Sisustus

Vanha sielu! Lavastajan kotia on vaikea uskoa 2013 rakennetuksi – ”Kun kuulen kehuja, miten kauniisti olemme remontoineet vanhan saaristolaistalon, myhäilen tyytyväisenä”

Kun sopivaa perinnetaloa ei löytynyt meren ääreltä, Johanna loi sellaisen itse Mustasaaren Raippaluotoon. Punainen puurakennus näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan jo ainakin sata vuotta.

Teksti Laura Sychold

Kuvat Mikko Kaaresmaa

23.2.2021Read in English

Vuonna 2013 valmistunut omakotitalo Mustasaaren Raippaluodossa on Johanna Ahlskogin, Patrik Strandbergin sekä lasten Isachin, 17, ja Alvarin, 6, koti.

Lattian poikkilauta ja katon poikkiparru luovat vaikutelman talon ”jatkamisesta” erkkerillä. Johanna halusi ehdottomasti kotiin myös hirsipintaa. Yksi väliseinistä tehtiin mustasaarelaisesta purkutalosta haetuista vanhoista hirsistä. Villamatto on vanhan tavaran liikkeestä.

Pari tilasi kaakeliuunin Kakelugnspannan.comista. Se on liitetty talon vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Nojatuoli on Juthbackan markkinoilta. Pöydän teki kauan sitten Johannan kummisedän isä. Pöytä oli päässyt huonoon kuntoon, mutta Johanna irrotti pilalle menneen kansilevyn, hioi ja vahasi rungon ja tilasi mittojen mukaisen lasilevyn pinnaksi.

Talossa yhdistyvät vanhat, kestävät materiaalit ja moderni tekniikka.

Sorvatut kynttilänjalat viehättävät Johannaa. Erivärisinä ne antavat katsojalle paljon tutkittavaa. String-hyllyyn on koottu uusia ja vanhoja aarteita. Tapetti on Sandbergin Lily of the valley. ”Rakastan tapetointia. Mitä enemmän kohdistuksia, sen parempi!” Johanna sanoo.

Johanna on asunut lapsuusvuotensa Raippaluodossa meren äärellä, joten oli luontevaa rakentaa oma talo tuttuihin maisemiin. Työt veivät hänet kuitenkin pitkiksi ajoiksi maailmalle. Koti on turvapaikka, johon on aina mieluisaa palata. Katso lisää kuvia Johannan Instagram-tililtä: @nyttochnyttjat.

Johanna on kekseliäs sisustaja. Hän on ammatiltaan lavastaja ja työskennellyt muun muassa Strömsö-ohjelmassa. Johanna valoi itse keittiön silkkipintaiset betonitasot. Saarekkeen jalat olivat alun perin portaikon tolppia. Rosterituuletin tuo modernia kontrastia. Rustiikit tiilet on pelastettu kahdesta palaneesta talosta. Puuliesi on tärkeä saaristossa, jossa sähköt aina välillä katkeilevat. Rakkaus viherkasveihin on periytynyt Johannalle floristiäidiltä.

”Muutimme keskelle rakennustyömaata. Tulin tänne suoraan synnytyssairaalasta.”

Vanhat peltipurkit tuovat vahvaa väriä keittiöön. Johanna-kahvipurkki oli veikeä löytö. ”Perustelen kirppisostoksiani usein sillä, että lähes kaikelle on jossain vaiheessa käyttöä työhön liittyvissä projekteissa.”

Johanna suunnitteli, piirsi ja maalasi keittiön kaapit itse. Pellavaöljyn väri on murrettu umbranharmaa/sinkinvalkoinen. Vöyrin Puuseppäpalvelu rakensi kaappien puiset rungot. Hankalat listoitukset ovat Johannan lempipuuhaa. ”Haasteet saavat minut syttymään. Kun sahasin kattolistoja jiiriin, käytin sahatessa apuna Maolin matemaattisia taulukoita.”

Keittiön pöytä on astetta suurempi matkamuisto Ruotsin-reissulta. Sitä voi suurentaa lisäkappaleilla tai käyttää kahtena puolikkaana. Ruotsalaiset Nesto-tuolit ovat Johannan lapsuudenkodista 1970-luvulta. Korkea kaappi on tehty itse. Sen ovet ovat Johannan isoäidin ulkorakennuksesta löytyneestä huonokuntoisesta kulmakaapista.

”Jotta mieheni pääsi jyvälle talosuunnitelmistani, leivoin pipariversion tulevasta kodistamme.”

Barneby Gatesin Boxing Hares -tapetti näyttää medaljonkikuvioiselta, mutta tarkemmin katsottaessa huomaa, että se onkin täynnä pupujusseja. Musta jänis on kirjatuki Hemtexistä. Yöpöytäkaapit ovat Johannan isoäidin lapsuudenkodista.

Johanna päätti jättää harmaan lumppupaperin näkyviin, koska pinta oli niin kaunis. Hän repi paperin neliöiksi ja kiinnitti ne tapetin tapaan. Pitsiliinat täydentävät nätisti. Viewmaster-laite kuvakiekkoineen on Johannan lapsuudesta. Hän kerää siihen lisää kiekkoja kirppiksiltä. Laite on kylään tulevien lasten suosiossa.

Vanha opetustaulu ja kehystetyt kasvikuvat makuuhuoneessa ovat kirppislöytöjä reissuilta. Ikkunassa on hauska oivallus: puinen naulakko toimittaa verhotangon virkaa. ”Vanhat käyttöesineet kestävät aikaa eivätkä mene koskaan pois muodista. Ne ovat yleensä myös kauniita ja laadukkaita. Joskus niille voi keksiä ihan uuden käyttötarkoituksen.”

Isach sai itse valita huoneensa tapetit. Joka seinälle tuli erilainen. Hauska pöytä on tehty vanerikapsäkistä ja sorvatuista jaloista, pintaa piristettiin maalilla. Pöytä on prototyyppi, jonka Johanna teki Strömsö-ohjelman askarteluosioon. Sohva on ostettu huutokaupasta ja liikennemerkkitaulu kirpputorilta.

”Työni lavastajana näkyy siinä, että minulla taitaa olla rekvisiittavarasto ihan omasta takaa.”

Kylpyhuoneen tassuammeesta voi ihastella merimaisemaa. Pimeällä Raippaluodon silta siintää valaistuna helminauhana horisontissa. Lasikaappi on Ikeasta. Sen vieressä pilkistää kahden lavuaarin allas. Tapetti on Colefax and Fowlerin Snow Tree.

On vaikea uskoa, että talo on vuodelta 2013. ”Minulla oli selkeä kuva, millaisen talon tontti tarvitsee. Moderni ei olisi käynyt. Kun kuulen kehuja, miten kauniisti olemme remontoineet vanhan saaristolaistalon, myhäilen tyytyväisenä”, Johanna paljastaa.

Ota käyttöön Johannan ideat!

Pidän eri aikakausien tyyleistä ja sekoittelen niitä rohkeasti. Retro, talonpoikaistyyli, 1920-luku, antiikki, moderni – kaikki käyvät! Tärkeää on kuitenkin säilyttää jokin punainen lanka.

Karin Larsson on sisustusidolini. Hänen kotinsa sävyt olivat luonnollisia mutta silti meheviä ja pigmenteiltään rikkaita. Meillä värimaailma suuntautuu lähinnä jugendiin.

Minua puhuttelevat oudot ja hassut esineet. Niitä tarttuu usein mukaan kirppiksiltä. On yksi asia, josta moni ei innostu: vanhat peräruiskeastiat. Minulla on niitä jo viitisentoista. Metsästän keräilyesineitä ”väärään aikaan”, esimerkiksi joulukoristeita heinäkuussa. Voin tehdä löytöjä.