Valpuri Liimatainen käy päivittäin kotinsa lähistöllä sijaitsevalla Metka-kirpputorilla Helsingin Vallilassa. Hän on kantanut sieltä kotiin vanhoja maalauksia, grafiikkaa, suomalaista vintagekeramiikkaa ja huonekaluja. Kun graafisena suunnittelijana työskentelevä nainen ei päässyt flunssan takia viikkoon suosikkikirpputorilleen, sen vetäjä tunnusti olleensa huolestunut Valpurin poissaolosta.

Puoliso Tuomo on Valpurin onneksi myös keräilijä­luonne. Miehen mittava vinyylilevykokoelma on määrältään suurempi kuin Valpurin käytettyinä hankkimien suomalaisten designvaatteiden kokoelma, jonka helmiä Valpurilla on tapana esitellä Instagram-seuraajilleen.

Insta-kuvien näyttämönä on taiteella, rehevillä tekstiileillä ja second hand -kalusteilla sisustettu olohuone. Vuonna 1953 valmistuneen 74 neliön kerrostalokolmion ikkunoista näkyy korttelipihan kookas puuvanhus, jota Valpuri ihailee etenkin keväisin nelivuotiaan Olga-tyttärensä kanssa. Äidistä ja tyttärestä on hauska seurata, mille oksalle linnut rakentavat pesänsä.

”Rakastan mummolatyyliä: vanhoja vitriinikaappeja, antiikkisia pikkupöytiä, taidetta sekä pieniä pöytävalaisimia, joissa on muodokas jalka ja pliseerattu varjostin.

Yksi lempipuuhistani on taulujen ripustelu. Olohuoneen seinällä on vanhoja maa­lauk­sia ja grafiikkaa eri vuosikymmeniltä. Teen eri­­kokoisista tauluista sommitelmia seinälle, ja kun teen uuden taululöydön kirpputorilta, muutan sommitelmaa.

Kävin lapsena äitini ja tätini kanssa lauantaisin Myyrmäen jäähallin kirpputorilla. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kirpputorilta voin löytää aarteita.

Olen aina ollut innokas sisustuslehtien lukija ja vein niitä usein tuliaisiksi puolisoni Tuomon käsityöstä ja muotoilusta innostuneelle mummolle Jalasjärvelle. Hän rakasti Avotakkaa ja saattoi lukea niitä yömyöhään. Edesmennyt isoäiti olisi haltioissaan, jos hän tietäisi, että kotimme esitellään Avotakassa.”

”Japanilainen estetiikka on lähellä sydäntäni. Sen vaikutus näkyy ehkä enemmän pukeutumistyylissäni kuin sisustuksessa. Teimme perhematkan Japaniin ja kävimme Tokiossa, Kiotossa ja Osakassa. Ihastelin esikaupunkialueella ihmisten taitoa kaunistaa omaa elinympäristöään: esimerkiksi pikkuruisille pihaplänteille oli tehty kasviasetelmia.

Myös japanilaisten graafiset kieltomerkit ovat söpöjä. Hissin oven sulkeutumista esittää kaksi saksistaan toisiinsa kiinnittynyttä rapua.

Japanin vaikutus näkyy myös usein vaihtuvissa pöytäasetelmissani, joissa yhdistelen keramiikkaa ja värilasia. Maljakoissa on aina leikkokukkia, ja ikkuna­laudoilla levittäytyvät rönsyilevät viherkasvit.

Ihastuin japanilaiseen maanläheiseen keramiikkaan, minkä vaikutus näkyy Kupittaan Saven ja Pentikin vanhoissa keraamisissa kupeissa ja kulhoissa, joita keräilen vitriinikaappiini.

En hirveästi mieti, sopivatko erityyliset esineet tai taulut yhteen. Pidän sattumanvaraisesta sisustamisesta ja vaihtelen usein esineiden ja taulujen paikkoja.”

”En voisi kuvitella asuvani kodissa, jossa ei ole kirjahyllyä. Luen paljon, ja jos säilöisin kaikki lukemani kirjat, mikään hyllytila ei niille riittäisi. Vien säännöllisesti kirjoja Vallilan kirjaston kierrätyspisteeseen, mutta silti kirjahyllymme on aina täynnä.

Rakastan kirjailija Elena Ferranten Napoli-trilogiaa, ja hänen kirjoillaan onkin pysyvä tila kirjahyllyssämme. Meillä on myös paljon taide- ja ruokakirjoja, mutta kirjat eivät ole missään loogisessa saati värijärjestyksessä.

Lempipuuhaani on istua lukemassa Ahti Taskisen Easy-vuodetuolissa. Sain istuimen osana kaupallista yhteistyötä, jota teen eettisten ja vastuullisten kotimaisten merkkien kanssa. Vielä kun löytäisin tuolin pariksi sopivan vintagelukuvalon."

"Aloin postata Instagramiin @valpur-tililleni kuvia itsestäni ja kodistani pari vuotta sitten, kun kyllästyin korona-ajan kotiasuuni pyjamaan. Halusin piristää itseäni ja muita pukeutumalla second handina hankkimiini Marimekon, Vuokon ja Samujin värikkäisiin vaatteisiin.

Haluan inspiroida Insta-kuvillani ihmisiä näkemään, miten laadukkaita, persoonallisia vaatteita ja yhtä lailla kalusteita voi löytää käytettyinä. Kertakäyttömuoti ja -sisustus ovat minulle punainen vaate.

Vanhat ryijyt ja matot ovat vaatteiden ohella suuri into­himoni. Niistä välittyy kotiin lämmin, kotoisa tunnelma. Meillä on Tuomon mummon kutomia värikkäitä ryijytyynyjä ja seinäryijyjä. Tuomon lähipiirissä on muitakin ryijyntekijöitä. Olohuoneen ryijyn saimme häälahjaksi hänen kummiltaan. Häitä ei tosin ole vielä pidetty, koska jouduimme lykkäämään niitä koronan vuoksi kaksi vuotta sitten.

Pidän itämaisista matoista, sillä ne ovat tarpeeksi suuria, värikkäitä ja ikuisesti kestäviä. Isot matot vaimentavat hyvin vanhan puulattian narinaa. Olen tehnyt hyviä mattolöytöjä Torista."

"Piirtelen päivittäin Olgan kanssa, ja hänestä on kehkeytynyt innokas taiteilija. Piirrämme viikonloppuisin aamiaispöydässä, ja Olga kyseleekin viikolla, onko meillä tänään piirtelypuuroa

Olen koonnut Olgan huoneen seinälle hänen piirroksiaan, joita vaihtelemme sitä mukaa, kun taiteilija maalaa uusia. Yhdelle seinälle keskitetyistä piirroksista muodostuu hauska tapettimainen pinta.

Olgan huoneen kalusteet ovat kirpputorilta. 50-luvun sivupöydät ja hyllyköt sopivat mittasuhteiltaan hyvin lastenhuoneeseen.

En tuunaa vanhoja kalusteita. Kulumat ja kolhut kertovat niiden historiasta. Olga keksii itse, miten hän käyttää niitä leikeissään.”