Avotakka

Upea laajennus! Tämä tanskalaistyylinen unelmakoti oli 80 neliön puutalo – nyt neliöitä on 135 ja korotetut huoneet sisustettu pettämättömällä maulla

Upea laajennus! Tämä tanskalaistyylinen unelmakoti oli 80 neliön puutalo – nyt neliöitä on 135 ja korotetut huoneet sisustettu pettämättömällä maulla

Louise ja Simon ostivat Billnäsistä vanhan puutalon, josta tuli kasvavalle perheelle nopeasti auttamattoman ahdas. Rohkean laajennuksen jälkeen seinät ovat leveällä ja katto 4,5 metrissä. Tyylikäs sisustus on täynnä siniharmaan, turkoosin, murretun keltaisen ja vaaleanharmaan sävyjä.
Teksti Kaisa Kakko
Kuvat Riitta Sourander
Mainos
Louise ja Simon ovat sisustamisen ja rakentamisen ammattilaisia. Perheen pienimmäiset Odin ja Ylva nauttivat vanhempiensa työn tuloksista.

Hiekkatie kulkee Billnäsin vanhojen punamullattujen puutalojen ohi ja mutkittelee peltojen välistä aurinkoiselle pihalle. Siellä seisoo mielenkiintoinen puutalo kahden kukkulan välissä. Vielä joitakin vuosia sitten se olisi sulautunut naapurustoonsa, mutta nyt osa talosta on maalattu mustaksi ja osa verhoiltu punatiilellä.

Talossa asuvat Möbel-Fix-verhoomon johtaja Louise Kjellberg ja rakentaja Simon Jäkälä kahden lapsensa Ylvan, 3, Odinin, 1,5 ja koiransa Caroluksen kanssa. Karjaalta kotoisin olevat kolmekymppiset ovat tunteneet toisensa ala-asteelta lähtien. Mopoiluiässä he suhailivat samoissa kaveriporukoissa, mutta sitten elämä vei heidät eri suuntiin – kunnes he kohtasivat toisensa vuosien jälkeen.

Pariskunta asui kerrostalossa mutta haaveili kaiken aikaa omakotitalosta, jollaisessa he molemmat olivat nuoruudessaan asuneet. Vuonna 1905 rakennettu hirsitalo herätti heidän huomionsa, ja tarjouskilpailun voitettuaan heistä tuli sen omistajia. Rakennus oli tuolloin 80 neliön kokoinen: siinä oli kaksi huonetta, keittiö ja kesähuone sekä vaatekomero.

Pian kävi ilmi, että vanha talo käy liian pieneksi, sillä Louise alkoi odottaa perheen esikoista Ylvaa. Vanhaa rakennusta päätettiin laajentaa leveyssuunnassa kalliolle päin.

Talo on rungoltaan puurakenteinen mutta päällystetty Wienerbergin tiilillä. Puupinnat on maalattu mustalla keittomaalilla. Kuistin seinillä kukkii William Morrisin Golden Lily -tapetti. Lattia on ruudutettu Pukkilan Natura-laatoilla. Poiat-toimiston Lavitta-tuoli pitää seuraa vanhalle rottinkiselle kukkapöydälle. Seinällä vartioi Louisen isän muotokuva. Keittiön kulmaus kohoaa jylhiin korkeuksiin. Bertoian Diamond-tuolissa on mukava nautiskella takkatulen lämmöstä. Matto on Tiscan. Korkean katon raakalaudoitus on petsattu Tikkurilan Dicco Colorilla mustaksi. Louise on verhoillut Ikean sohvan Camiran villaisella huopakankaalla.

– Ajattelin, että vanhasta talosta pitää jättää mahdollisimman paljon jäljelle, esimerkiksi vanhat hirsiseinät. Mutta yllättäen purkutöissä kävi ilmi, että talo on lautarakenteinen. Rakennuksen seinärakennetta oli vain kasvatettu hirren paksuiseksi ja sen jälkeen levytetty piiloon. Jopa myyjä luuli, että seinät ovat hirttä, Louise kertoo.

Erehdys pääsi käymään, vaikka sekä Louisella että Simonilla on näkemystä rakentamisesta ja sisustamisesta. Louise työskenteli pitkään isänsä Fjalle Kjellbergin apuna perheen omistamassa verhoomossa ja suoritti sen rinnalla sisustajan ja somistajan opintoja. Nykyisin Louise johtaa perheyritystä. Simon puolestaan on ammattirakentaja, joka on kulkenut isänsä Kenneth Jäkälän kanssa tämän lvi-yrityksen työmailla ja näin oppinut myös putkiasentamista. 15-vuotiaana hän aloitti yrityksessä kesätyöt.

– Simon tietää heti uuden talon nähtyään, mitä pitää ja miten voi rakentaa. Tekniikka on hänellä hallussa, Louise sanoo.

Simon rakensi laajennuksen lopulta vuodessa Louisen avulla. Rakentajafirmoja oli mukana valutöissä ja seinien eristämisessä. Peltikaton Simon teki itse.

Simonin vanhemmilta saatu musta lipasto erottaa työhuoneen ruokailutilasta. Toiselta puolelta tilaa jakavat pyöreät puurimat. Messinkiset riippuvalaisimet ovat House Doctorin. Louisen äiti huusi jyhkeän pöydän tuoleineen huutokaupasta. Pinnatuoli on kulkeutunut mökiltä Pietarsaaresta. Messinkikruunu on hankittu Talsin antiikkiliikkeestä Tammisaaresta. Vanhat aterimet ja yksityiskohdat sopivat talon henkeen. String-kirjahyllyssä on kuva Louisen isän vanhemmista Milanon-matkalta. Seinän sävy on Tikkurilan Y498 Keskiyö. Lasinen vanha pallo on löytö kirpputorilta. Kaapistot ovat Puustellin mallistosta. Saarekkeen päällä olevat valaisimet ovat Gubin, baarituolit Hayn. Messinkisiä yksityiskohtia: tiskiallastason taustalevy ja Tapwellin hana ovat samaa materiaalia. Allas on Lapetekin. Tilaa valaisee House Doctorin Game-valaisin.

Louise ja Simon halusivat kotiinsa mahdollisimman paljon avaraa ja yhtenäistä asuintilaa. Koko talon vanha sisäkatto purettiin ja sitä korotettiin. Nyt rakennuksen harja näkyy ylös asti. Sisäkatto on laudoitettu ja petsattu mustaksi. Huonekorkeus on peräti 4,5 metriä. Makuuhuoneessa, lastenhuoneessa ja kodinhoitotilassa on kolmemetriset katot.

Vesipisteitä vaativat tilat, kuten uusi pesutila, kodinhoitohuone ja keittiö sekä tekninen tila sijoitettiin talon päädyssä sijainneen vanhan keittiön lähelle, koska pitkät putkivedot tulevat kalliiksi ja teettävät paljon työtä.

Rakennuksen laajennuspääty verhoiltiin samanlaisesta rapautuneesta tiilestä kuin talon keskellä oleva hormisto. Uuteen osaan tulivat lastenhuone, vanhempien makuutila sekä vaatehuone. Neliöitä on nyt kaikkiaan 135.

Laajennuksen yhteydessä talon takana olevan korkean kallion ja rakennuksen väliin syntyi terassi, jonne paistaa ihanasti ilta-aurinko. Terassi jatkuu talon päädyssä ja sisääntulon sivustalla.

Lasiovet erottavat makuuhuoneen muista tiloista. Makuuhuoneesta on kaunis näkymä läpi talon. Lattia on hiottua betonia, muualla talossa on Timberwisen parkettia. Sängyn taakse kätkeytyy vaatehuone. Louise on tehnyt sängynpäädyn itse. Hirvensarvet löytyivät kirpputorilta Ahvenanmaalta ja taulu mummon kätköistä. Riippuvalaisin on Ikean. Seinien sävy on Tikkurilan N490. Tuolit ja pöytä ovat Tenholan kirpputorilta ja matto saatu Louisen vanhemmilta. Kukkapylväs on Louisen äidiltä. Vitan Eos-valaisin on tehty höyhenistä.

Vaikka sisäkatto on musta, koti ei missään tapauksessa ole synkkä. Sisustus on täynnä siniharmaan, turkoosin vivahteiden, murretun keltaisen, vaaleanharmaan ja valkoisen sävyjä.

– Talon tanskalaistyylinen henki on varmaan tartuntaa isältäni, joka on opiskellut somistusta Tanskassa, Louise miettii.

Perheen kalusteista osa oli remontin ajan säilytyksessä entisöityinä ja verhoiltuina. Osa kalusteista on peritty. Verhot, sängynpeitot ja monet tyynyt ovat oman liikkeen tuotoksia ja Louisen ja Fjallen ompelemia.

Kevyt verho tuo yksityisyyttä kylpyhuoneeseen, jonka tummat seinät on päällystetty Betonic-pinnoitteella. Hanan Simon on tehnyt itse. Amme on Bathlifen. Caroluksen ruokailupaikka sijaitsee valoisassa kodinhoitohuoneessa. Lattian kalanruotolaatoitus on tehty Pukkilan Natura-laatoilla. Jokainen omalla korkeudellaan: lasten takit ripustetaan koukkuihin, aikuisten Hayn metalliseen vaaterekkiin. Kengät säilytetään vanhoissa puulaatikoissa. Lastenhuoneen vanha messinginvärinen rautasänky on Möbel-Fixistä. Tyynyt on päällystetty Johanna Gullichsenin ja Lauritzonin kankailla.

Ylvan jälkeen perhe on kasvanut vielä pikkuveljellä, Odinilla. Tällä hetkellä lapset jakavat yhteisen huoneen, mutta jossakin vaiheessa tulee eteen tilanne, että kumpikin alkaa kaivata omaa rauhaa. Perhe miettii vielä eri vaihtoehtoja: laajennetaanko taloa ylös kalliolle, vai saako Odin oman huoneen vanhempiensa makuutilan päältä? Oli miten oli, isä on luvannut rakentaa.

Louisen ja Simonin pitkä yhteinen historia ja kahdeksan vuoden yhteiselo sinetöityi viime joulukuussa, kun heidät siviilivihittiin yhdessä ystäväpariskunnan kanssa. Heinäkuussa heidän kotinsa sai olla uuden iloisen juhlan näyttämönä. Sata ystävää ja sukulaista vietti parin hääjuhlaa pihalla, vaahteroiden ja omenapuiden katveessa.

Ylva ja Louise istuskelevat vanhalla penkillä, joka löytyi Talsin antiikkiliikkeestä Tammisaaresta.
Julkaistu: 12.9.2018