai 1990-luvulla. Myös alapohja on korkea ja hyvin tuulettuva.
Jussi ja Salla ovat tehneet korjauksia hitaasti. Aiempaa kokemusta heillä oli vain kerrostaloasuntojen pintaremonteista. Tietoa on etsitty muun muassa Panu Kailan suosituista perinnerakentamiskirjoista.
Remontti aloitettiin pian muuton jälkeen Sallan ja Jussin makuuhuoneesta. Myös keittiön ja entisen ruokasalin väliin jäävän huoneen pinnat päätettiin käydä läpi jo alkuvaiheessa. Yllättäviin asioihin kului paljon aikaa.
– Makuuhuoneen lattiasta piti irrottaa satoja nauloja. Niiden päät olisivat rikkoneet hiomapaperin välittömästi, Salla toteaa.
Sinnikkyyttä vaati myös ovien, kattojen ja listojen putsaaminen akryylimaalista.
– Päätimme käyttää vain hengittäviä pellavaöljymaaleja, Salla kertoo.
Pellavaöljyn hidasta kuivumista ei kuitenkaan jääty odottelemaan päiväkausiksi, vaan sekaan kaadettiin maalinkuiviketta. Aine nopeuttaa kuivumista niin, että maalipinta on päällemaalattava päivässä tavallisen kolmen päivän sijaan.
Makuuhuoneen seiniin laitettiin puukuitulevyt ja niiden päälle uudet, raikkaat tapetit.
Leveiden kattolistojen asentaminen oli oma oppikoulunsa. Valmista tuli neljässä kuukaudessa.
ostovaiheessa keittiö oli yhdistelmä 1900-luvun puolivälin hi-techiä ja 2000-luvun alun keittiökaappimuotia.
– Purkutöissä selvisi, että kaappien taakse oli jäänyt kolme oviaukkoa, jotka lasivillatäytteineen olivat hiirille mitä otollisimpia pesäpaikkoja, Jussi kertoo.
Ovisyvennykset verhoiltiin puulla umpeen hiirivahinkojen välttämiseksi. Seinä koolattiin suoraksi ja päälle ruuvattiin 12 millimetriä paksut havuvanerit kaappien ja panelointien taustaksi. Lopullinen pinta on helmipaneelia, jolla verhoiltiin myös nurkkaan tehty uusi ruokakomero. Allaskaapiksi kierrätettiin vanha patakaappi. Kaapistot Jussi teki itse liimapuusta.
Tältä keittiö näytti ennen remonttia:
Keittiön erikoisuus on todennäköisesti 1950-lukuinen puuhella, joka oli aikoinaan talon vesikiertoisen lämmityksen lämmönlähde.
Värityksen valinta vaati harkintaa. Oikean sävyn löytämiseksi tilattiin useita pieniä maalipurkkeja, joiden sisältöä kokeiltiin eri valaistusolosuhteissa.
Huikeimmat detaljit ovat altaan ja lieden takana olevat roiskesuojat, jotka Jussi teki kuparilevystä. Hän nakutti ne käsin eläväpintaisiksi.
Pariskunnan periaatteena on ollut korjata vain välttämätön.
Entisen ruokasalin kylmän lattian vanhat lankut irrotettiin varoen. Eristeenä oli kuivaa purua, jonka päällä oli hiekkaa.
– Poistimme hiekan ja lisäsimme päälle purua sekä ilmansulkupaperin ennen vanhojen lankkujen uudelleen asentamista, Jussi kertoo.
Lisäeristettä saatiin pienestä hirsitalosta, jonka Jussi oli hankkinut remonttitarpeiksi. Myös kierrätyshirsille oli käyttöä esimerkiksi eteisen lattian korjauksessa. Notkuvan lattian syyksi paljastui pehmennyt alajuoksu.
– Ilmeisesti katto oli vuotanut jossain vaiheessa, Jussi miettii.
Viidessä vuodessa paristasadasta neliöstä on remontoitu noin 80 neliötä. Se on vaatinut hermoja, mutta vanhan talon kunnostaminen ei ole sprintti vaan kuin pitkän matkan juoksu.
