Avotakka

Mikä väripilkku! Anna-Riikka ja Pekka sisustavat uusperheensä kotia spontaanisti – "Kotona ei ole ikinä tylsää"

Mikä väripilkku! Anna-Riikka ja Pekka sisustavat uusperheensä kotia spontaanisti – "Kotona ei ole ikinä tylsää"
Värikkäät pirskahdukset rytmittävät Anna-Riikan ja Pekan neljän hengen uusperheen 77-neliöistä kolmiota, jossa ruoka, kukat ja estetiikka luovat taustan hyvälle yhdessäololle.
Julkaistu 9.2.2023
Anna-Riikan ja Pekan perhe viettää eniten aikaa ruokailutilassa. Pekka kunnosti vintin kätköistä löytyneet ovet alkuperäiselle paikalleen. Tarjoiluvaunu on Pekan kirpputorilöytö.

Sakset viuhuvat, ja maljakkoon sujahtaa kukka toisensa perään. Anna-Riikka rakastaa kukkia ja asetelmien tekoa.

– Olemme hyvin spontaaneja emmekä mieti hankintoja hirveän kauan, hän kertoo kukkien asettelun lomassa.

Spontaani oli myös heidän yhteisen asuntonsa hankinta. Sosiaalipsykologin ja tunne­taitokouluttajan Anna-Riikan, 42, ja psykiatrisen nuorisokodin työntekijän Pekan, 47, yhteenmuutto oli oikeastaan vasta suunnitteluasteella, kun he huomasivat myynti-ilmoituksen kolmiosta heidän asuntojensa nurkilta. Se oli juuri sopiva tulevalle neljän hengen uusperheelle, johon kuuluvat Eemil, 9, Oiva, 10 ja Martti-koira.

Anna-Riikalla on taito luoda kauniita asetelmia. Hän ihastui tuttunsa Riikka Piipon käsin tehtyyn Seashell-vaasiin ja hankki sen suoraan muotoilijalta itseltään. Sen parina on kirpputorilta ostettu maljakko, jonka sävy sointuu kauniisti seinällä olevaan Samuli Heimosen grafiikkatyöhön. Ajan patinoima senkki on kulkeutunut Anna-Riikalle ex-miehen vanhempien kotitalosta.

77-neliöinen kolmio sijaitsee vuonna 1937 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Taka-Töölössä. Asunnossa leijuu merkillinen lämpö ja rauha, joka syntyy paitsi rennosti luodusta sisustuksesta ja herkullisista asetelmista myös jostain muusta.

– Olen ehdottomasti koti-ihminen, mielestäni kotona ei ole ikinä tylsää. Estetiikka on minulle tärkeää, ja mielenkiintoista on, kuinka estetiikan avulla pystyy harjoittamaan myös tunnesäätelyä. Kodin tunnelmalla ja kauniilla ympäristöllä pystyy voimistamaan helposti hyvää mieltä ja rauhaa sekä mielessä että kehossa.

Pöytä on kulkenut Pekan asunnosta toiseen, ja Louis Poulsenin VL Ring Crown -kattokruunun Anna-Riikka osti kyt­täyksen jälkeen verkkokirppikseltä. Wishbone-tuolit olivat olleet molempien toivelistalla pitkään, ja lopulta ne hankittiin tähän asuntoon.
Anna-Riikan pojan Eemilin isoäidin tekemä oranssi pikku kulho luo hauskan kolmiulotteisen värimaailman appelsiinien kanssa.

Ruokailutila on tilajaollisesti kodin keskipiste, mutta siellä perhe myös viettää eniten aikaa.

–Tykkäämme laittaa ruokaa, ja erityisesti Pekka haluaa luoda ruokamuistoja. Kun pojat tulevat toisista kodeistaan meille, syömme aina tomaatti­uunipastaa. Siitä on tullut jo arjen traditio, Anna-Riikka kertoo.

Punaisen wieniläistuolin Anna-Riikka osti Kierrätyskeskuksesta, Paul Osipowin grafiikkatyö löytyi puolestaan verkkokirppikseltä. Anna-Riikka ja Pekka etsivät sopivaa sohvaa pitkään, ja lopulta löysivät ystävän suosituksesta Interfacen Toast-sohvan, johon koko perhe mahtuu yhtä aikaa. Marmorinen sohvapöytä on Hayn.

Asunto oli hyvässä kunnossa, joten Anna-Riikan ja Pekan ei tarvinnut kuin maalata seinät ennen muuttoa. Vanhan mutta hyväkuntoisen parkettilattian pariskunta piti ennallaan ekologisista syistä, vaikka alun perin toiveissa oli lankkuparketti.

Kukkaihmisen kodista löytyy runsaasti vaaseja. Broste Copenhagenin sähäkän sinisen vaasin Anna-Riikka osti My o Mysta. Siro messinkinen simpukkakuppi on Ferm Livingin mallistosta.

Kukkia rakastavana ihmisenä Anna-Riikalla on aina joku kimppu tai yksittäinen leikkokukka esillä.

– Ehkä se liittyy luovuuteen, että saa hypistellä ja asetella kukkia ja kimppuja maljakkoon. Mummoni kasvatti kukkia kasvihuoneessa ja myi niitä torilla. Ehkä teen itsekin niin joku päivä.

Vihreät laatat ovat Pukkilan.

Edelliset asukkaat maalauttivat Ikean rungon ja kaapin­ovet.Osa keittiön kaapeista on tummansinisiä, osa pehmeän vaaleanpunaisia. Ne luovat kauniin väriparin keittiöön.

Eläväpintaiset leikkuulaudat, joista yksi on Pekan itse tekemä, on kerätty puukapustojen ja maustemyllyjen kanssa keittiön aputasolle käden ulottuville.

Koska asunto on ensimmäisessä kerroksessa, kesäisin keittiön ikkunasta on helppo ojennella astioita, jos perhe ruokailee takapihalla.

– Tässä on vähän samaa fiilistä kuin maalla, kun sisä- ja ulkotilat yhdistyvät yhtenäiseksi tilaksi. Ensimmäinen kerros tuo myös valtavan helpotuksen koiran­omistajan arkeen, Anna-Riikka pohtii.

EGSin maalaus on hänen 40-vuotislahjansa itselle, pieni taulu puolestaan Pekan maalaama. Sininen lamppu löytyi verkkokirppikseltä, ja leikkisä torkkupeitto on Minni Havaksen suunnittelema.

Makuuhuoneen rauhallista värimaailmaa elävöittää raikas sinisen sävy.

– Olen nukkunut tässä asunnossa todella hyvin. Poikanikin sanoo, että näytän siltä kuin olisin latauksessa, Anna-Riikka sanoo ja hekottaa.

Eemil ja Oiva ovat tässä kodissa aina joka toinen viikko ja jakavat yhteisen huoneen.

Lastenhuoneen hyllyyn mahtuvat kynät ja kirjat, ja siinä on myös paikka tv:lle ja pelikonsolille. 1970-luvun näyttelyjuliste on Pekan äidin maalaama. Oiva muotoili Martti-koiralle oman ruokakipon, ja kehyksissä oleva maalaus on Eemilin tekemä eskarityö. Poikien monet pallot yritetään pitää hallussa kätevien korien avulla.
Kompaktiin tilaan tarvittiin riittävän kapea kerrossänky, joka löytyi Vekestä. Jakkara on vanha kirppislöytö ja maalattu murretun keltaiseksi.
Kirjahylly on toteutettu kiskoista ja hyllylevyistä.
Marimekon vintagepurkit ovat Anna-Riikan pojan Eemilin mummolasta. Kauniit keittokirjat on kasattu pinoksi hyllyyn, mutta ovat myös hyötykäytössä runsaasti kokkailevalla pariskunnalla.
4 kommenttia