Kotivinkki

Vaarit ja mummot apuna koulussa

Vaarit ja mummot apuna koulussa

Antti ja Riitta ovat kouluvaari ja -mummo, jotka askartelevat, lukevat, kuuntelevat ja auttavat. Vapaaehtoistyöstä on iloa molemmin puolin.
Teksti Elisa Miinin
Kuvat Joonas Vuorinen
Mainos

Espoossa, Saunalahden asuinalueen keskipisteenä, seisoo näyttävä koulurakennus. Pihalta kuuluu villi kiljunta, kun välitunnilla olevat lapset leikkivät hippaa ja kiipeilevät telineissä.

Koulun sisällä, alimmassa kerroksessa, esikoululaiset tekevät kevään viimeisiä harjoituksia. Joku piirtää kirjaimia, toinen pujottelee lankaa naulatauluun. Pyöreän pöydän ääreen on kokoontunut keskittynyt joukko. Pippa Kairi, Iivari Törmälehto, Axel Kuusilehto ja Luna Vuori maalaavat itse tekemiään laivoja.

– Antti katso, laitoin tähän punaista! Eikö olekin hieno? Luna innostuu.

Antti Airisto, 75, hymyilee tyytyväisenä. Laivat ovat syntyneet hänen työpajassaan virallisen eskariohjelman ohessa.

Antti on yksi Saunalahden koulun yhdeksästä kouluvaarista ja -mummosta. He ovat vapaaehtoisia aikuisia, jotka viettävät koulussa kaksi tai kolme aamupäivää viikossa ruokapalkalla.

Lähes 600 oppilaan koulussa kaikille lisäkäsille ja -silmille on tarvetta. Koulumummo tai -vaari antaa sellaista osaamista, jota opettajalta ehkä puuttuu tai johon opettajilla ei ole aikaa.

– Jokaiselle lapselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhden opettajan ja yli kahdenkymmenen oppilaan luokassa se on haastavaa. Kun siihen saadaan toinen ai-kuinen avuksi, tilanne on paljon parempi, rehtori Hanna Sarakorpi sanoo.

Antista tuli kouluvaari seitsemän vuotta sitten. Rekrytoinnin hoiti hänen tyttärenpoikansa, silloinen ekaluokkalainen, joka määräsi vaarin lähettämään hakemuksen. Rehtori haastatteli Antin, ja asia oli sillä selvä.

– Nyt olen täysin koukussa. Minun on todella vaikea olla pois koulusta, vaikka välillä olisi muitakin hommia tehtävänä.

Antti auttaa pääasiassa eskareita ja pienimpiä koululaisia. Hän lukee kirjoja ja askartelee, kuuntelee lasten jutut ja hakee laastaria, kun sitä tarvitaan. Lapset ovat mielessä vapaa-ajallakin. Kun Antti taannoin puhdisti sammalta puuvajan katolta, hän otti sen talteen askarteluhetkiä varten. Samoin kävi kotipihan sorakuorman kanssa. Siitäkin Antti siirsi parhaat kivet syrjään lapsia odottamaan.

Koulumummot ja -vaarit eivät ole vain saunalahtelaisten etuoikeus. Heitä työskentelee niin pienissä kyläkouluissa kuin suurissa koulukeskittymissä ympäri maata. Osa hakeutuu tehtävään järjestöjen, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta. Osa ottaa yhteyttä suoraan lähimpään kouluun. Yhteistä heille on, että jokaista tarvitaan. Kiireisin sesonki on syksyisin, kertoo useita vuosia koulumummona toiminut Riitta Soininen. Pienet koululaiset tarvitsevat apua vaatteiden pukemisessa ja tavaroiden etsimisessä. Jotakuta jännittää, toisella menevät kirjaimet sekaisin. Joskus on vaikea keskittyä. Silloin auttaa, kun vieressä istuu rauhallinen aikuinen.

– Lapselta voi vaikka tipahtaa hammas kesken päivän. Me otamme sen talteen ja pakkaamme taskuun kotiin viemiseksi.

On paljon muitakin tehtäviä, joihin opettaja yksinään ei veny. Hitsaus- ja sorvaustyöt vaativat apua, samoin leipominen. Yksi aikuinen ei ehdi auttaa kaikkia kananmunan rikkojia. Koulumummot ja -vaarit toivotetaan tervetulleeksi omine vahvuuksineen. Antti teki työuransa ulkomaankaupan johtotehtävissä. Kouluvaarina hän on reipas organisaattori. Riitta puolestaan työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään taloushallinnossa. Toisin kuin työelämässä, lasten kanssa hän kuuntelee enemmän tunteitaan.

– Olen tällainen lämmin, pullea ja pehmeä. Täydennämme Antin kanssa toisiamme.

Koulumummona Riitta on löytänyt uusia puolia itsestään. Hän kuvitteli olevansa käsitöissä täysi nolla, mutta huomasi lasten kanssa osaavansa kasata palapelejä. Ompelukin sujuu nyt. Opiskelusta Riitta innostui koululaisten keskellä niin, että ryhtyi käymään aikuislukiota. Keväällä päiviä rytmittivät aamut eskarissa ja iltapäivät omissa opinnoissa.

– Kokeilin mennä eläkeläisten juttuihin pari kertaa, mutta se ei sopinut minulle. Täällä olen päässyt taas osaksi lasten maailmaa. 

Ja lapset tykkäävät Riitasta. Kun hän istahtaa sohvalle, molemmat kainalot ovat pian varattuja.

Mummoilla ja vaareilla on Antin mielestä myös yhtä koulua ja oppilasta isompi merkitys. Yhteiskunta toimii paremmin, kun ikäluokat eivät eriydy omiin poteroihinsa. Vapaaehtoistyöntekijöillä on koulussa aikaa keskittyä yksilöihin ja helpottaa esimerkiksi maahanmuuttajalasten sopeutumista.

Antti viittaa tutkimukseen, jonka mukaan lukemiseen liittyvät ongelmat ovat merkittävässä roolissa nuorten syrjäytymisessä. Se alkaa vaikuttaa lapsen elämään jo toisella luokalla ja seuraa mukana koko elämän. 

Vapaaehtoiset aikuiset voivat olla tässä iso apu. Toimintaan voivat osallistua paitsi eläkeläiset, myös nuoremmat aikuiset, joilla on aikaa. Koulutäti Mia Kairi käy lukemassa lasten kanssa kolmesti viikossa. Lukutätiä tarvitaan, koska kaikkien lasten kotona ei ole suomenkielentaitoista aikuista, joka voisi auttaa sanojen kanssa. Osa lapsista kärsii lukihäiriöstä ja muista lukemiseen liittyvistä vaikeuksista.

Tänään Mia lukee kolmasluokkalaisen Alex Mitchellin kanssa Paten jalkapallokirjaa. Mialla on aikaa kuunnella rauhassa, kun Alex lukee tarinaa ääneen. Hän selittää vieraiden sanojen merkitykset ja varmistaa, että lapsiymmärtää lukemansa. Siitä taidosta on hyötyä sitten, kun Alex lukee esimerkiksi kokeita varten.

Tänään kirjan on valinnut Mia. Lapsilla on usein omiakin ehdotuksia, tytöillä hevoskirjoja ja pojilla urheilijoiden elämänkertoja.

Mia on itsekin kärsinyt lukihäiriöstä ja ymmärtää siksi hyvin lukuvaikeuksista kärsivien lasten tunteita. Kehityksen huomaaminen ilahduttaa yhtä lailla lukijaa kuin luettajaakin. 

– Tämä on pieni vaiva minulle mutta vaikuttaa positiivisesti lapsen koko loppuelämään.

Samoin jokainen uusi koulumummo tai -vaari on investointi tulevaisuuteen.

Saunalahden koulun takan edustalle on kääritty pitkä ja värikäs räsymatto. Sekin syntyi lasten käsissä koulumummon avustuksella. Vanhemmatkin voivat olla avuksi. Kerran eräs isä vei koko lapsensa luokan kalastamaan. Saatiin saalista ja kalat perattiin yhdessä. Lapset oppivat paljon luonnosta ja kalan anatomiasta.

– Tämä sopii kaikille suhteellisen virkeille ihmisille. Olisi hyvä, jos pääsee lattialle istumaan ja itse ylös, mutta ei rollaattorikaan ole este. Työ kouluttaa tekijänsä, ja kaikkia tarvitaan, Antti rohkaisee.

Tällä hetkellä kouluvaarien ja -mummojen apu keskittyy pääasiassa pienempiin koululaisiin. Antti kuitenkin uskoo, että toisen sukupolven aikuinen olisi hyvä kuuntelija myös yläkouluikäisille lapsille. 

Kun lapsi oivaltaa jotain ja silmät syttyvät hymyyn, tunne palkitsee myös aikuisen. Välillä päivät ovat kuitenkin niin uuvuttavia, että Antti nukahtaa tuntien jälkeen iltapäivätorkuille kotisohvalle. Mieli on silti aina päivän jälkeen virkeä ja iloinen.

– Saan tästä paljon enemmän kuin itse annan, vaikka pyrin aina antamaan kaikkeni, Antti sanoo. 

Vapaaehtoiseksi kouluun?

VAPAAEHTOISTYÖ sopii eläkeläisille sekä muille aikuisille, jotka voivat sitoutua säännöllisiin vierailuihin koulussa päiväsaikaan. Jos olet kiinnostunut toimimaan koulumummona tai -vaarina, ota yhteys koulun rehtoriin. Rehtori osaa kertoa, millaista apua koulussa tarvitaan ja kuinka usein. Hän haluaa todennäköisesti lukea vapaamuotoisen hakemuksen ja tavata sinut etukäteen.

Vapaaehtoiset aikuiset tuovat kouluun omia vahvuuksiaan. Mieti, mitä sinä voisit tehdä lasten kanssa. Osaatko leipoa, sienestää tai rakentaa kaarnalaivan? Tai voisitko kuunnella, kun lapsi lukee tai auttaa läksyissä? Tärkeintä on kuunnella ja antaa aikaa.

PEREHDYTYSKOULUTUSTA tämäntyyppiseen toimintaan voi kysellä esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitosta:
mll.fi/vanhempainnetti/kylamummit

Koulumummo Riitta Soininen on löytänyt kadoksissa olleet kädentaitonsa lasten keskellä.

Julkaistu: 28.11.2016
Katso myös nämä