Unelmien Talo&Koti

Uusi, vaikkei uskoisi! Mian ja Hansin unelmien talo hehkuu satavuotiaan charmia, mutta onkin vasta hieman yli kymmenvuotias

Uusi, vaikkei uskoisi! Mian ja Hansin unelmien talo hehkuu satavuotiaan charmia, mutta onkin vasta hieman yli kymmenvuotias
Kun Mia ja Hans rakensivat puutalon, mallia otettiin satavuotiaasta Lufolkin tilasta. Talon henki viimeisteltiin purkutalon hirsillä ja ikkunalaiseilla sekä vanhoilla ovilla ja lattialankuilla, joiden perässä pari on ajanut pitkin Pohjanmaata. "Taloprojektimme on elinikäinen. Meillä ei ole aikatauluja tai valmistusmispäivämäärää", Mia kertoo.
Julkaistu: 24.8.2022

Kun Mia ja Hans Ahlskog ajoivat Lufolkin tilalle ensi kerran, perillä odotti umpeen kasvanut, risuinen puutarha ja puolikas asuintalo. Sen päälle oli kaatunut valtava pihlaja, ja katto oli painunut puun painosta. Ajan kuluttamat piharakennukset, kuten vilja-aitta ja maakellari, vihjasivat tontin kauneudesta. Hieman itselleenkin yllättäen pariskunta päätti, että tälle tontille he haluavat juurtua.

– Puoliksi purettua asuintaloa ei voitu pelastaa, joten purimme loputkin talosta. Säästimme hirret ja rakennuksesta löytyneitä huonekaluja. Päätimme rakentaa uuden talon samalle paikalle. Olimme aina unelmoineet vanhasta talosta ja halusimme, että uusi talo sopisi ympäristöön ja näyttäisi satavuotiaalta, Mia kertoo.

Koko perhe eli Mia ja Hans Ahlskog sekä lapset Ezra ja Savannah kokoontuneena rappusille alkukesän lämmössä. Lapset rakastavat pyöräillä ympäri tilaa tai läheiselle naapuritilalle, jossa asuu Mian sisko perheineen.
"Harva ammattilainen suostuu asentamaan lattian, jonka jokainen lankku on eripaksuinen. Parasta oli tehdä työt itse."
Lufolkin tila on rakennettu vuonna 2009. Se sijaitsee Lepplaxissa Pohjanmaalla. Talossa on viisi huonetta, keittiö ja vintti, yhteensä 200 neliötä. Pitkänomainen talo on maalattu punamultamaalilla. Ikkunat, joissa on leveät puitteet, on sijoitettu seinien kanssa samaan tasoon vanhan tyylin mukaan. Tilalla on monia erilaisia puita, kuten koivuja, tuomia, lehmuksia ja pihlajia.

Mia ja Hans tiesivät, että Lufolkin tilalla oli ollut talo aina 1600-luvulta lähtien. He löysivät 1900-luvun alussa otetun valokuvan tilasta, ja se toimi uuden talon mallina. Pari halusi tulevasta kodistaan sopivan sekoituksen vanhaa ja uutta, ja piirsivät talon itse.

– Halusimme talon henkivän alkuperäistä ­tunnelmaa, joten ajoimme ympäri Pohjanmaata etsimässä vanhoja ovia ja lattioita, Mia sanoo.

He raaputtivat kierrätysovia puhtaiksi tuntikausia ja maalasivat ikkunat, ovet, lattiat ja listat omin käsin pellavaöljy- ja liimamaalilla. Kattolevyt naulattiin taotuilla nauloilla.

– Harva ammattilainen suostuu ensin poramaan reiät nauloille ja naulaamaan ne sitten yksitellen paikoilleen. Tai asentamaan lattiaa, jonka jokainen lankku on eripaksuinen. Paras vaihtoehto oli siis tehdä työt itse.

”Olimme purkuvaiheessa unohtaneet numeroida hirret, jotta ne saataisiin jälleen oikeaan järjestykseen.”

Mia ja Hans olivat säästäneet tontilla nököttäneestä purkutalosta vanhat lattialankut ja eläväpintaiset ikkunalasit. Vaikka kymmenisen vuotta vanhan talon ikkunanpuitteet ovat uudet, ne tuntuvat ikivanhoilta satavuotiaan lasin takia.

– Lasi elää ja luo hienoja heijastuksia, niin kuin vain vanha lasi voi luoda, Mia sanoo.

Hans kertoo, että he halusivat taloon hirsiseinän, joka vahvistaisi tunnetta vanhasta talosta. Niinpä he säästivät purkutalosta seinällisen hirsiä. Yllätyksiltä ei säästytty.

– Olimme purkuvaiheessa unohtaneet numeroida hirret, jotta ne saataisiin jälleen oikeaan järjestykseen. Toinen yllätys olivat salin lattian liian lyhyet lankut. Saimme tehdä jatko-osat keskelle ja reunoille, jotta lattiasta tuli kokonainen, Hans kertoo.

Mia pelasti punaruskean kaapin rappeutumiselta. Entisöinnin jälkeen siinä säilytetään perheen keittiöposliinia ja suuria astioita. Ruotsalainen lastentuoli on hankittu Juthbackan markkinoilta. Räsymatot on tilattu mittojen mukaan paikalliselta käsityöläiseltä.
Bellmannin tuolin Mia pelasti kaatopaikalta ja entisöi kurssilla.
Mian nikkaroiman ruokapöydän ympärillä on monta eriparista tuolia.
”Käytimme vanhan talon pitkänomaista pohjakaavaa, mutta kapeiden käytävien välttäminen oli haastavaa.”
Keittiön ikkunoista avautuu näkymä kolmeen eri suuntaan. Seinällä oleva vanha lautashylly löytyi kanalasta, jonka katto oli romahtanut. Vanhat posliiniastiat pari sai Hansin äidiltä. Ikkunan alla on kiinteäksi rakennettu sohva.
Hallin seinäkaapissa säilytetään kirpputoreilta ja huutokaupoista hankittuja esineitä, kuten vanhoja pelti­rasioita, purkkeja ja kuivattuja perhosia. Osa kaapin aarteista on löytynyt samalla, kun Mia on hankkinut myytävää Lundagård-kauppansa valikoimaan.
Avotakka on käytössä enimmäkseen talvisin. Högforsin puuhellaa käytetään harvoin. Upea kokonaisuus on paikallisen muurarin muuraama.

Hans ja Mia sijoittivat suurtuvan eli keittiön talon toiseen päätyyn, toisin kuin vanhojen maatilojen perinteisessä mallissa, jossa suurtupa on keskellä rakennusta.

– Käytimme vanhan talon pitkänomaista pohjakaavaa, mutta kapeiden käytävien välttäminen huoneiden välillä oli haastavaa, Hans sanoo.

Kierrätys on Mialle itsestäänselvyys ja talo on sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja esineillä. Kun Mia ja Hans tutkivat piharakennuksia, he löysivät esimerkiksi perunan ostoon tarvitun kappamitan 1700-luvulta. Eteisen seinäkaappi löytyi kesävajasta. Mia on korjannut sen entisöintikurssilla. Myös makuuhuoneen lipasto löytyi samasta paikasta ja on saanut uudet jalat vanhojen ja mädän­tyneiden tilalle.

– Taloprojektimme on elinikäinen. Rakentaminen on osa elämäämme. Meillä ei ole aikatauluja tai valmistusmispäivämäärää. Juuri nyt suunnittelemme tekevämme vintille kaksi makuuhuonetta ja pienen oleskeluhuoneen. Odotan innolla niiden sisustamista, Mia kertoo.

Eteisen pariovet löytyivät olohuoneen lattialautojen oston yhteydessä. Mia entisöi ovet ja vaihtoi ikkunoihin vanhat puhalletut lasit. Ovet maalattiin Ottossonin pellava­öljymaalien sävyjen sekoituksella.
Lasikuistilla on ihana kahvitella. Huonekalut on hankittu huutokaupoista ja pöytäliina on löytö kirpputorilta.
"Taloprojektimme on elinikäinen. Rakentaminen on osa elämäämme."
Kuistin jälkeen avautuu halli. Sen puulattia on pesty suovalla, jotta se vanhetessaan vain kaunistuisi. Talonpoikaispöytä löydettiin puretun talon vintillä sijainneesta piian­kammarista. Lasivitriini on Mian entisöimä ja löytyi pihan kesävajasta.
”Halusimme, että uusi talo sopisi ympäristöön ja näyttäisi satavuotiaalta.”
Yläkerran kirjasto on myös Hansin työhuone. Hansin rakentama kirjoituspöytä on sijoitettu ikkunan eteen, jotta katse voi levätä puutarhassa. Tuoli on löytö kirpputorilta. Myös kiinteät kirjahyllyt ovat Hansin rakentamat. Mia on maalannut ne vihreiksi.
Chesterfield-sohva on tilattu Ruotsista. Valokuvassa ovat Mia, Hans ja Ezra pukeutuneena vanhanaikaisiin vaatteisiin. 1930-luvun lattialamppu on ostettu Juthbackan markkinoilta.
Olohuoneen piano on 1930-luvulta. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan. Sotilas­trumpetti on tuliainen Mian Unkarin matkalta. Naapurikylän lakkautetun koulun karttapallo on löytö Juthbackan markkinoilta.
”Ajoimme ympäri Pohjanmaata etsimässä vanhoja ovia ja lattioita.”
Yläkerran makuuhuoneen tapetti on Colefax ja Fowlerin Messina Aqua. Sängyn pariskunta hankki vuonna 2004 samoihin aikoihin kun menivät naimisiin. Pieni ovi vie vaatehuoneeseen. Ovenkahvat ovat 1700-luvulta. Tumma kaappi löytyi kesä­vajasta.
Kahdeksankulmainen kuisti soveltuu mainiosti iltapäivän kahvihetkiin. Ikkunalasit ovat vanhaa puhallettua lasia, joten niiden pinta on elävä.
6 kommenttia