30 muuttolaatikollista keittiövälineitä! Katja taikoi lisää säilytystilaa keittiöön, kun paljastui, etteivät puolison tavarat mahdu

Tämähän on täydellinen tällaisena! Katja Kantola kierteli porvoolaisessa 1920-luvun omakotitalon asuntonäytössä. Helmikuisen alkuiltapäivän valossa kodin vaaleanharmaat seinät ja avaraksi remontoitu keittiö vakuuttivat. Parin kuukauden kuluttua Katjan ja Juhan kotiosoite vaihtui Helsingin Lauttasaaresta Porvooseen, ja vaaleanpunaisessa talossa alkoi remontti.

“Olen vakaasti sitä mieltä, että viihtyisä koti on paras sijoitus itseen. Olimme 900 kilometrin päässä kotoa, ja olimme jo vähän unohtaneet etsivämme asuntoa Porvoosta, kun satuin katsomaan puhelimeeni. Sähköpostiin oli tullut linkki hakuvahdista. Sanoin Juhalle, että tämä se on! Hyppäsimme Lapissa autoon ja ajoimme nilkka suorana etelään koko Suomen läpi. Ehdimme näyttöön ja parin päivän kuluttua mansardikattoinen talo oli meidän.

Katjan ja Juhan mansardikattoinen puutalo on rakennettu vuonna 1928. Talon päädyssä on toinen ulko-ovi, josta pääsee kuraeteiseen. Se on nelivuotiaan staffi-Elviksen oma yksiö.

Katja Kantola hankki pian Porvooseen muutettuaan Sasu’s Playhouse -sisustusliikkeen, joka Katjan omistuksessa jatkaa Sasu’s-brändin alla. Indonesialainen tiikkipenkki on noin 50 vuotta vanha.

Eteishallin koreissa säilytetään kierrätykseen menevät paperit ja pahvit. Filigraanilasinen kattovalaisin on Kööpenhaminassa sijaitsevasta Millefiori Interior -liikkeestä. Matto on Helmasta.

Katja suunnitteli keittiön uusiksi vanhoihin Ikean kaapinrunkoihin. Ovet hän tilasi Köksfolkilta. Lisätilaa tuli kolmesta korkeasta kaapista ja yläkaapeista. Koko keittiö suunniteltiin Juhan mitoille. Saareke sai remontissa lisää korkeutta, ja työtaso on 93 cm korkea. Vetimet ovat Jim Lawrencelta.

Etsimme muuttovalmista kotia, johon voisimme kantaa tavarat sisälle. Oikeastaan vasta muutossa tajusin, että keittiölle olisi pakko tehdä jotain. Juha on ammattikokki, ja pelkästään keittiötavaraa oli 30 muuttolaatikkoa. Uuden kodin keittiössä sain kaappeihin mahtumaan niistä kymmenen.

Sähkön hinta oli sinä syksynä taivaissa, ja meitä pidettiin hulluina, kun purimme keittiöstä vanhan puulieden. Liesi oli kuitenkin huonossa kunnossa ja tarvitsimme pienessä keittiössä paikan jääkaapille.

Meillä on aika vähän tavaraa esillä. Se johtuu siitä, että olen laiska siivoamaan. En hamstraa tavaraa esille enkä hilloa niitä kaapin perukoille. Meillä on ehkä muutama esine, joilla on niin paljon tunnearvoa, että säilytän ne lopun ikääni. Oikeastaan vain olohuoneen pöytälamput ja eteisen taulu tulevat mieleeni.

Ruokailutilassa on toinen talon vanhoista kaakeliuuneista. Iso ruokapöytä on Eichholtzin. Messinkinen pallovalaisin on hollantilaisen Zenza Homen ja taottu Kairossa. Seinillä on Pihlgren ja Ritolan Gotiikka-tapetti.

Koristeellinen peili on Sasu’s sisustusliikkeestä. Kartellin pöytävalaisin on sille ja Jean Vernet’n konsolipöydälle sopiva kumppani. Juhan levysoitin soittaa vuosien varrella hankittuja klassikkolevyjä.

Olohuoneen muodokas sohva on espanjalaisen Faman ja hankittu Jean Vernetiltä. Rahin yllä valaisee Oi Soi Oin Indochina Classic UFO -valaisin. Matto on Helmasta. Verhot on tilattu Hanna Chakerilta.

Pyöreä ikkuna on rappujen hieno yksityiskohta. Talossa on säilynyt edelleen osa alkuperäisiä ikkunoita siellä täällä. Muun muassa yläaulan kaari-ikkunat, eteisen pyöreä ikkuna, sekä yläkerran parvekkeen ikkunat ja alakerran kuistin ikkuna ovat vanhoja.

Edellinen kotimme oli uudessa kerrostalossa ja sisustuskin skandinaavinen. Satavuotiaan talon henki on tyystin erilainen, ja edelliseen kotiin hankitut huonekalut ja valaisimet näyttivät mansardikaton alla pieniltä ja liian pelkistetyiltä, joten jouduimme uusimaan ne kaikki.

Olen tuonut vanhaan taloon sopivaa koristeellisuutta kuviollisilla matoilla, vuodevaatteilla ja tapeteilla. Myös värit tekevät tunnelman. Täällä oli alun perin joka huoneessa vaaleanharmaat seinät, jotka näyttivät talvella hyviltä. Kesän valossa tunnelma oli kuitenkin toinen. Huoneet olivat kuin puuroa, jotka eivät erottuneet toisistaan. Olohuoneen ja ruokahuoneen kakluunit johtivat päätökseen käyttää vanhaa roosaa ja vihreää talon pääväreinä. Sain värivalintoihin ja verhosuunnitteluun apua ystävältäni, sisustussuunnittelija Hanna Chakerilta.

Yläaulasta on kulku kuistin päällä olevalle parvekkeelle. Sinne paistaa aamuaurinko. Katjan haaveena on vaihtaa sen tilalle mustaa takorautaa oleva ranskalainen parveke.

Yläaulassa on muhkea samettinojatuoli, joka on Juhan äidin lapsuudenkodista ja entisöity. Kaappi on löytö antiikkiliikkeestä Punkaharjulta.

Skeittaavat koirat ovat Juhan syntymäpäivälahja Katjalle ja löytyivät Helsingin Lauttasaaresta pop-up-taidenäyttelystä.

Vaikka omakotitalossa asuminen oli minulle entuudestaan tuttua, parin vuoden asumisen jälkeen olemme heränneet todellisuuteen pihan kanssa. Siellä kasvaa muassa neljä omenapuuta, jotka tuottivat viime syksynäkin aivan tajuttomasti omenoita. Juha teki niistä mehuja ja piirakoita. Meillä on edessä iso homma, kun opettelemme pihan hoitoa. Tontilla oleva pitkä kukkapenkki kasvaa uhkaavasti luumu- ja syreenivesakkoa. Kutsumme sitä hyönteishotelliksi.

Ensimmäisenä kesänä teimme pihan perälle toiveikkaana terassin, jossa voisimme oleilla auringossa, grillata ja syödä. Kahden yrittäjän elämässä on kiireistä. Mutta onneksi meillä on ollut niitäkin hetkiä, kun ehdimme istua terassilla ystävien kanssa hyvän ruoan ääressä ja iloita yhdessäolosta.”

Pihan perällä oli valmiina suojaisa kulmaus, joka oli omiaan terassille. Sinne paistaa ilta-aurinko. Iso balilainen aurinkovarjo on Karkkilassa sijaitsevasta DEE ja Vuu -liikkeestä. Piharakennuksessa on liiteri, puusauna, varasto ja kesähuone, joka toimii Juhan kuntosalina.

Makuuhuoneen toimiva pönttöuuni on yhtä vanha kuin talokin. Se on maalattu. Tapetti on Sandbergin Olof Sandstone. Seinävalaisimet ovat Finnish Design Shopista.

Kaareva katto saatiin säilytettyä remontissa. Katja valitsi Abl-laattojen UP Light beige -struktuurilaatan, joka osoittautui haastavaksi saumattavaksi. Allaskaluste on Dansanin. Hanat ovat Damixan.