Sohva on niin iso ja hallitseva elementti olohuoneessa, että moni valitsee sitä kuin kiinteää kalustetta, kertoo kauppias Jani Kuusilinna.
Vaikka värit ovat palanneet sisustukseen, suuntaus ei juuri näy verhoiluvalinnoissa. Suomalaisten suosikkeja ovat yhä hillityt, maanläheiset sävyt. Syviä värejä haluaville Kuusilinna suosittelee samettia: siinä on vaikea mennä vikaan, sillä jokainen sävy on kaunis, jopa se oma inhokki.
Jos sohva on iso, siihen voi olla hyvä valita eläväpintainen, meleerattu kangas, joka pehmentää kalusteen ilmettä. Se on myös käytännöllisin lapsi- ja lemmikkiperheissä, neuvoo Kvadratin Suomen kuluttajamyynnistä vastaava Henna Lammi. Väriä valitessa kannattaa viedä kotiin mallitilkku, sillä värisävy näyttää hyvin erilaiselta eri valossa.
Kotimaiset sohvat tehdään nykyisin lähtökohtaisesti irtopäällisillä, joten koko sohvaa ei tarvitse uusia, jos värin haluaa myöhemmin vaihtaa. Uusi päällinen maksaa noin kolmasosan sohvan hinnasta. Erikoisliikkeet säilyttävät verhoilukaavat vielä senkin jälkeen, kun malli on poistunut tuotannosta.
– Tällä olemme saaneet rohkaistua asiakkaita valitsemaan sen sävyn, jonka he oikeasti sydämestään haluavat, Jani Kuusilinna sanoo.
Tiesitkö?
Imuroi uusi sohva heti, jotta pääset eroon kudonnassa ehkä pölisseestä irtokuidusta.
Valitse sohvan kangas käytön mukaan
Kangas kuten kalustekin kannattaa valita käyttökohteen mukaan: tuleeko se tv-huoneen löhösohvaan vai harvoin käytettyyn nojatuoliin? Kalusteen malli ja tyyli vaikuttavat: esimerkiksi moderniin sohvaan sopii usein sileä, yksivärinen kangas, kun taas englantilaistyyppiseen istuu romanttinen kukkakuosikin.
Mikäli päällinen ei ole irrotettavissa, hyvä valinta on likaa luonnostaan hylkivä villakangas. Irrotettavan keinokuitu- tai sekoitekangasverhoilun usein voi pestä kotikoneessa. Voit myös valita kiinteästi verhoiltuun runkoon villakankaan ja istuintyynyihin irrotettavan, vesipestävän sekoitekankaan.
Lapsi- ja lemmikkiperheen kannattaa valita materiaali, josta lika lähtee helposti eivätkä tahrat pistä heti silmään. Lika näkyy herkemmin yksivärisessä kuin monivärisessä, meleeratussa kankaassa. Valitse esimerkiksi hieman karhea mutta käytössä pehmenevä pitkäkarvainen villakangas, mohair tai nukkapintainen polyesterisametti. Mikrokuitukankaat, kuten Alcantara, ovat nekin käytännöllisiä. Verhoilussa ei saisi olla pitkiä lankajuoksuja, joihin kynnet jäävät kiinni.
Jos huonekalu on pehmeä, on kankaankin hyvä olla pehmeä ja joustava, jolloin se mukautuu ja palautuu pehmusteen mukana. Tiukasti verhoiltuun kalusteeseen taas sopii napakan tuntuinen, tiukkaan kudottu kangas.
Varmista myyjältä, ettei verhoilussa ole tarpeettomia palonsuoja- tai likaantumisen estokäsittelyjä. Esimerkiksi villakankaat ovat paloturvallisia ja likaa hylkiviä luonnostaan, joten niihin ei suositella ylimääräisiä käsittelyjä. Öko-tex-sertifikaatti kertoo, ettei kankaassa ole käyttäjälle haitallisia kemikaalijäämiä.
Kurkkaa sohvan alle
Mistä sitten tunnistaa laadukkaan kankaan? Tunnettu valmistaja tai maahantuoja ja läpinäkyvä valmistusketju kertovat laadusta. Osaava myyjä osaa kertoa laatua kuvaavista luvuista ja sertifikaateista. Kysy myyjältä, kuinka kauan kangas on ollut markkinoilla. Jos vuosienkaan jälkeen ei ole ilmennyt vaikkapa nyppyyntymistä, kangas on todennäköisesti hyvä valinta.
Valmiin kalusteen viimeistely ja tuotteen alapuoli kielivät myös verhoilun laadusta.
Paksuus ei aina kerro laadusta. Ohutkin kangas voi olla kestävä ja päinvastoin. Huollettavuus, kuten vesipesunkestävyys, pidentää käyttöikää. Toisaalta laadukas villa hylkii likaa ja ikääntyy kauniisti.
Martindale-luvulla ei ole kotikäytössä niin suurta merkitystä kuin julkitiloissa. Tärkeintä on valita verhoiluun tarkoitettu tekstiili: verhokangas ei kestä sohvassa.
Termit tutuiksi
- Martindale-luku kertoo hankauksenkestosta. Kevyessä kotikäytössä riittää 10 000–15 000, mutta valtaosassa laatukankaita luku on yli 30 000, joka osoittaa kovaa kulutuksen kestoa.
- Perustus on verhoilun alla oleva kokonaisuus, johon kuuluvat pehmusteet, joustimet ja esimerkiksi satulavyöt.
- Pillinki eli nyppyyntyminen arvioidaan asteikolla 1–5, jossa 5 on paras ja 1 huonoin.
- Piiputus on syvennysten ja kohoumien, piippujen, tekemistä pehmustukseen tikkaamalla.
- Tere on kankaan reunan tai sauman koristeena tai vahvikkeena oleva nauhamainen yksityiskohta.
- Syväheftaus on verhoilun laskostamista ja vekkien tekemistä nappien avulla.
- Sekoitekankaassa on eri tekstiilikuituja, kuten villaa ja polyesteriä.
- Valonkesto arvioidaan asteikolla 1–8, jossa 8 on paras. Kirkkaanvärinen luonnonkuitukangas haalistuu suorassa auringonvalossa käytännössä aina.
Lähteet: Kuusilinnan Jani Kuusilinna, verhoilija Pentti Lindström Verhoomo P. Lindströmistä, Henna Lammi Kvadratista ja Tiina Ventelä Lauritzonista sekä Pieni puhdistuspuoti.
