Miksi anoppi on taas niin hankala? Hallitun konfliktin kaava voi helpottaa vaikeaa suhdetta appivanhempiin
Kahden sukupolven välinen suhde voi olla puolin ja toisin jännitteinen. Silloin on tärkeää tarkastella, kelpaako oma toiminta hyväksi esimerkiksi muillekin vai ei. ”Olisi hyvä kyetä vähintään asiallisiin väleihin. Sen edistäminen on kaikkien vastuulla”, asiantuntija sanoo.
Mikä siinä on, ettei vävypoika voi koskaan vastata viesteihin? Miksi ihmeessä anoppi tunkee nenänsä aina muiden asioihin? Tällaisia ajatuksia pyörittelee päässään moni appivanhempi – kuten myös nuorempi sukupolvi.
Erityisen tästä kahden sukupolven välisestä suhteesta tekee se, että se voi olla vaikea jo ennen ensitapaamista, puolin ja toisin.
Näin kertoo sukupolvisuhteiden vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta.
”Appivanhempi on tahollaan saattanut ajatella valmiiksi, ettei miniä tai vävy ole toiveiden mukainen. Silloin hän on muodostanut lapsensa kumppanista vahvan ennakkokäsityksen”, Oulasmaa sanoo.
Joskus taustalla on appivanhemman vaikeus päästää irti menneestä. Hänelle lapsen aiempi kumppani oli mieluisa henkilö, eikä uuteen tekisi siksi mieli edes tutustua.
”Sellainen on erityisen vaikea tilanne kaikille osapuolille, myös uutta kumppania esittelevälle lapselle. Tämä varmasti toivoisi, että vanhemmat laittaisivat kotona eksän kuvat piiloon ja keskittyisivät nykyhetkeen.”
Mennessä jumittaminen ei paranna appivanhemmankaan hyvinvointia. Uusi kumppani taas on pakotettu suorastaan ponnistelemaan lunastaakseen paikkansa perheessä.
”Tällaisessa tilanteessa kysytään appivanhemmilta viisautta toimia mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja kykyä asettua toisen saappaisiin hankalista tunteista huolimatta.”
Tahollaan miniällä ja vävyllä voi olla omat ennakkoluulonsa. Tyypillisesti ne syntyvät kumppanin puheista: mikäli seurustelukumppanilla on syystä tai toisesta jännitteiset suhteet vanhempiinsa, myös kumppani saattaa suhtautua appivanhempiin penseästi.
”Silloin kumppani odottaa toiselta eräänlaista lojaaliutta. Toinen ikään kuin pettää kumppanin odotukset, jos alkaakin veljeillä appivanhempien kanssa.”
Syynää tunnetaakat
Vaikeiden tilanteiden taustalla on usein eri osapuolten tunnistamattomia tunteita, kuten pettymyksiä ja pelkoja. Appivanhempi voi olla tietämättään esimerkiksi kateellinen miniälle tai vävylle.
Nuoremman sukupolven edustaja taas saattaa sorsia aktiivista appivanhempaa, koska on jäänyt vaille omien vanhempiensa tukea ja on siitä katkera.
Ennakkoluulojen lisäksi hankausta kahden sukupolven suhteeseen voi tuoda se, jos aikuisen lapsen ja vanhempien välinen suhde on eriytymätön. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat tukahduttavalla tavalla kiinni aikuisessa lapsessaan tai tämä heissä.
Vanhemmat saattavat esimerkiksi tiedostamattaan olettaa lapsen tekevän heidän mielensä mukaisia valintoja. Lapsella taas on vaikeuksia sanoa ei ja asettaa terveitä rajoja.
”Lapsen parisuhteessa se voi aiheuttaa ongelmia, sillä tilanteesta tulee helposti epäreilu kilpailu kumppanin ja vanhempien välille. Parisuhteessa ihmisellä on kuitenkin oikeus olettaa, että kumppani olisi omalla puolella ja vetäisi tarvittaessa rajoja toisaalla.”
Eriytymättömyys voi tulla esiin aikuisen lapsen käytöksessä: tämä saattaa esimerkiksi heittäytyä vanhempiensa palveltavaksi tai jopa pelastettavaksi elämänsä pulmissa.
Kumppanin taantuminen lapseksi ärsyttää tai ahdistaa. Se voi osaltaan monimutkaistaa suhteita appivanhempiin, Oulasmaa kertoo.
”Moni miniä ja vävy on kuvaillut, kuinka on ärsyttävää nähdä aikuisuuden katoavan omasta puolisosta vanhempien seurassa.”
Jos väärinymmärrykset tai loukkaukset seurauksineen toistuvasti lakaistaan maton alle, katkeruus saattaa alkaa kyteä.
Kaikilla suhde kahden sukupolven välillä ei ole jännitteinen ainakaan alusta asti. Joillakin välit ovat ensiksi jopa kaverilliset.
Välit eivät automaattisesti myöskään viilene. Erityisen helposti niin kuitenkin käy silloin, mikäli toistuvat mielenpahoittamiset jäävät selvittämättä.
Juuri läheisissä ihmissuhteissa tulee helposti väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia. Selvittämättöminä ne voivat jäädä vaivaamaan. Silloin ihminen voi käyttäytyä passiivisaggressiivisesti, joskus tiedostamattaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sarkastisia huomautuksia tai henkistä vetäytymistä.
Mikäli väärinymmärrykset tai loukkaukset seurauksineen toistuvasti lakaistaan maton alle, katkeruus saattaa alkaa kyteä.
”Ne alkavat helposti vaikuttaa tulkintaan. Miniä voi alkaa ajatella, että anoppi on hankala tyyppi, mitenhän hän seuraavaksi loukkaa. Saattaa olla vaikea huomata, että näin tuomitsee suhteen mahdottomaksi jo ennalta.”
”Usein kumppania ei loukkaa pahiten appivanhemman huono käytös vaan se, jos puoliso ei aseta sille rajoja.”Minna Oulasmaa
Joskus välit ovat avoimen huonot. Ääritapauksessa appivanhemmat saattavat suoraan ilmaista lapselleen, ettei tämän puoliso täytä heidän odotuksiaan.
Oulasmaan mukaan aikuisen lapsen on silloin pidettävä parisuhteensa puolia.
”Vanhemmalle pitää pystyä sanomaan, että olen valinnut puolison itselleni, en sinulle. Ilman sitä antaa vanhemmalle luvan käyttäytyä huonosti. Usein kumppania ei loukkaa pahiten appivanhemman huono käytös vaan se, jos puoliso ei aseta sille rajoja.”
Appivanhempi saattaa kritisoida lapsen kumppania myös epäsuoraan. Hän voi sanoa, että tämä on muuttanut oman lapsen täysin toisenlaiseksi kuin ennen. Tällainen ajattelutapa voi olla merkki eriytymättömästä suhteesta lapseen, Oulasmaa toteaa.
”Aikuisessa lapsessa on aina väistämättä puolia, joita vanhempi ei tunne. Vanhempi ei voi tietää esimerkiksi juuri sitä, millainen lapsi on parisuhteessa. Kumppani tarjoaa hänelle jotakin sellaista, mikä ei kuulu vanhemmalle ja mitä vanhemman ei pidäkään käsittää.”
Kahden sukupolven välinen hankaus voi syntyä myös ylimitoitetuista odotuksista toista sukupolvea ja keskinäisiä välejä kohtaan.
”Ihmiset ottavat tässä suhteessa joskus liian suuria tavoitteita, kuten sen, että usean sukupolven kesken pitäisi viihtyä mökillä viikko. Voisiko aika lyhentää? Silloin suhteessa olisi enemmän laatua ja vähemmän määrää.”
Mikäli vanhempi sukupolvi yksipuolisesti vaatii, että mummolaan on saavuttava viikoksi kerrallaan, on siitä oikeus kieltäytyä.
”Loukkaantuipa toinen tai ei, ihminen saa pitää omia ja parisuhteensa puolia. Kenenkään ei tarvitse suostua toisen ehdotuksiin vain miellyttääkseen. Juuri miellyttämisestä syntyy suorittamista, mikä pingottaa välejä.”
”Sukupolvien välisissä suhteissa olisi hyvä kyetä vähintään asiallisiin väleihin. Sen edistäminen on kaikkien vastuulla.”Minna Oulasmaa
Jotkut eri sukupolvien edustajat toki ystävystyvät keskenään, mutta se ei ole kaikille mahdollinen tai edes paras tavoite. Toisesta ei ole mikään pakko edes pitää, Oulasmaa toteaa.
Konfliktitilanteessa ensimmäinen askel on pohtia omia ajatuksiaan ja toimintaansa.
Jos siis esimerkiksi on sitä mieltä, että anoppi on aina niin mahdoton, itseltään on syytä kysyä, miten itse käyttäytyy tällaisen havainnon tehtyään.
Lisäksi voi miettiä, kelpaako oma toiminta hyväksi esimerkiksi muillekin vai ei.
”Sukupolvien välisissä suhteissa olisi hyvä kyetä vähintään asiallisiin väleihin. Sen edistäminen on kaikkien vastuulla. Omaa toimintaa on aivan pakollista opetella tarkastelemaan.”
Hallitun konfliktin kaava – näin se toimii
Vaikeat dynamiikat voi puhua halki hallitun konfliktin kaavalla. Ajatus on, että puheeksi otetaan kerrallaan yksi hankaava asia, joka käydään keskustelussa läpi. Keskustelu rajataan siis koskemaan vain tätä asiaa, ja paikalle kutsutaan kaikki keskustelun kannalta olennaiset henkilöt.
”Asioiden selvittelyssä ei kannata käyttää sanansaattajia, vaan puhua mietteensä mahdollisimman reilusti mutta suoraan niille ihmisille, joita ne koskevat. Muuten asiat turhaan monimutkaistuvat”, Oulasmaa sanoo.
Keskustelun tavoitteena ei ole asioiden täysi ratkeaminen vaan se, että jokainen tulee mielestään aidosti kuulluksi oman kokemuksensa kanssa.
Hallitun konfliktin suunnitelmani
- Keitä paikalle tulee?
- Mikä on keskustelun aihe kuudella sanalla sanottuna?
- Mikä on oma osuuteni hankaluuksien synnyssä?
- Milloin ja missä keskustelun voisi käydä?
