Avotakka

Onko ananaksesta tehty sohva tulevaisuutta? Uudet tekstiili-innovaatiot auttavat sisustamaan ekologisesti


Huonekalujen ja tekstiilien hankkiminen on vaikeaa, sillä valinnanvaraa on yksinkertaisesti liikaa. Jos valintansa haluaa tehdä eettisesti ja ilmaston kannalta kestävästi, päätökset vaikeutuvat entisestään. Maailmalla kehitellään jatkuvasti ekologisia vaihtoehtoja nykymateriaaleille.
Teksti Susanna Björklund
Kuvat valmistajat

Sisustustekstiilien alkuperä on vähän kuin ruoan: sitä on usein vaikea selvittää. Sohvan runkoon käytetyn puun kasvupaikan saa helpommin selville, etenkin jos se on kotimaista, mutta verhoilukankaissa tiedonhaku vaikeutuu.

Yhteen verhoiltuun sohvaan kuluu 8–20 metriä kangasta, joten sen arvo on merkittävä osa huonekalun kokonaishinnasta. Kalleus ei ole laadun tae, mutta hintalappu saattaa antaa osviittaa. Aalto-yliopiston tekstiilitaiteen professori Maarit Salolainen kertoo, että kankaan hintaan vaikuttavat muun muassa käytetyt materiaalit ja tekstiilin rakenne, tyyppi sekä tiheys. Nämä seikat puolestaan liittyvät kestävyyteen ja laatuun. Laadukas sisustustekstiili pysyy kauniina käytössä ja kestää kauemmin.

Ymmärrystä laadusta kaivataan lisää. Vastuullisuus ja läpinäkyvyys ovat kuitenkin nousussa, tietoisuus kasvaa ja uusia materiaali-innovaatioita syntyy vauhdilla.

Ananas Anam valmistaa nahkamaista Piñatex-materiaalia ananaksen lehdistä teollisuuden sivutuotteena. Lehdet olisivat muuten hävikkiä.

Kankaan alkuperä jätetään usein kertomatta

Mihin sitten voi luottaa? Kotimaisuus on monelle hyve, mutta Suomessa kankaiden valmistusta on enää vähän. Vaikka useimmilla valmistajilla on puhtaat jauhot pussissaan ja ne voisivat toimia läpinäkyvästi, moni jättää kertomatta vastuullisista ratkaisuistaan, kotimaisuusasteistaan, sertifikaateistaan ja muista laadun takeistaan.

Yksi tiedonsaannin este on se, että kankaita toimittavat kutomot ovat erikoistuneet tietynlaisiin materiaaleihin sekä tietynlaiseen konekantaan, ja niiden tuotteita käyttävät kalustefirmat tekevät yhteistyötä monen tehtaan ja tekstiiliagentin kanssa.

Firmat saavat itse päättää, mitä ne paljastavat tuotantoketjustaan. Usein valmistajat eivät halua kilpailijoiden tietävän täsmälleen, missä ja miten sille varta vasten suunnitellut menestyskankaat tuotetaan. Muotialalla läpinäkyvyydestä puhutaan jo enemmän.

Nahkamainen Piñatex tehdään ananaksen lehtien kuidusta. Valmistus tuo ananaksen viljelijöille lisätuloja.

Nykymateriaaleissa paljon ongelmia

Tekstiiliteollisuus on maailman saastuttavimpia teollisuudenhaaroja. Myös tekstiilijätteen muodostuminen ja päätyminen kaatopaikoille ovat valtava ongelma.

Edes luonnonkuidut eivät aina ole itsestään selvä ratkaisu, jos haluaa tehdä eettisesti ja ekologisesti kestävän valinnan. Puuvillan kasvattaminen kuluttaa valtavasti vettä, josta tulevaisuudessa todennäköisesti tulee yhä suurempi pula ilmastonmuutoksen vuoksi. Ekopuuvillan kasvatus nielee vettä yhtä lailla. Lisäksi kasvatus vie paljon peltoalaa ruokateollisuudelta.

Myös värjäys saattaa olla ongelmallista. Se vie puuvillankasvatuksen tavoin paljon vettä, ja väriaineet voivat sisältää terveydelle haitallisia kemikaaleja. Euroopassa on onneksi tästä tiukat lait ja pistokokeita tehdään jatkuvasti.

Lukas Hartzin hotellisandaalit on tehty biohajoavasta Ecoviosta.

Keinokuidut puolestaan valmistetaan uusiutumattomista raaka-aineista, kuten esimerkiksi öljystä. Vaatepuolella kiertotalous on viety pidemmälle, ja siinä pyritään välttämään jätteen muodostumista. Työvaatteita valmistava Touchpoint on hiljattain tuonut markkinoille Suomen ensimmäiset suljetun kierron vaatteet, jotka voi valmistaa kahdeksan kertaa uudelleen vaatteiksi. Lopuksi materiaalista voidaan tehdä vielä komposiittikalusteita.

Näissä Infinity-materiaaleista valmistetuissa Heal-työvaatteissa toteutuva take back -palvelumalli on hollantilaisen Dutch Awearnessin keksintö. Jokaisessa tuotteessa on QR-koodi, joka kertoo kaiken olennaisen tiedon materiaalista. Voisiko tällainen levitä myös sisustusmateriaaleihin?

Sophie Rowleyn sinikuvioiset kalusteet on valmistettu kierrätysdenimistä, paperista ja lasista.

Kierrätys auttaa, mutta ongelmia on

Käytetyistä tai merestä ongituista PET-pulloista valmistetaan tekstiileitä ja muun muassa mattoja. Kierrätys on hyvä asia, mutta toisaalta näistä materiaaleista irtoaa mikromuovia. VTT:n tutkijaprofessori Ali Harlinin mukaan mikromuovi on pölyä, jota irtoaa materiaalista joka pesukerran yhteydessä ja jatkuvasti niin kauan, kuin tuote kuluu käytössä. Sen vaikutuksesta ihmisen terveyteen on paljon ristiriitaista tietoa, jota tutkitaan.

Tekstiilien alkuperän lisäksi on syytä miettiä, mitä kankaan alla voi olla. Peitoissa ja sohvissa käytettyjen höyhen- ja untuvapehmusteiden ympärillä velloo huhuja epäinhimillisestä, kivuliaasta tavasta nyhtää höyheniä. Vaatesuunnittelija Anni Ruuth on tutkinut alaa. Vastuullisesta tuotannosta on olemassa sertifikaatteja, vaikka toisaalta niitä myös keksitään itse. Responsible Down sekä Traceable Down ovat Ruuthin mukaan luotettavia sertifikaatteja, ja niiden sivuilta näkee, mitkä yritykset ovat heidän asiakkaitaan. On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi yhteen untuvapeittoon tarvitaan peräti 75 linnun untuvat. Ruuth suosittelee siksi myös kierrätettyä untuvaa.

Billie Katwijk parkitsee hävikki­nahkaa lehmän mahalaukusta.

Nahkaa lehmän mahalaukusta

Haasteita on paljon, mutta myös ratkaisuja syntyy kaiken aikaa. Tietoisuuden lisäämisessä iso, kansainvälinen messuorganisaatio on tehokas. Esimerkiksi Ambiente-kulutustavaramessut sekä IMM-huonekalumessut tuovat esiin ympäristöä säästäviä materiaali-innovaatioita. Vuosittain Frankfurtissa pidettävillä Heimtextil-messuilla tiukan seulan läpikäyneet vastuulliset tekstiilivalmistajat on koottu erilliseen messuluetteloon.

Heimtextil-tekstiilimessut keskittyvät myös yhteiskunnallisiin trendeihin. Keskiöön on noussut muun muassa kiihtyvä kaupungistuminen. Franklin Till Studion messuille tekemän trendikatsauksen ja -näyttelyn mukaan jätteiden määrä kasvaa nopeammin kuin urbanisaatio.

Luvut ovat karuja: toistaiseksi uusiutuvat energiat kulutetaan vuosittain loppuun yhä aiemmin ja ihmisten aikaansaamien jätteiden määrä oletettavasti tuplaantuu tai jopa triplaantuu vuoteen 2025 mennessä.

Reallyn ja Kvadratin yhteistyönä on syntynyt huone­kaluja lumpuista.

Kiertotalous pyrkii siihen, ettei jätettä tule vaan kaikki kierrätetään ja hyödynnetään tai muutetaan uudeksi raaka-aineeksi. Ideana on, että materiaalien arvo ei matkalla laske. Lukuisat suunnittelijat ja yritykset kehittelevät jätteistä ja teollisuuden ylijäämistä uusia materiaaleja.

Esimerkiksi Ambiente-messuilla esiteltiin nahka, joka syntyy lihateollisuuden sivutuotteena lehmän mahalaukusta. Billie Katwijkin kehittelemässä materiaalissa on on kaunis struktuuri ja pinta. Sisäelimien innovatiivinen käyttö ei ole kuitenkaan uutta: materiaali on ollut tuttu jo sodan aikana, jolloin mahalaukusta tehtiin laukkuja. Nykyään raaka-aine on lähinnä jätettä. Koiranruokaan sitä käytetään vähäisessä määrin.

Billie Katwijkin Ventri-projektin nahkasta on tehty laukkuja.

Onko ratkaisu kotimainen havupuukuitu?

Kölnin IMM-huonekalumessuilla esiteltiin muotoilija Mark Braunin vetämä projekti, jossa HBKsaar-taidekoulun opiskelijat suunnittelivat huonekaluja styroksin kaltaisesta biohajoavasta Ecovio-materiaalista. Viktor Alge taas tekee tuoleja käsittelemättömästä hirvennahasta. Nahka ommellaan muotoon märkänä, ja siihen puhalletaan ilmaa. Kuivuessaan nahka kovettuu. Kun tuote on tullut elinkaarensa päähän, se kastellaan, ilma päästetään pois ja tuote maatuu.

Kotimainen Spinnova kehittää havupuukuidusta materiaalia vaate- ja sisustuskankaaksi.

Myös Suomessa syntyy vastuullisia materiaaleja. Spinnova kehittää parhaillaan havupuukuitua tekstiiliteollisuuteen. Materiaalin valmistus vie 80 prosenttia vähemmän energiaa ja 99 prosenttia vähemmän vettä kuin puuvillan tuottaminen. Valmistajan tietojen mukaan Spinnova on maailman vastuullisin kuitu, sillä selluloosapohjainen kuitu valmistetaan mekaanisesti ilman minkäänlaisia kemiallisia liuotusprosesseja. Siitä on tarkoitus tehdä kodinsisustustekstiileitä. Tämän vuoden kuluessa tiedämme tarkemmin, millaisia.

Kehittäjiensä mukaan Spinnova on maailman vastuullisin kuitu.

Uuden ajan tekstiilit

  • Piñatex on hedelmäteollisuudessa jätteeksi menevistä ananaksen lehdistä tehtyä nahkamaista materiaalia. Lisätiedot: ananas-anam.com
  • Sophie Rowley valmistaa huonekaluja kierrä­tetystä denimistä, paperista ja lasista. Lisätiedot: sophierowley.com
  • Tamara Orjola kehittää puuteollisuuden sivutuotteena tulevista havuista kuitua, josta voi tehdä kangasta, paperia tai komposiitteja. Lisätiedot: tamaraorjola.com
  • Really tekee yhteistyötä Kvadrat-tekstiilitehtaan kanssa ja valmistaa penkkejä käytöstä poistuvista, tiensä päähän tulleista tekstiileistä, kuten hotellilakanoista. Lisätiedot: reallycph.com
  • Studio Nienke Hoovgliet kehittää merilevästä puuvillamaista materiaalia, jota voidaan värjätä erilaisilla levillä. Käsiteltyä raaka-ainetta kierrätetään aina uudestaan, niin ettei jätettä synny. Lisätiedot: nienkehoovgliet.nl

Poiminnat Heimtextil-messuilta.

Julkaistu: 28.2.2019