Kotivinkki

Uuden ajan kierrätyskeskukset ottavat mallia mummon opeista – ja niin pitäisi meidän kaikkien tehdä!

Uuden ajan kierrätyskeskukset ottavat mallia mummon opeista – ja niin pitäisi meidän kaikkien tehdä!
Tavaroiden uusiokäyttö ja kierrätys ovat nyt viherpipertämisen sijaan bisnestä, johon kaikki haluavat mukaan. Myös Antti Tuisku.
Kuvat Pia Inberg

Hämmennys iskee, kun ulko-ovelta on astunut kolme askelta sisälle: Tämähän on kuin Ikeassa! Missä ovat ankeat tavaravuoret, ahtaat käytävät ja ummehtunut tunnelma?

Eivät ainakaan täällä Suomen suurimmassa kierrätyskeskuksessa Espoon Nihtisillassa. Sisätilat tuovat mieleen valtavan ja tyylikkään tavaratalon: on valoisaa ja avaraa, korkeita hyllyjä ja mietittyjä tavara-asetelmia.

Kassojen luona myydään heleitä viherkasveja ja kukkia. On pakko mennä kokeilemaan kilpipiilean lehteä: ovatko nämä ihan oikeita? Voiko kasvejakin kierrättää?

– Ai, ette ole ennen käyneet meillä vai?, kysyy Marja Peltola ja hymyilee ensikertalaisten ihmetykselle.

Peltola on työskennellyt Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toimipisteissä jo yli 18 vuotta, joista reilut kuusi täällä Nihtisillassa. Hän on erinomainen opas, kun seikkailemme kierrätystavaratalon tiloissa, joista asiakkaat pääsevät vain osaan.

Mutta sitä ennen siitä kilpipiileasta. Se on ihan oikea. Peltola kertoo, että viherkasvien ja kukkien kierrätys on Kierrätyskeskuksen uusin tuoteryhmä. Kasvit tulevat S-ryhmältä. Ne ovat kaupoille hävikkitavaraa, sellaisia yksilöitä, jotka eivät syystä tai toisesta enää täytä myymälöiden kriteerejä.

Kiertokäynti on vasta alussa. Pian käy ilmi, että kierrätykseen liittyy monia muitakin seikkoja, joita suurin osa meistä ei tiedä.

Marja Peltola työskentelee kädentaitopaja Näprässä. Työ Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa on muuttanut hänen elämäntapojaan.
Lasten urheiluvälineitä löytyy Nihtisillasta runsaasti. Kaikki pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen myymät luistimet on valmiiksi teroitettu – myös se on kierrätystavaran jalostamista.
Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus käsitteli 4,3 miljoonaa tavaraa vuonna 2018.

Jos Nihtisillan myymäläpuoli hämmentää viihtyisyydellään, saapuvan tavaran halli tekee, no, päinvastaisen vaikutuksen. Valtavat jätesäkkivuoret ja miltei silmänkantamattomiin jatkuvat täydet rullakot tuntuvat musertavilta: eikö kaiken tämän lajitteluun mene tuhat vuotta?

Ei, Peltola sanoo. Tavara lajitellaan tehokkaasti ja nopeasti, melkein kuin liukuhihnalla. Silti sen määrä hätkähdyttää edelleen kierrätysveteraaniakin.

– Tämä työ on vaikuttanut niin, että en osta enää juuri mitään tavaraa uutena. Paitsi sukat ja alushousut.

Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus käsitteli viime vuonna noin 4,3 miljoonaa tavaraa. Kuinka suuri osa niistä päätyy uudelleen käyttöön?

– Noin kaksi kolmasosaa. Mutta riippuu paljon siitä, millaisesta tavarasta puhutaan, Marja Peltola sanoo.

Hän puikkelehtii samalla rullakkojen läpi, joihin on koottu niin paljon urheilukenkiä, että niitä on mahdoton laskea. Satoja? Jopa tuhansia?

– Ihmiset tuntuvat himoitsevan nykyään astioita, nättejä huonekaluja ja muita pientavaroita. Niistä saamme myytyä valtaosan. Mutta esimerkiksi vanhat tietokirjasarjat ja halpavaatteet ovat isoja ongelmia.

Iso osa tavarasta ei sellaisenaan kiinnosta kuluttajia niiden huonon kunnon vuoksi. Siksi kierrätyskeskuksen työntekijät ovat kehittäneet viime vuosina yhä enemmän tapoja, joilla ylijäämätavaraa voidaan jalostaa ja muokata uusiksi tavaroiksi.

Uusimpia innovaatioita esiteltiin syyskuussa Habitare-messuilla. Eniten yleisö ihastui kirjoista tehtyyn rahiin, mutta myös suksinaulakko, rummusta tehty pöytä ja vanhoilla vöillä sidottu hylly kiinnostivat.

Peltola onkin sitä mieltä, että suurin väärinkäsitys hänen työpaikassaan tiivistyy paikan nimeen. Kierrätyskeskus ei nykyään pelkästään kierrätä, vaan tuunaa, korjaa, jalostaa, kouluttaa ja konsultoi.

– Uusiokäyttökeskus tai jokin vastaava voisi olla kuvaavampi nimi. Kyllähän tästä meidän hallitus aina keskustelee vuosittain. Mutta tietysti nimen vaihtaminen on vaarallinen asia brändin kannalta.

Suksinaulakot ja kirjarahit ovat hienoja tuotteita, joissa historia on hauskalla tavalla näkyvissä. Mutta silti ne ovat vain yksittäisiä tuotteita. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksessa on tekeillä myös isompia asioita.

Uusioverstas Plan B on toiminut vuodesta 2006. Viime vuonna verstaalla tehtiin Linnan juhliin puku, jossa käytettiin muun muassa pimennysverhoa.
Kierrätysmateriaaleista syntyy värikkäitä ja välillä myös nostalgisia vaatteita.
Antti Tuiskun fanipaidat saivat uuden elämän kasseina.
Plan B -uusioverstaalla yhdistellään tavaroita ennakkoluulottomasti. Tennismailasta on tullut liitutaulu.

Arvauskilpailu: Kuinka suuren osan kuluttajat ja kotitaloudet tuottivat viime vuonna Suomen kaikista jätteistä?

Oikea vastaus saattaa yllättää. Se on nimittäin arvioista riippuen kahdesta kolmeen prosenttia.

Valtaosa jätteistä siis syntyy teollisuudessa, ei kodeissa. Yritykset ratkaisevat lopulta sen, hukummeko jätevuoriin. Ne eivät voi enää olla asian suhteen välinpitämättömiä. Asiakkaat vaativat nykyään ekologisia tuotteita ja ilmastotekoja ja raivostuvat tavaran heittämisestä roskiin.

Tämä näkyy koko ajan enemmän myös kierrätyskeskuksessa, kertoo Marja Peltola.

– Yhä useammat firmat haluavat tehdä kanssamme yhteistyötä. Yleensä se tarkoittaa, että autamme heitä jalostamaan ylijäämämateriaaleja.

Viime aikoina Nihtisillassa on muun muassa muokattu Antti Tuiskun vanhoista fanipaidoista hienoja kierrätyskasseja. Kassit palautuivat Tuiskulle, joka myy niitä pian verkkokaupassaan.

Antti Tuisku saattaa olla suuri nimi musiikkimaailmassa, mutta kierrätyskeskuksen yhteistyökumppanina hän on pienimmästä päästä. Nihtisillalla on tehty isoja projekteja muun muassa Tallink Siljan, Slush-kasvuyritystapahtuman ja Vantaan koulujen kanssa. Koska nykykouluissa ei enää käytetä pulpetteja, niistä muokattiin rumpuja koulujen musiikkitunneille.

Valtaosa jätteestä syntyy teollisuudessa. 2–3 prosenttia jätteistä oli peräisin kotitalouksista vuonna 2018.

Monet yritykset panostavat nykyään kierrätystuotteisiin, myös ilman kierrätyskeskuksen apua. Vaikuttaa siltä, että tavaroiden ja materiaalien uusiokäytöstä on tullut viherpipertämisen sijaan kovan luokan bisnestä. Miten tässä näin kävi?

Sitran kiertotaloustutkija Heikki Sorasahi sanoo, että mielipide- ja elämäntapamuutokset ovat olleet nopeita erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä.

– Tutkimuksemme mukaan erityisesti alle 30-vuotiaiden suomalaisten asenteet kierrätystä kohtaan ovat muuttuneet viime vuosina. Ilmastonmuutos huolettaa ihmisiä, ja se on vaikuttanut heihin monelle tavalla, Sorasahi sanoo.

Yksi näistä tavoista on kierrättäminen. Uusien tavaroiden ostamisen sijaan nykyään suositaan entistä enemmän erilaisia lainauspalveluita ja niin sanottua vertaiskauppaa, jota tehdään esimerkiksi Tori.fissä ja Facebookin kierrätysryhmissä. Sorasahin mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, kuinka paljon luonnonvaroja vertaiskauppa oikeastaan säästää.

– Jos tällaisissa palveluissa on tosi paljon tavaraa myynnissä, niin usein se on seurausta siitä, että jostain tulee sisään hyvin paljon uutta, edullista tavaraa, Sorasahi sanoo.

Monet suomalaiset tilaavat halpoja tavaroita ja vaatteita esimerkiksi kiinalaisista verkkokaupoista. Suomeen tulee vuosittain yli kymmenen miljoonaa pakettia Kiinasta.

Edullisia vaatteita myydään myös monissa kivijalkakaupoissa, ja mallistot vaihtuvat nopealla syklillä.

– Suomalaiset vaatesuunnittelijat ja yrittäjät ovat puhuneet paljon siitä, miten vahingollinen asia pikamuoti on.

Jos ostat luistimet kierrätyskeskuksesta, säästät luonnonvaroja 24 kiloa. Lähde: Kierrätyskeskus

Vertaiskauppa ei Sorasahin mukaan sinänsä ole niin sanottua kiertotaloutta, jossa tuotteesta päästäisiin hyödyntämään koko potentiaali. Usein huonolaatuinen trikoopaita nimittäin lentää roskiin muutaman käyttökerran jälkeen, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai toinen omistaja.

Sorasahin mukaan muotiteollisuudessa on silti näkyvissä lupaavia merkkejä kehityksestä. Finlayson on alkanut tehdä pyyhkeitä käytetyistä farkuista ja pieni suomalainen Pure Waste jalostaa tekstiiliteollisuuden jätteitä.

Tehtävää kuitenkin riittää.

– Vaikka Finlayson on mainostanut kierrätystuotantoaan näyttävästi, sen osuus heidän toiminnastaan on vain muutaman prosentin luokkaa, Sorasahi muistuttaa.

Yritysten kierrätyskampanjoita ei silti kannata leimata pelkäksi viherpesuksi.

– Niiden toiminta voi vaikuttaa suuren yleisön asenteisiin ajan mittaan paljonkin, Sorasahi sanoo.

Rumpu vai baarijakkara? Ehkä vähän molempia.
Plan B -ompelimoon valitaan kankaita, jotka eivät sopisi myyntiin sellaisenaan. Niistä käytetään priimakuntoiset kohdat.
Keväällä kierrätyskeskuksen takuuhuolletut polkupyörät tulevat myyntiin.

Lajitteluhallien jälkeen kuljemme Nihtisillan kierrätystavaratalossa ompelimon, puuverstaan, polkupyöräpajan ja elektroniikkahuoneen läpi. Viimeiseksi Marja Peltola vie meidät katsomaan huonetta, jossa hän useimmiten työskentelee.

Siellä seiniä peittävät hyllyt, joissa on satoja pieniä laatikoita ja lipastoja. Jokaisessa on oma nimikylttinsä: samppanjapullon korkit, simpukat, papiljotit...

Peltola toimii verstasvastaavana Näprässä, joka on kierrätyskeskuksen ”kädentaitopalvelu”.

Se saattaa kuulostaa näpertelyltä, vaatimattomalta askartelukerholta. Mutta vaikka monet materiaalit ovat täällä pieniä, toiminnan mittakaava on suuri.

– Pelastamme ja jalostamme askartelumateriaaleja, reilusti kymmeniä tuhansia kiloja vuodessa.

Näprä siis lajittelee ja myy asiakkaille kierrätyskeskukseen tulevaa käsityö- ja askartelumateriaalia. Osa tavarasta myydään sellaisenaan, osasta kootaan erilaisia paketteja. Yksi viime vuosien hitti on ollut ”tee oma tonttuovesi” -pakkaus.

Koulujen, päiväkotien ja muiden ei-kaupallisten toimijoiden työntekijät voivat hakea Näprästä askartelutarvikkeita ilmaiseksi. Lisäksi Näprä opettaa ihmisiä käyttämään kierrätysmateriaaleja ja heidän koottuja vinkkejään voi tutkia muun muassa Pinterestistä. Se järjestää myös erilaisia kädentaitopajoja niin yrityksille, polttariseurueille kuin lapsillekin.

– Keppihevospaja on ollut viime aikoina suosituin.

Kiertotalous ja tavaran uusiokäyttö voi siis tarkoittaa melkein mitä tahansa keppihevosista talojen lämpöeristämiseen. Ehkä se siksi terminä tuntuu usein hieman vaikeasti lähestyttävältä.

Mutta asian voi ajatella toisinkin, vaikkapa niin sanotusta isoäitiperspektiivistä. Oikeastaan kysymys on järkevästä, ekologisesta ja parhaimmillaan säästäväisestä suhtautumisesta tavaraan. Sellaisesta elämäntyylistä, jossa tyynyliinasta tulee myöhemmin siivousrätti ja kahvipusseista ostoskassi.

Vähän kuin mummolassa aikoinaan.

Marja Peltola tietää, että samppanjapullojen korkkien kierrätys ei ratkaise ilmastonmuutosta. Tärkeintä on kuitenkin säilyttää usko niin pieniin kuin isoihin tekoihin. Yksi kierrätyskeskuksen tärkeimmistä tehtävistä on nykyään ympäristökoulutus ja konsultointi.

Siksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksissa kuiteissa lukee ostetun tavaran hinta sekä paljonko luonnonvaroja olisi kulunut uuden vastaavan tuotteen valmistamiseen. Esimerkiksi jos kierrätyskeskuksesta ostaa luistimet, säästää 24 kiloa luonnonvaroja.

Tuotteesta riippuen tuo luku saattaa konkreettisesti olla pieni, mutta symbolisesti se on aina suuri.

Myös yritykset uudelleenkäyttävät

  • Ekovilla tekee lämpöeristettä rakennuksiin kotimaisesta keräyspaperista, painotalojen ylijäämänä syntyvästä jätepaperista sekä kuluttajien lahjoittamista vanhoista kirjoista.
  • Specsavers-optikkoketju on jo pitkään kerännyt suomalaisilta vanhoja silmälaseja. Osa niistä päätyy uudelleen käyttöön esimerkiksi Tansaniassa. Huonokuntoiset silmälasit toimitetaan teollisuuden raaka- aineiksi.
  • Finlayson kerää myymälöissään käytettyjä lakanoita ja farkkutekstiilejä ja valmistaa niistä esimerkiksi räsytuotteita ja farkkupyyhkeitä.
  • Iittala aloitti äskettäin Vintage-palvelun. Kuluttajat voivat viedä myymälöihin voi viedä vanhoja Arabian ja Iittalan astioita ja saavat niistä pienen korvauksen. Iittala myy astiat eteenpäin Vintage-osastoillaan. Tätä kautta kannattaa myydä tarpeettomia käyttöastioita, ei arvokkaita harvinaisuuksia.
  • Pieni kotimainen Pure Waste teettää tekstiiliteollisuuden jätekankaista lankaa ja uusiokangasta. Yritys myy lankoja ja kankaita muille vaatealan yritykselle, ja tekee kierrätysmateriaalista myös vaatteita omalle merkilleen.
  • Helsinkiläinen Touch Point tekee yhteistyötä muun muassa ravintola-alan yritysten kanssa. Se kerää asiakkailtaan käytöstä poistettuja työvaatteita ja tekee niistä uusia vaatteita, tai vaikkapa komposiittikalusteita.
Julkaistu: 26.12.2019
Kommentoi »