Istu sienelle tai kalannahalle, ole hyvä – tulevaisuuden kotien materiaalit ovat jo täällä
Kohta sohvassa voi olla sienirihmastosta kasvatettua vaahtotäytettä ja pöydällä virtsalla lasitettua keramiikkaa. Muotoilijat kehittävät nyt tekstiileitä ja kalusteita jopa tuhkasta, kahvinpuruista ja kananmunan kuorista.
Mediassa puhutaan paljon, miten saastuttavaa vaateteollisuus on. Huonolaatuisesta pikamuodista yli puolet päätyy kaatopaikalle. On yllättävää, miten selvästi vähemmän huomiolle jäävät huonekalujen ja sisustustuotteiden vastuullisuus ja materiaalien ekologisuus.
Vastuullisesti tuotettuja sisustustuotteita tulee markkinoille pikkuhiljaa enemmän, ja valmistajat kertovat kohentaneensa vastuullisuustoimiaan. Tavallisen sisustajan voi silti olla vaikea saada tietoa ostostensa ympäristövaikutuksista, ja viherpesu on alalla edelleen valitettavan yleistä.
Uuden raaka-aineen tilalle kierrätetty
Vastuullisuutta ja maailman kantokykyä voi tarkastella monelta suunnalta. Sydäntäkylmäävä fakta on, että hukumme jätteisiin. Maailmanpankin mukaan jätteen määrä kasvanee entisestään, 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Vain noin 7 prosenttia maailman materiaalivirrasta päätyy kiertotalouteen, eli jätteeksi haaskataan yhä noin 93 prosenttia kaikesta materiaalista, kertoo Ethican toinen perustaja ja kiertotalouskonsultti Anne Raudaskoski.
Jokainen suomalainen saa aikaan keskimäärin lähes 600 kiloa jätettä vuodessa. Se on yli 10 kiloa viikossa.
Uuden jätelain mukaan jokaisen tulee kierrättää myös kodintekstiilit, kuten pyyhkeet, liinat ja lakanat.
– Meidän pitäisi irrottaa talouttamme neitsytmateriaaleista ja korvata niitä kierrätysmateriaaleilla. Lisäksi olemme Suomessa jäljessä kierrätystavoitteistamme ja alle Euroopan unionin keskiarvon, valottaa Anne Raudaskoski. Mutta hyviäkin uutisia on:
– EU:n Kestävä tuotepolitiikka -aloite tarkoittaa, että jatkossa kaikkien unionin alueella myytävien tuotteiden – pois lukien ruoka ja lääkkeet – tulee olla korjattavia, päivitettäviä, kierrätettäviä ja sopivia uudelleen valmistukseen, ja niihin tulee olla saatavilla varaosia, Raudaskoski kertoo.
Suomi on Hollannin ohella ainoa maa, joka on asettanut kiertotaloudelle numeeriset tavoitteet. Meillä on kansallinen kiertotalouden edistämisohjelma, joka ehdottaa tavoitteita luonnonvarojen käytölle ja toimia, joilla hiilineutraalista kiertotalousyhteiskunnasta tulee taloutemme kestävä perusta vuonna 2035.
Suomessa tuli vuoden alussa voimaan jätelaki, joka velvoittaa kierrättämään käytöstä poistetut tekstiilit. Näihin kuuluvat myös lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat, eli vaatteiden lisäksi laki koskee myös kodintekstiilejä.
Sellusta ja jätteestä tekstiiliksi
Nykyisissä sisustusmateriaaleissa on paljon parantamisen varaa. Hinta ei aina korreloi laatua, mutta usein kyllä. Polyesteri on edelleen maailman yleisin tekstiilimateriaali, ja se on tehty öljystä. Polyesteriä tosin voi kierrättää.
Sekoitetekstiilit puolestaan ovat haasteellisia kierrättää, samoin huonekalut, joissa on useita eri materiaaleja, joita on vaikea irrottaa toisistaan.
Muovi kestää satoja vuosia maatua, ja monen verkkokalvoilla on kuvia maailman meristä täynnä muoviroskaa. Olemassa olevaa muovia voi kuitenkin kierrättää. Esimerkiksi Kooij-studio sulattaa muovisia prototyyppejä ja antaa niille uuden elämän värikkäinä pöytinä.
Suomessa on kehitetty innovatiivisia materiaaleja selluraaka-aineista. Spinnova kertoo olevansa maailman ainoa yritys, joka pystyy muuttamaan selluloosaa tekstiilikuiduksi ilman kemikaaleja. Yritys tekee yhteistyötä muun muassa Marimekon kanssa.
Ioncell on silkkimäistä kuitua, joka syntyy puusta ja selluloosapitoisesta tekstiilijätteestä. Suomessa kehitetyn Ioncell-teknologian avulla voidaan tuottaa ekologisesti kestävästi korkealaatuista tekstiilikuitua esimerkiksi vaatteisiin ja kodintuotteisiin.
Niin ikään kotimainen Infinited Fiber Company tekee puolestaan Infinna-uusiokuitua tekstiiliteollisuuden jätteestä, joka päätyisi muuten kaatopaikoille ja polttouuneihin.
Värjäys merilevällä ja bakteereilla
Monet muotoilijat käyttävät tekstiilijätettä raaka-aineenaan. Esimerkiksi Simone Post tekee poistotekstiileistä taideteoksia ja mattoja. Tekstiilitaiteilija Melissa Sammalvaara punoo kierrätysmateriaaleista ryijyjä.
Myös nopeasti uusiutuvat luonnon kasvit ja levät ovat oivia raaka-aineita. Hollantilaisen Nienke Hoogvlietin Sea Me -matto on merilevälankaa, joka on solmittu käsin vanhaan kalaverkkoon.
Tekstiilien värjäys on usein ongelma: väriaineissa on myrkkyjä, ja vettä kuluu tolkuttomasti. Kasvivärjäys on yleistymässä, ja ruokateollisuuden sivutuotteista tehdään väriaineita.
Esimerkiksi kotimainen Natural Indigo on kehittänyt myrkyttömän kasvivärjäyksen menetelmän ja tekee yhteistyötä muun muassa Marimekon kanssa.
Väriaineita kehitetään myös merilevästä, ja värjäystä tehdään bakteereilla. Aalto-yliopistossa väitöskirjaa tekevät Noora Yau ja Konrad Klockars ovat kehittäneet puulle Shimmering wood -värin, jossa ei ole pigmenttiä, vaan väri syntyy ainoastaan materiaalin fysikaalisesta rakenteesta.
Uusia avauksia muotoilumessuilta
Hienoja innovaatioita syntyy etenkin materiaaleissa. Frankfurtin Ambiente-messuilla esiteltiin helmikuussa inspiroiva materiaalinäyttely, jonka kuratoi saksalaisprofessori Sascha Petersin luotsaama Haute Innovation. Suurin osa näyttelyssä olleista tuotteista oli kehitetty materiaaleista, jotka olisivat muutoin päätyneet roskiin. Näyttelyn tuotteista ja keksinnöistä moni oli vasta prototyyppiasteella ja niiden kaupallistamiseen saattaa mennä viidestä kymmeneenkin vuotta. Suunta on oikea, mutta uuden kehittäminen vie aikaa.
Sascha Petersin mukaan olemme muutosprosessissa kohti kiertotaloutta. Käytä uudelleen, korjaa ja kierrätä -ohjeiden toteutumisen haasteena on hänen mukaansa nyt se, kenellä on vastuu tuotteesta sen jälkeen, kun se on uutena myyty. Kenellä on vastuu käytetyistä materiaaleista, ja miten ne saadaan takaisin valmistajille?
”Kahvinpuruja, kananmunan kuoria, tuhkaa pizzauuneista, äyriäisten kuoria kalaravintoloista. Huikeimmat innovaatiot ovat materiaalitieteiden ja biologian välimaastossa.”Sascha Peters
Iso haaste on läpinäkyvyyden puute. On vaikea saada selville, mitä materiaaleja tuotteessa on käytetty ja sotkettu keskenään. Toistaiseksi melko harva sisustusalan yritys tarjoaa muita palveluita kuin tuotteidensa myyntiä.
– Viime vuosina muotoilijat ovat alkaneet ennakkoluulottomasti käyttää jätemateriaaleja, joita kukaan ei yleensä käytä, ja kehittäneet niistä esteettisiä tuotteita. Kahvinpuruja, kananmunan kuoria, tuhkaa pizzauuneista, äyriäisten kuoria kalaravintoloista. Huikeimmat innovaatiot ovat materiaalitieteiden ja biologian välimaastossa, Sascha Peters hehkuttaa.
Krill Design on kehitellyt valaisimen appelsiininkuorista tehdystä materiaalista, joka on täysin maatuva. Adam Friedrichin Reos-tuolin istuinosa on tehty kananmunan kuorista ja kahvinpuruista. Studio Peipein From the Ashes -lasi on tehty poltettujen jätteiden tuhkasta.
Heimtextil-messuilla Frankfurtissa esiteltiin tammikuussa Giles Miller Studion Eco Range -laattoja, jotka on valmistettu viinin, hampun, kahvin, tupakan, valkosipulin ja vodkan tuotannon sivutuotteista.
Sieniä ja eritteitä sisustuksessa?
Materiaalia voidaan myös kasvattaa sienirihmastosta. Sohvissa ja nojatuoleissa pehmusteena olevan vaahtomuovin voi tulevaisuudessa korvata sienirihmastosta kasvatetusta vaahtomaisesta Ecovative Designin materiaalista.
Heimtextil-messuilla esiteltiin myös Tŷ Symlin lampunvarjostimia, jotka on tehty puujätteestä, johon on yhdistetty sienirihmastoa. Mari Koppasen Fomes-tuolien jalat on puolestaan verhoiltu mokkanahkaa muistuttavalla Amadou-kankaalla, joka on valmistettu kuivaamalla sieniä.
Tulevaisuudessa joudumme varmasti määrittelemään uudelleen, mikä on vastenmielistä ja mikä ei. Jätteitäkin on monenlaisia.
Studio KBB tekee valaisimia lehmän sisäelimistä. Morfujemen lautasen materiaali on puolestaan kuivattua teurasverta. Sinae Kim on lasittanut keramiikkatuotteensa raaka-aineella, josta ei tule pulaa – virtsalla.
10 × vastuullinen valinta
- Kierrätä ihan kaikki, minkä voi kierrättää.
- Kunnosta itse tai korjauta jo olemassa olevia tavaroita ja kalusteita.
- Jos tarvitset jotain, pyri ostamaan käytettyä.
- Kaikkea ei tarvitse omistaa: vuokraa tai lainaa.
- Osta lähituotantoa.
- Suosi yrityksiä, joiden tuotteita voi korjauttaa. Hanki tuotteita, joilla on takuu.
- Osta laatua. Mieti, kestääkö tuote lapsenlapselle. Laadukkailla käytetyillä tavaroilla on myös halpatuotantoa paremmat jälkimarkkinat.
- Suosi kiertotalousbrändejä.
- Onko vastuullisempi vaihtoehto tavallista kalliimpi? Voitko luopua jostain muusta, jotta raaskit valita vastuullisemman tuotteen?
- Mieti ostoksilla, voiko tuotteen kierrättää, minne ja miten? Jos siinä on useita eri materiaaleja, voiko ne irrottaa toisistaan kierrätykseen? Suosi tekstiileissä monomateriaaleja eli yksiaineisia kankaita.
Onko minun teoillani merkitystä?
Tavallisella kuluttajalla voi mennä pää pyörälle, mitä kannattaa tehdä. Tietoa vastuullisuudesta ei ole aina helppo saada, ja asiat eivät usein ole yksiselitteisesti joko hyviä tai huonoja.
Aina voi ainakin kyseenalaistaa. Jos yrityksen tai tuotteen vastuullisuudesta ei löydy tietoa, sekin on jo tieto. Liity rintamaan, joka esittää yrityksille aiheesta kysymyksiä. Sekin on vaikuttamista.
Pienistä puroista syntyy joki. Jos tarpeeksi moni muovaa kulutustottumuksiaan edes vähän vastuullisempaan suuntaan, sillä alkaa olla merkitystä. Näissä talkoissa tarvitaan kaikkia.
Siitä ei tarvitse luopua, että haluaa ympäröidä itsensä kauniilla asioilla – sillä on oma hyvinvointia lisäävä arvonsa. Kaikkien meidän täytyisi kuitenkin opetella kuluttamaan vähemmän, harvemmin ja parempaa. Ja tietysti kierrättää kaikkea mahdollista.
Käytettyjen tuotteiden myynti on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti, ja tämän myötä on tullut alustoja ja uusia yrityksiä, joiden kautta saa helposti myyntiin vanhoja tavaroitaan, jos niitä ei halua myydä itse.
Korjauskulttuurin toivoisi yleistyvän. Monella on nurkissaan mieluisia tavaroita, joita pitäisi korjauttaa, mutta ei oikein tiedä, missä ja miten. Vaatelainaamot ovat jo arkipäivää, ja työkaluja ja taidetta voi vuokrata, mutta sisustustuotteiden ja huonekalujen vuokraus on toistaiseksi harvinaista. Yrityksiltä kaivataan myynnin oheen lisää palveluita, jotka tukevat kestävää kulutusta.
Lähde: Sascha Peters ja Anne Raudaskoski
