Meidän Talo

Valmiina jäätä ja nietoksia varten! Poimi omakotiasujan muistilistalta parhaat vinkit talvesta selviämiseen

Valmiina jäätä ja nietoksia varten! Poimi omakotiasujan muistilistalta parhaat vinkit talvesta selviämiseen
Omakotiasujan on hyvä tietää konstit talon terveeseen talvehtimiseen, jotta talo ja rakenteet pysyvät kunnossa myös pitkässä juoksussa. Lue asiantuntijan vinkit ongelmien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemiseen!
Julkaistu: 5.2.2020

Omakotiasujan muistilista: näin valmistat talon talveen

Varo jäätä katolla

Lumi on hyvä eriste, mutta tuosta ominaisuudesta saattaa koitua hankaluuksia. Kun talon katolle kertyy paljon lunta, yläpohjan lämpövuoto saattaa pakkaskelilläkin sulattaa lunta katon pinnalta. Sulanut lumi – siis vesi – valuu alaspäin lumipeitteen alla. Kun se saavuttaa seinälinjan, missä lämpövuoto lakkaa, vesi jäätyy ja voi muodostaa jääpadon, jonka yläpuolella vesi lammikoituu. Usein vesi löytää tätä kautta tiensä rakenteisiin. Leudommassa säässä vesi jäätyy hitaammin, jolloin se valuu räystäälle ja muodostaa valtavia jääpuikkoja. Tämä on tyypillisesti vanhojen talojen ongelma. Paras ehkäisy on lumien pudottaminen katolta ennen kuin paksu, eristävä kerros pääsee syntymään.

Kattoikkuna vuotaa lämpöä

Vaikka yläpohja olisi niin hyvin eristetty, että vesikatteen lämpövuodot pysyisivät kurissa, kattoikkunat aiheuttavat ongelmia. Kun lämpimän huonetilan ja katolle satavan lumen välissä on vain lasi, lumi sulaa väistämättä. Ja valuttuaan pois kattoikkunan päältä vesi jäätyy ja muodostaa jääpatoja kuten edellä kuvatussa tilanteessa.

Kattoikkunoiden myyjät neuvovat, että lumet pitää poistaa ikkunoiden päältä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kattoikkunoita ei parane ruveta aukomaan lumen ja jään keskellä, joten lumen poistaminen edellyttäisi katolle kiipeämistä jokaisen lumisateen jälkeen.

Melko hyvä ratkaisu on asentaa ikkunan alapuolelle ja siitä räystäälle lämmityskaapeli. Silloin ikkunan alapuolelle ei muodostu jääkasaa. Sulamisvesi johdetaan räystäskouruun. Itse asiassa myös räystäskouruun ja syöksytorveen kannattaa asentaa lämmityskaapeli.

Kattoikkuna ja kondenssivesi

Kattoikkunoiden suurin riski ei kuitenkaan ole ulkopuolinen jäätyminen vaan se, että kattotuolien väliin asennettu kattoikkuna tulppaa kattorakenteen tuuletuksen ja luo olosuhteet kondenssiveden kertymiselle.

Toisin kuin sulamisvesien kohdalla, kondenssiveden kertyminen ei välttämättä näy päällepäin. Kattorakenteisiin kattoikkunoiden alapuolelle saattaa tällä tavoin kerääntyä kilokaupalla jäätä. Se voi joissain tilanteissa imeytyä talon katto- ja seinärakenteisiin. Tähän ongelmaan eivät lämmityskaapelit auta, vaan asia pitää hoitaa rakentamisvaiheessa. Kattoikkunan asentajan täytyy olla alan ammattilainen, joka osaa hoitaa tuuletuksen kattoikkunarakennelman ympärille.

Lumet pois seinustalta

Vuosisatojen ajan lunta käytettiin eristeenä hirsistä rakennettujen talojen seinustoilla. Lattia pysyi hieman vähemmän kylmänä, kun lumi ei päästänyt kaikkea pakkasta lattialankkujen alle.

Nykytalon seinän vierustalle ei pidä kasata lunta, koska se estää seinärakenteen tuulettumisen. Ilman pitää päästä kiertämään julkisivuverhoilun takana. Tuulettumisen varmistaminenkaan ei riitä, sillä seinustan lähelle jätetyt aurauslumet ja katolta pudotetut lumet aiheuttavat keväällä aikamoisen kosteuskuormituksen.

Ehkäise jääpolte

Jo syksyllä kannattaa huolehtia siitä, että pintavedet pääsevät valumaan pois talon vierustalta, kun maanpinta jäätyy. Näin pyritään pienentämään perustusten kosteusrasitusta. Vesien ohjaaminen kauemmas pihanurmikolle on kuitenkin huono ajatus. Nurmikon päälle jäätyvä vesi tukahduttaa nurmen ja saa aikaan jopa kasvien mätänemisen. Ilmiötä kutsutaan nimellä jääpolte. Sitä vastoin ilmaa läpi päästävä lumipeite on kasveille mitä parhain suoja pakkasta vastaan.

Eristä tarkistuskaivot

Salaojat ovat yleensä routasuojan alapuolella. Mutta jos talossa on matala perustus, esimerkiksi maanvarainen laatta, salaojat voivat olla aika lähellä maanpintaa, alle metrin syvyydessä. Tällaisten salaojien tarkastuskaivot kannattaa eristää talveksi. Kevään tullen eriste otetaan pois, jotta runsaat sulamisvedet pääsevät virtaamaan vapaasti.

Eristys toteutetaan niin, että 50–100-millisestä polyuretaani- tai polystyreenilevystä sahataan halkaisijaltaan kaivon kokoinen pyöreä eristelätkä. Se lasketaan tarkastuskaivoon rautalankojen varassa samaan syvyyteen, missä talon routaeristys on, yleensä puolisen metriä maanpinnan alapuolelle. Liian pintaan jätettynä pakkanen pääsee hohkaamaan kaivoon. Samaa konstia käytetään sadevesikaivossa, sillä erolla, että sadevesikaivon eristelevyyn porataan reikiä valuvaa vettä varten.

Tuuleta tuoksut taivaalle

Vanhojen talojen ongelma kovina pakkastalvina on viemärin tuuletusputken jäätyminen. Kun putken yläpäähän muodostuu putken tukkiva jääkakku, viemäriin lasketut jätevedet eivät pääse puskemaan putkissa olevaa vesihöyryistä ilmaa pois edestään tuuletusputkeen ja siitä taivaalle. Niinpä ilma etsii jonkin muun reitin, valitettavasti usein sisätiloihin. Hajuhaitat voivat olla tyrmäävät.

Ongelma pystytään yleensä ehkäisemään varmistamalla, että kylmässä ullakkotilassa tuuletusputken lämmöneriste ulottuu vesikatteen pintaan saakka. Silloin putki todennäköisimmin pysyy auki.

Työkaluina kola ja lasta

Lumikola on omakotiasujan talvinen perustyökalu. Nyrkkisääntö on valitettavasti sellainen, että mitä painavampi kola, sitä nopeammin ja tarkemmin lumityöt sujuvat. Tiukasti pakkaantuneen nuoskalumen kolaaminen on rankkaa työtä. Joskus lumen poistamiseen riittää kevyt sipaisu.

Nopean toiminnan lumityökalu on lumilasta. Sillä putsaa portaat, ovenedustat ja käyntiväylät juuri sataneesta pakkaslumesta. Lumilastalla ei lapioida lunta vaan vedetään se syrjemmälle. Lastalle pääsee paikkoihin, joihin kola tai lumilapio ovat liian isoja tai kömpelöitä.

Lumet kuriin lingolla

Lumikolalla putsaa kulkuväylät lumesta tehokkaasti. Mutta jos siirrettävää lunta on paljon, kolaaminen voi käydä turhan hapokkaaksi. Silloin hankitaan lumilinko. Polttomoottorikäyttöisen lumilingon saa halvimmillaan alle 300 eurolla. Usein tosin varoitetaan, että halvimmat lingot hyytyvät nuoskalumessa.

Linkoja on työnnettäviä ja itsevetäviä, käynnistysnarulla tai sähköstartilla varustettuja, yksi- tai kaksivaiheisia. Työskentelyleveys 50–100 cm, linkousetäisyys 1–25 metriä. Kaksivaihelingossa on lumiruuvin takana erillinen heittopyörä. Yksivaiheisessa lumiruuvi heittää lumen sivulle. Kaksivaiheinen on tehokkaampi, yksivaiheinen kevyempi ja halvempi.

Petkele tätä jään määrää

Petkele eli jäärauta on yksi omakotiasujan välttämättömistä työkaluista. Jäät lohkotaan petkeleellä suojasäällä isoiksi lohkareiksi, teräsjään aikaan tuskaisan pieniksi muruiksi.

Työskenteleminen jääraudalla täräyttää ikävästi käsiä ja olkavarsia. Onneksi on kehitetty erilaisia rekyylittömiä versioita. Esimerkiksi Finmanpetkeleen sisällä on lyijyhauleilla täytetty rekyylipatruuna, joka vaimentaa melko tehokkaasti käteen ja olkavarteen kohdistuvan takaiskun.

Asiantuntija: Mikko Juva, Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskus ry

Kommentoi »