Kotivinkki

Tulipalo vei Leenan perheeltä kodin – uuden turvapesän sisustus syntyi lähes nollabudjetilla


Tekstiilisuunnittelija Leena Renko ja hänen viisi lastaan menettivät tulipalossa kotinsa. Nyt perhe asuu entisessä autiotalossa, joka kävi läpi ison remontin ja sisustettiin retrovärein. "Enää en kiinny tavaroihin, vaikka mielelläni laitan kotia kauniiksi. Tärkeintä on, että kaikki perheenjäsenet ovat elossa ja voivat hyvin", Leena sanoo.
Kuvat Mikko Kaaresmaa

Eräänä talvipäivänä muutama vuosi sitten kauhavalainen Leena Renko ja hänen viisi lastaan olivat juuri muuttaneet uuteen kotiinsa, kun se paloi. Leena oli purkanut muuttokuorman ja laittanut rakkaat huonekalut paikoilleen. Seuraavana päivänä koti tuhoutui. Vain vanhan sivustavedettävän sohvan Leena sai pelastettua, senkin hiiltyneenä.

Oman pienen huoneen ovat saaneet Leenan pappan äidin kangaspuut. Hän kutoi silkkilangoista huiveja ja liinoja. Leena kutoo omaksi ilokseen. Myös lapset osaavat käyttää kangaspuita.

Mitä tulipalo opetti sinulle, Leena?

Olen aina rakastanut kauniita esineitä. Tulipalo opetti kovalla kädellä, ettei käärinliinoissa ole taskuja. Ihmiset hehkuttavat, miten hienoa on aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Me teimme juuri niin, mutta ei siinä ollut mitään hienoa.

Enää en kiinny tavaroihin, vaikka mielelläni laitan kotia kauniiksi. Tärkeintä on, että kaikki perheenjäsenet ovat elossa ja voivat hyvin.

Keittiö rakentui yhdistelemällä talon neljän eri keittiön kaapistoja. Pöytä on isoäidiltä, tuolit löytyivät netistä, kun Leena etsi samanlaisia, jotka hän tuli palossa menetti. Pikkuhyllyn vanhat kumilelut muistuttavat aiemmasta kokoelmasta, joka meni tulipalossa. Kattilankannet ja peltitarjottimet ovat joko dyykattuja tai pikkurahalla kirpparilta ostettuja.
Pienestä puuhellasta on iso ilo kylminä talvipäivinä. Peltitarjottimet on dyykattu roskiksesta. Sievät pannulaput ja patakintaat tarttuivat mukaan kirppiksiltä muutamilla senteillä.

Sisustat uutta kotia lähes nollabudjetilla. Miten se onnistuu?

Teen edullisia löytöjä kirppareilta. Tuvan isosta pöydästä olen erityisen ylpeä: rakensin sen itse vanhoista lattialankuista ja pöydän jalkaosasta. Tuolit haalin sieltä täältä, yksi oli naulattu erään puuvajan seinään. Keinonahkatuolit pelastin kaatopaikkakuormasta, ne kaipasivat vain pesua. Komerot olen tehnyt itse talosta löytyneen vanhan mallin mukaan.

Reissuista tulemme yleensä pakettiauto pullistellen matkan varrelta mukaan tarttuneita löytöjä. Retroesineet ovat suosikkejani. Rakastan niiden värejä ja muotokieltä. Tekstiilien ja huonekalujen laatu on sitä parempi, mitä vanhempia ne ovat.

Itse tehty pöytä on Leenan ylpeys. Hän kokosi sen vanhoista lattialankuista ja jatkoi vanhaa pöydän jalkaa pidemmäksi. Tuolit on keräilty sieltä täältä. Keinonahkatuolit löytyivät roskakuormasta.
Upeasävyinen ruusuryijy on kirppislöytö. Kodissa on myös maatuskoja, koska Leenaa kiehtoo slaavilainen kuvitusmaailma. Entisen Neuvostoliiton alueella on ollut paljon upeita kuvittajia ja muotoilijoita, joiden kädenjälkeä hän ihailee.

Sait myös uuden talon edullisesti. Kerro sen tarina!

Sain jo melkein kylähullun maineen, kun etsin taloa pesueelleni. Halusin vanhan pohjalaistalon maalta ja kiertelin koputtelemassa oviin kysellen pihojen tyhjiä taloja. Lopulta löysin Kauhavalta parikymmentä vuotta tyhjillään olleen talon, jossa oli ollut neljä asuntoa.

Pihalla kasvoi kainalon korkeudelta nokkosta ja talo oli surkeassa kunnossa. Kellarissa oli puoli metriä vettä, ja saunan katto ui vastaan. Koko talo oli hieman vinksallaan. Koska hinta oli pelkän tontin tasoa, päätin ottaa riskin ja ostaa talon. Sijainti oli hyvä: kouluun ja lasten isovanhemmille oli lyhyt matka.

Sänky on poimittu ilmaiseksi kyytiin Helsinkiin tehdyn reissun varrelta. Leena hioi ja maalasi sen. Tekstiilit löytyivät kirpparilta ja peili lapsuudenkodin aitan vintiltä. Leenasta on ihana katsella iltaisin, kuinka se heijastaa katon vanhaa panelointia ja toistaa ilta-auringon värejä.
Enää en kiinny tavaroihin, vaikka mielelläni laitan kotia kauniiksi. Tärkeintä on, että kaikki perheenjäsenet ovat elossa ja voivat hyvin.

Millaisen remontin teit taloon?

Talon alta kaivettiin kaikki vanha pois ja tehtiin uusi sokkeli. Työn ajaksi talo tuettiin ilmaan yksi seinä kerrallaan. Sähköt ja vesijohdot uusittiin. Katto ja hirsirunko olivat ehjiä. Tiesin, että lopputuloksesta tulisi hyvä.

Purin pois vanhan lattian ja talossa olleet keittiöt. Tulisijat piti vaihtaa. Pintoja olen vähitellen tapetoinut ja maalannut. Talossa on 256 ikkunaruutua. Rapsuttelen, maalaan ja vaihdan rikkoutuneiden tilalle uudet vanhat lasit. Olen hommassa jo voiton puolella: jäljellä on enää parikymmentä isoa ja kymmenen pientä ruutua.

Aatoksen kaunis, vanha sänky löytyi Tori.fistä parilla kympillä. Sängyllä istuvat perheen nuorimmat Aatos ja Meimi. Taulut ovat Leenan äidin käsialaa.
Nikolain unta vartioivat lokerikossa olevat tärkeät unikaverit. Norsu, joka on kaikista kallein aarre, pelastui tulipalosta, koska oli jäänyt autoon yökyläreissun jäljiltä. Sateenkaarikangas on kirppislöytö.
Leena ompeli ahkerassa käytössä olevan tiipiin saaduista ja kirpparilta ostetuista tekstiileistä. Pitkula-tyynyssä on Leenan suunnittelema Ystävä-­kuosi. Nukke pelastettiin kaatopaikkakontista. Leena pesi sen ja ompeli sille asun suunnittelemastaan Universumi-­kuosista.

Löysit muistoja edellisistä asukkaista, millaisia?

Lähinnä tyhjiä viinapulloja, mutta yläpohjasta löytyi yksinäisen naisen koko elämäkerta pähkinänkuoressa: mekko, remmikengät, neljä kahvikuppia, jauhoja, suolaa ja sydänlääkkeet. Lattian alta löytyi erään naisen ainekirjoitusvihkoja vuodelta 1948. Onnistuin pienen salapoliisityön avulla löytämään hänet Naantalista ja lähetin muistot hänelle.

Leenan perheeseen kuuluvat lapset Nikolai, 11, Ilja, 9, Miska, 7, Meimi, 5, ja Aatos, 3, sekä kissat Pikku-Killi ja Tonttu ja seitsemän pupua.
Talo saa vähän kerrallaan entisen loistonsa takaisin. Talo on kokenut paljon sen jälkeen, kun evakko Kirmanen huusi sen itselleen huutokaupasta 1950-­luvulla.
Julkaistu: 6.11.2019