Ei missään nimessä, ei kiinnosta! Lalli Savolainen ei ollut järin innoissaan puolison näyttäessä hänelle videota talosta, jota oli käynyt katsomassa. Pariskunta oli jo jonkin aikaa etsinyt itselleen paikkaa, johon pääsisi viikonloppuisin ja juhlapyhinä karkuun kaupungista. Kun puoliso kertoi jo ikään kuin ostaneensa talon, ei Lallin reaktio ollut julkaisukelpoinen.

Pian ajatus vanhasta, 1930-luvulla rakennetusta talosta hurmasi Lallinkin. Hän ryhtyi tekemään siitä parasta mahdollista niistä lähtökohdista, jotka olivat tarjolla. Pitkään pariskunta asui talossa vain loma-aikoina, kunnes jokunen vuosi sitten he muuttivat Sauvoon pysyvästi. Talo on yhä työleiri, jossa moni nurkka on jo valmis, mutta aina yhtä monta projektia on meneillään.

Asukkaiden on ollut pakko tottua keskeneräisyyteen ja ajatukseen, että jokaisena viikonloppuna ei ole pakko raataa remonttihommissa. Välillä pitää voida keskittyä lepoon ja nauttia kaikesta kauniista, jota he ovat jo saaneet aikaan. Lalli osaa tunnelman luomisen taidon, vaikka ympärillä olisikin kaaos. Keskellä pahinta remonttivaihettakin, kun seinät ja lattiat oli revitty auki, hän ripusti kattoon komean kattokruunun, sillä se näytti niin kauniilta paljaita hirsiseiniä vasten.

Millaista remonttia olette tehneet?

Aloitimme purkamalla levytykset katoista, muovimatot lattioista ja pinkopahvit seinistä. Niiden alta löytyivät kauniit lautalattiat, komeat seinähirret ja yläkerran kattoparrut, jotka inspiroivatkin minua jo ihan eri tavalla kuin alkuperäiset sisätilat.

Talo oli ollut pitkään tyhjillään ja hoitamattomana, ja oli mahtavaa päästä tekemään siitä meille sopiva paikka. Kun tilat olivat hahmottuneet, avasimme sekä keittiössä että viereisessä flyygelihuoneessa leveät oviaukot ruutulasioville, jotka aukeavat puutarhaan rakentamallemme terassille ja päästävät valon sisään.

Millaisen tunnelman halusit luoda taloon?

Halusimme talosta rennosti kodikkaan ja samalla ylellisen tuntuisen paikan meille ja ystävillemme, jotka ovat aina tervetulleita. Nautimme siitä, että ympärillä on ihmisiä, hälinää, hyvää ruokaa ja musiikkia. Kun tänne tulee vieraita, he useimmiten viettävät kanssamme koko viikonlopun. Halusimme, että silloin vieraillakin olisi tilaa vetäytyä välillä omiin oloihinsa.

Millä keinoilla rakensit haluamasi tunnelman?

Käytin huoneissa reippaasti värejä: sekä tummia sävyjä että toisaalta puhdasta valkoista modernisoimassa tilaa ja antamassa kontrastia vanhoille huonekaluille. Sisustimme kirpputorilöydöillä, joita olen osittain maalannut ja verhoiluttanut uusilla, yksivärisillä kankailla, jolloin ne päivittyvät hieman modernimmiksi. Jotkut kirpputorilöydöt olen toisaalta jättänyt juuri niin repaleisiksi kuin ne olivatkin. Näen niissä kauneutta, ja samalla ne tuovat rouheutta sisustukseemme.

Miten kuvailisit tyyliäsi sisustaa?

Yhdistelemällä vanhaa ja uutta syntyy koti, jossa on mielestäni helppo viihtyä. Työni vaatesuunnittelijana ja meikkaajana pitää minut kiinni trendeissä, mutta samalla haluan kaikin keinoin välttää kliseitä. Seuraan muotia ja sisustusta työni puolesta ja näen, mitä alalla tapahtuu. Saan jatkuvasti visioita, jotka näkyvät kodissamme usein vaihtuvina sisustuksina.

Lähellämme sijaitseva kirpputori on minulle aarreaitta, josta löydän aina jotain uutta, joka pistää vanhan sisustuksemme uuteen uskoon. Kun löydän kauniin esineen, en suunnittele sille sopivaa paikkaa. Ostan esineen ja sitten vain etsin sille paikan kodissamme. En voisi kuvitella sisustavani kotiamme yhdelle tyylille uskollisesti. Mielestäni oman persoonan näkyminen kodissa on tärkeämpää kuin tyyliin sopivat täydelliset valinnat.

Miten viihdytte talossanne nyt, kun se on teidän vakituinen kotinne?

Meillä Sauvossa asuu paljon luovia ihmisiä, ja alueella on vireä henki. Saamme lähituottajilta parasta Hereford-lihaa, lammasta, kananmunia ja vihanneksia. Näin tilavasti emme voisi asua kaupungissa. Pidän siitä, että minulla on tilaa sisustaa ja istua eri huoneissa nauttimassa kauniista esineistä ja asetelmista, miettien esineiden tarinoita.

Miten kotinne valmistautuu juhlaan?

Täällä on ilo kokata hyvistä ruoka-aineista ystäville, jotka mielellään saapuvat vaikkapa rakennustalkoisiin tietäessään, että tarjolla on hyvää ruokaa. Syömme yhdessä lasikuistilla, jonka tunnelmassa on helppo viihtyä pitkään. Jos olemme onnekkaita, joku soittaa flyygeliä viereisessä huoneessa. Kun juhlapyhä koittaa, kotimme joutuu myllerrykseen. Sisustan sen uuteen uskoon ja tuon mukaan sesonkiin sopivat rekvisiitat. Siitä syntyy juhlatunnelma.