Uusi talo nousi maille, joilla Emman suku on asunut satoja vuosia – ”Ohikulkija kysyi, onko talomme ollut aina siinä”

Pellon ja kylätien väliin jäävä punainen puutalo ei tee itsestään numeroa. Pihatien molemmin puolin on istutettu puurivistö. Talon edessä on pieni hiekkakenttä, ja siitä pari askelmaa ulko-ovelle. Purmolaisen With-Hällundin perheen talo näyttää ruotsinkielisen Pohjanmaan kielellä oikein ”fräss ut”. Emma With-Hällund toivottaa lämpimästi tervetulleeksi.

”Olen ainakin 16 sukupolven purmolainen. Sukuni on asunut näillä main satoja vuosia. Sitä, kuinka kauan tarkalleen, ei tiedä kukaan, sillä kirkonkirjat hävisivät Tukholman palossa vuonna 1625. Tämä paikka on minulle rakas. En voisi kuvitella asuvani missään muualla.

Talomme on uusi. Se valmistui vuonna 2018 vanhempieni omakotitalon naapuriin. Ihan alun perin minun ja mieheni Fredrikin ajatuksissa oli remontoida vanhempieni rintamamiestalo. Halusin tehdä talosta 1920-luvun tyylisen ja muun muassa rakentaa siihen ison kuistin. Lopulta päätimme kuitenkin suunnitella oman talon. Talon rakentaminen syrjäseudulle ei ole hyvä sijoitus. Jos miettisimme vain rahaa, olisimme rakentaneet kaupunkiin, mutta olemme päättäneet olla täällä. Talon ympärille tuleva puutarha on koko elämän mittainen projekti.

Usein talosta näkee, millä vuosikymmenellä se on rakennettu. Halusimme rakentaa perinteisen pohjalaistalon, joka sopii tähän maisemaan ja joka kestäisi aikaa. Kiersimme Fredrikin kanssa katselemassa vanhoja taloja. Läheisessä Kunin kylässä mieleen jäi vanha hirsitalo. Siinä oli symmetrinen julkisivu, ikkunat toisessa kerroksessa ja kuisti.

Suunnittelu alkoi julkisivun piirtämisellä. Symmetria on minulle tärkeää. Ensin piirsin kaksikerroksisen talon, joka myöhemmin madaltui puolitoistakerroksiseksi. Alakerrassa meillä on avara olohuone ja sen jatkona keittiö sekä kodinhoitotiloja ja vierashuone. Yläkerrassa on makuuhuoneet minulle ja Fredrikille, sekä lapsillemme Lennartille, Alfredille ja Elmerille.

Mietimme tarkkaan talon mittasuhteita ja tutkimme vanhojen talojen yksityiskohtia. Haaveilimme puusepän tekemistä ikkunoista, mutta lopulta päädyimme tehdastekoisiin, koska ne eivät vaadi niin paljon huoltoa. Ennen rakentamista kävimme kylässä vanhoissa taloissa asuvilla tutuilla katselemassa erilaisia ratkaisuja.

talomme on rakennettu paikallaan. Emme halunneet hirsitaloa, sillä en halunnut sisälle esiin hirsiseiniä. Teimme itse sisätyöt, maalasimme ja laatoitimme. Meidän molempien vanhemmat olivat iso apu projektissa, isäni on eläköitynyt rakentaja.

Lattioiden kuusilankut ja sisäpaneelit kaadoimme vanhempiemme metsistä. Sahattu lattialankku on 28 millimetriä paksu, ja se on liimattu pohjaansa joustavalla silikaattiliimalla. Lattiat on suopakuurattu.

Moni asia on hankittu läheltä tai tehty itse. Kokopuinen keittiö on paikallista käsityötä Vörå Snickeritjänstiltä. Fredrikin isä maalasi kaapit pellavaöljymaalilla. Hän on myös nikkaroinut makuuhuoneessamme olevan ikkunavitriinikaapin. Kotimme kauniit räsymatot ovat Fredrikin äidin kutomia.

Ulkoa meidän talomme eroaa naapurustosta ehkä eniten siinä, että meillä ei ole valkoisia nurkkalautoja. Ruotsissa harrastetaan kokonaan punaiseksi maalattuja taloja. Minusta kokopunainen talo on tyylikäs, ja on kiva tuoda jotain vähän uutta meidän seudulle.

Paras kohteliaisuus, jonka olen talostamme saanut, oli se, kun ohikulkija kysyi, onko talomme ollut aina siinä. Minusta se kertoo siitä, että olemme onnistuneet rakentamaan talon, joka kestää aikaa.”