Valoisa kolmio korkeuksissa – "Yksi kotimme rakkaimmista paikoista on parveke"

Pääskyt syöksähtelivät pastellisten kivitalojen muodostamalla sisäpihalla ja kirkuivat alkukesän riemua. Olimme mieheni Paulin kanssa asunnon metsästyksessä Töölössä kesäkuussa 2011.

Viidennessä kerroksessa sijaitsevan asunnon olohuoneessa oli suuri ikkuna, ja sen takana länsiparveke, jonka näkymä sai sydämeni hakkaamaan. Parvekkeelta näkyivät suuri rauhallinen sisäpiha, kukkivat syreenipuut ja sininen taivas, joka tuntui olevan vain pienen kurotuksen päässä.

Leveät ikkunalaudat, vanhat puuovet ja rättipatterit täydensivät tunnelmaa. Kellertävän laminaatin alta pilkisti vanha lautaparketti. Huippua! Tuntui huimalta kierrellä unelmiensa kodin asuntonäytössä, sillä olimme hakeneet uutta kotia Helsingin keskustan alueelta koko talven.

59 neliön kolmio sijaitsee vuonna 1939 rakennetussa kerrostalossa Töölössä, Helsingissä.

Asukkaat Henna Helne ja Pauli Muittari.

Muutamaa viikkoa myöhemmin asunnosta tuli meidän uusi kotimme. Kolmio vaikutti entistäkin valoisammalta, kun edelliset asukkaat olivat kantaneet tummat, massiiviset kalusteensa pois.

Asunto oli siistissä kunnossa, ja hetken jo tuumimme, oliko suunnittelemassamme remontissa mitään järkeä. Halusimme kuitenkin selkeyttää pohjaratkaisua entisestään ja raikastaa pinnat oman makumme mukaan.

Keittokomerosta muokattiin avokeittiö poistamalla olohuoneen puoleinen seinä. Turkoosit pisteet raikastavat vaaleaa yleisilmettä.

Pastellisävyiset astiat saavat olla esillä. Kutsukortista teetetty tarjotin on häälahja Hennan kaasolta.

Ensimmäinen lekan isku lävisti seinän pari päivää myöhemmin. Asunto muuttui remonttityömaaksi, jota Pauli luotsasi tunteja laskematta.

Kylpyhuoneen koko tuplattiin, keittiö yhdistettiin olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen puhkaistiin uusi seinä parioville, jotka teetettiin puusepällä kahdesta vintiltä löytyneestä ovesta. Eteiseen rakennettiin uudet kaapistot, kaikki pinnat maalattiin ja alkuperäinen lautaparketti hiottiin ja maalattiin valkoiseksi.

Ensimmäinen muuttokuorma kannettiin sisään hikisen kesän lopussa.

Kotimme sisustus muokkaantui vähitellen. Meillä on harvinaisen yhtenäinen maku, ja molemmille oli selvää, että värimaailma pidetään selkeän yksinkertaisena. Valkoiset pinnat ja koivu tulivat sisustuksen pohjaksi. Huonekaluissa ja esineissä saa olla väriä.

Pidämme etenkin raikkaista vihreän ja sinisen sävyistä. Vesi on meille tärkeä elementti, sillä harrastamme esimerkiksi veneilyä ja purjelautailua. Mintunmakuisen Domino-keksin sävy alkaa jo olla vitsi perhepiirissämme. Se on väri, johon en voi olla tarttumatta. Innostumme myös keltaisesta, joka toimii väriruiskeena pastellisten sävyjen rinnalla.

Teimme myös sisustusreissun Tukholmaan. Sieltä tarttuivat mukaan muun muassa kolmiväriset yöpöydät, työhuoneen kirjahylly ja lautatapetti, jonka avulla loimme vessaan Beach House -tyylin. Viimeistelimme vessan sisustuksen melalla ja vanhalla laudalla, jonka naulasimme seinälle kirjahyllyksi. Eräs ystävämme tokaisi tupaantuliaisissa, että kotihan on kuin Kreikan Santorinilta!

Pieni vessa sisustettiin rantahenkisesti. Piet Hein Eekin lautatapetti on yksi Hennan suosikkitapeteista.

Hennan isoäidin vanha piano on olohuoneen komistus. Mattoa etsittiin pitkään. Mieluinen löytyi antiikkiliike Fasaanista.

Olohuoneeseen lohkaistiin oviaukko parioville. 50-luvun pöytäryhmä on tuotu kaupunkiin perheen kesäpaikalta.

Työhuoneen kirjoituspöytä on Hennan suvun vanha. Turkoosi metallituoli on Perobasta. Työhuoneen urheiluvälineet vaihtuvat pian lastenhuoneen huonekaluihin.

Sisustuksessamme on myös ripaus teollista tyyliä. Suurin osa rouheista huonekaluista on kirpputorilöytöjä. Parhaimmat hankinnat ovat maakunnista. Uudempien esineiden rinnalle ovat tiensä löytäneet myös suvun 1950–60-luvuilta peräisin olevat huonekalut. Niitä on varastoitu perheemme kesäpaikassa.

Viimeisin mökkilöytömme on lakattu, pyöreä ruokapöytä, joka sopii hyvin olohuoneeseen. Äitini verhoili ruokailuryhmään kuuluvat tuolit valkoisella sisustuskankaalla.

Molempien mieltymykset ja harrastukset saavat näkyä sisustuksessa. Yksi kotimme silmäteristä on musiikinopettajana toimineen isoäitini piano, joka on kulkenut mukanani asunnosta toiseen. Paulin kitarat viihtyvät sen vieressä.

Olohuoneen seinällä, sohvan yläpuolella, komeilee surffilauta, joka tarttui Paulin mukaan työmatkalta Japanista. Työhuoneessa on kesäisin Paulin treenipyörä, talvisin molempien laskettelusukset. Tosin urheiluvälineet saavat väistyä pian, sillä työhuone sisustetaan uusiksi lokakuussa syntyvälle vauvallemme.

Pariskunta keräilee vinyylilevyjä, joita soitetaan varsinkin viikonloppuaamuisin.

Makuuhuonettakin hallitsevat veden sävyt. Pyöreät yöpöydät löytyivät Tukholman Boliasta, ja tauluna on sommitelma postikortteja helsinkiläisestä Papershopista.

Yksi kotimme rakkaimmista paikoista on parveke. Se muuttuu kesäkeitaaksi heti, kun säät lämpenevät.

Maalasimme parvekkeen lattiaa suojaavat puiset laatat turkooseiksi, ja asettelimme suuria kiviä laatoituksen reunoille. Kesäkukat viihtyvät ruukuissaan, ja tomaatit, chilit ja yrtit kypsyvät nopeasti auringossa.

Tänä kesänä kuumalta auringolta suojasi parvekkeen kaiteeseen kiinnitetty rantavarjo, joka vilvoittaa niin kasveja kuin auringonpalvojaa.

Parasta parvekkeellamme ovat kuitenkin kesäisin nautitut kiireettömät aamiaiset, joita siivittävät pääskyjen lentoharjoitukset.

Kodin parveke muuttuu kesäisin keitaaksi, jossa kypsyvät yrtit ja kasvikset.

5 sisustustotuutta

1. Paras kirpputorilöytöni on 60-luvun solariumlamppu, jonka Pauli kunnosti pöytälampuksi.

2. Yöpöydälläni on korurasioita, naistenlehti, vesilasi ja käsivoide.

3. Esine, josta en luovu koskaan, on isoäitini vanha piano.

4. Kodissani pitää aina olla vanhoja vinyylilevyjä. Soitamme niitä ahkerasti.

5. Nerokkain sisustusratkaisuni on laajennettu kylpyhuone, jossa mahtuu myös huoltamaan pyykit.

Lue Hennan Onnea nikkaroimassa -blogia!