
Valokuvaaja Frida Steiner sisustaa boheemisti ja impulsiivisesti: ”Siskoni mielestä osaan tehdä kodin vaikka pahvilaatikkoon”
Frida onnistui nappaamaan haaveidensa kodin kuin sattuman kaupalla. Hän ihastui asunnossa etenkin sen omituiseen ja sokkeloiseen pohjaratkaisuun.


Neljä vuotta sitten valokuvaaja Frida Steiner tallensi puhelimeensa kuvan vanhasta puutalosta, Villa Furubackasta. Hän oli etsimässä itselleen ja pojilleen uutta kotia, mutta unelmien pienkerrostalossa ei ollut tuolloin vapaana yhtään asuntoa. Puolitoista vuotta myöhemmin Frida sai kotinsa myytyä, eikä mennyt kuin päivä, kun Villa Furubackasta vapautui asunto. Frida ei ollut uskoa onneaan.
Vaikka Espoon Kiltakalliossa sijaitseva asunto oli unelmien täyttymys, muutamaan seikkaan Frida pettyi: talon toisessa kerroksessa sijaitsevassa asunnossa ei ollutkaan korkeita huoneita, eikä monenkirjavan laminaattitilkkutäkin alta paljastunut alkuperäistä lautalattiaa. Frida vaihtoi lattiaan vaalean laminaatin. Yhtenäinen lattia sai tilat yhdistymään kauniisti toisiinsa, ja samalla huoneet saivat Fridan kaipaamaa nostetta. Juuri muuta remonttia asunnossa ei ollut tarvetta tehdä. Vastikään maalatut seinäpinnat saivat jäädä valkoisiksi.










Fridalla on kodin sisustamiseen rento ja peloton ote. Kotiin kantautuu tavaroita kirpputoreilta, työprojekteista ja ystäviltä. Joskus jopa roskalavalta. Vaikka kodissa on tavaroita eri aikakausilta, kokonaisuus pysyy hallittuna. Frida sovittaa eri tyylit yhteen taitavasti, omalla boheemilla otteellaan.








Minulle koti merkitsee...
turvapaikkaa, jossa meidän kaikkien on hyvä olla. Olen muuttanut elämäni aikana monta kertaa. Sillä, missä kotimme sijaitsee, ei ole niin merkitystä. Siskoni mielestä osaan tehdä kodin vaikka pahvilaatikkoon.
Ihastuin kodissani erityisesti...
pohjaratkaisuun, joka on sokkeloinen mutta kaikessa omituisuudessaan viehättävä.
Sisustajana olen...
impulsiivinen. Mielestäni kodissa pitää olla tilaa sattumille ja vähän oudoillekin esineille. Keittiön rujon teräksisen maitorullakon löysin ihan oikeasti roskalavalta.








Rakkaimpia aarteitani ovat...
isovanhempieni vitriini ja senkki, sillä niihin liittyy ihania muistoja lapsuudesta. Muistan vieläkin, missä lipaston laatikossa isoisäni säilytti Airamin vanhaa taskulamppua ja tulitikkuja.
Pahin virhehankintani...
oli marokkolaishenkinen tarjotinpöytä. Hankin sen, kun marokkolaisbuumi oli kuumimmillaan, ja kyllästyin siihen nopeasti. Laitan tavaroita surutta kiertoon. Keittiön nurkassa on kirpputorikassi, johon kerään tarpeettomiksi käyneitä esineitä. Kun kassi on täynnä, vien sen äidilleni, joka myy tavarat puolestani kirpputorilla.












Onnellisimmillani olen kodissani...
aikaisin aamulla, kun muu tienoo nukkuu ja saan touhuta rauhassa. Saatan istua lempipaikassani parvekkeella useita tunteja kahvikuppi kädessä ja nauttia hiljaisuudesta. Talvella raivaan tieni rottinkituolilleni lumilapiolla ja kietoudun mummoni vanhaan kaniturkkiin.
Inspiroidun...
lukuisista asioista. Innoitus ei katso aikaa eikä paikkaa. Ammennan luonnosta ja väreistä, mutta yhtä hyvin voin inspiroitua rautakaupassa.








Kodissani panostan...
arjen luksukseen. Käyttöesineiden, kuten esimerkiksi vedenkeittimen ja kastelukannun, pitää olla kauniita. Kodissani on aina myös tuoksukynttilöitä.
Tätä moni ei arvaa...
mutta olen pyörittänyt kahta sisustusliikettä, joista toinen sijaitsi Tampereella ja toinen Riihimäellä. Omasta liikkeestä hankittu ruokailutilan iso vitriini muistuttaa noin 15 vuotta sitten eletyistä kiireisistä vuosista.






Erityisen onnistunut ratkaisu...
oli teettää keittiöön iso pöytä. Täysin omien toiveideni ja antamieni mittojen mukaan tehdyn pöydän ansiosta en tarvitse erillistä työpistettä. Pöydän toinen pää on pyhitetty ruokailua varten ja toinen toimii työpöytänä.
Haaveilen...
parvekkeen katoksesta, joka toisi isoa päivänvarjoa paremmin suojaa kaikkina vuodenaikoina.
Hienoin hetki kodissani...
on ollut poikani ylioppilasjuhla, jonka vietimme vain viikko muuton jälkeen. Kun huomasin, että pojatkin viihtyvät täällä, asuntomme alkoi tuntua kodilta.










Kommentit