Talon julkisivu oli aivan toivottoman ”kasari”. Siksi Terhi Ruutu perheineen torjui ensin asunnon, vaikka sijainti olisi ollut aivan täydellinen. Asunto pysyi kuukausia myyntilistoilla. Pohjakuvaa tarkasteltuaan nelihenkinen uusperhe antoi asunnolle vielä mahdollisuuden. Se olikin juuri sitä, mitä he olivat pitkään etsineet, ja hieman enemmänkin.

Nyt jokainen sai oman huoneen ja kaipaamaansa yksityisyyttä, keittiö oli erillinen ja olohuone mukavan tilava. Sauna ja asunnon levyinen parveke sisäpihalle hurmasivat heidät täysin – niitä ei edes ollut tohtinut laittaa toivelistalle, koska hakualueena oli Helsingin Töölö ja sen ympäristö.

Sisustuksen ja muotoilunkin parissa työskennelleen Terhin varma sisustustyyli näkyy koko avarassa läpitalonhuoneistossa. Täsmällisen ihmisen kodissa kaikelle on paikkansa eikä mitään ole liikaa.

paikkaa rauhoittua ja olla vapaasti. Minusta tuntuu, että kodissamme on aina läsnä armo, kauneus ja turva.

mutta minulla oli eräs haavekuva revittynä lehdestä jo vuosia ennen tätä kotia. Siinä ihanassa kuvassa oli erillinen keittiö oven takana. Tässä kodissa pystyimme toteuttamaan juuri tuon kuvan mukaisen tilajaon. Keittiön oven siirto olikin ainoa asia, johon tarvitsimme seitsemän vuoden takaisessa täysremontissamme rakennusluvan.

oli muuttopäivämme juhannuksena 2015. Olimme etsineet tätä uutta kotia niin kauan, että muuton konkretisoituminen puolen vuoden remontin jälkeen tuntui siinä hetkessä niin ihanalta.

hyvin pitkäjänteinen. En sisusta aktiivisesti mutta aina vähän. Teen harkittuja hankintoja ja maltan odottaa vaikka kuinka pitkään löytääkseni etsimäni. Koti asettuu elämän myötä. Makuni ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Pidän maanläheisistä väreistä: näin luonto on aina läsnä.

olen tehnyt kiireessä ja sitä vältän nykyään. Aika harvoilla hankinnoilla on lopulta niin kiire, että kannattaisi tehdä isoja kompromisseja.

Hitaasti hyvä tulee. En kerta kaikkiaan halua sisustaa nopeasti. Asioiden ja esineiden täytyy antaa löytää paikkansa luonnollisesti. On tärkeää, että esineillä on oma tarinansa ja kaikkea ei ole hankittu kaupasta kerralla. Silloin niistä ei halua luopua, vaan ne kasvavat tärkeäksi osaksi kotia.

ehkä lapsuudenkotini harmonia, lämpöiset ja murretut värit. Myös työurani suomalaisen designin parissa on toki vaikuttanut. Ihailen ajatonta, rauhallista estetiikkaa ja siihen yhdistettynä Suomen luonnon tummia, murrettuja sävyjä.

laatuun, kestäviin ja hyviin materiaaleihin, koska niitä siedän pitkään. Panostan myös siihen, että koko perhe viihtyy kodissamme. Haluan kuunnella koko perheen toivetta, että kodin pitää tuntua kodilta eikä hotellilta.

ehdottomasti meidän suuri parvekkeemme. Se liittyy minulla saunahetkieni vilvoitteluun. Kuumasta viileään heittäytyminen on nautinnollista. Jos laitan saunan lämpiämään enkä kysy siitä keneltäkään, kaikki tietävät, että saunon silloin yksin. Se on minulle tärkeää aikaa.

Johannes Rantasalon Smalltalk-valaisin. Olen saanut sen lahjaksi lapsuudenystävältäni lähes 20 vuotta sitten, ja siksi sillä on aivan erityinen paikka vanhan ruokapöytämme yllä. Valaisin on Nuutajärveltä, Lasisirkuksesta. Inspiroidun minulle merkityksellisistä esineistä, kuten eräästä Ismo Hyvärisen taulusta, jonka ostimme mieheni kanssa yhdessä.

pyöreää sisustustakkaa enkä värivaloja saunaan. Perheellisenä olen kuitenkin joutunut hankkimaan kotiin monia asioita, joita en ehkä itse olisi halunnut. Koti on kuitenkin meille kaikille.

koti on juuri siivottu ja maljakoissa on tuoreita kukkia. Minulle on tärkeää, että on siistiä ja kaunista. Myös se, että näen muiden perheenjäsenten puuhailevan ja viihtyvän kodissa, saa minut onnelliseksi.

yksinkertaisesta puilla lämmitettävästä hirsisaunasta ja mökistä järvenrannalla. Järjestän ryhmille saunaelämyksiä ja rakastan saunomista. Voisin ehkä järjestää siellä saunaretriittejä ystävilleni.