Urheilu on kovaa leikkiä, ja joskus häviöstä on arvaamattomat seuraukset. Näin kävi alajärveläisessä perheessä, kun Matti Iivarisen joukkue koki kirvelevän tappion Ykköspesiksen nousukarsinnoissa syksyllä 2010. Päivi Väänänen ajatteli miehensä tarvitsevan jotain muuta ajateltavaa, joten hän vei puolisonsa katsomaan myynnissä olevaa mökkiä.
Perillä omistajat paljastuivat tutuiksi ja kaupat syntyivät nopeasti. Mies oli urheilutoimittaja, joka oli useita kertoja haastatellut Mattia. Hän myi perikunnan talon mieluusti perheelle, sillä nämä olivat selvästi halukkaita säilyttämään rakennuksen.
Sijainti oli silloin ja on yhä täydellinen, sillä pesiskentälle on matkaa vaivaiset kuusi kilometriä. Siitä yhä iso etu, sillä Matin peliuran jälkeen perheen aikuinen poika jatkaa urheiluperinteitä.
Mökki uinuu omassa rauhassaan, vaikka keskustaan on lyhyt matka. Rinteen päällä olevasta rakennuksesta on henkeäsalpaavat näkymät Alajärven selälle. Edessä on pieni lokkien miehittämä saari, ja rannalle järveä on ajautunut reilusti hiekkaa ajan saatossa. Sen vuoksi vesistön tätä puolta on leikkisästi nimitetty Alajärven Rivieraksi.
– Tuohon Rivieran rantaan on veneillä varmasti aikoinaan tullut väkeä lakki kourassa esittämään asioitansa, sillä tämä rakennettiin sotien jälkeen nimismiehen virka-asunnoksi, Päivi valaisee.
Nykyään mökille pääsee autollakin, tosin mökin takana kulkevaa tietä käytetään vain harvakseltaan. Metsä kätkee naapuruston loma-asunnot.
Kun pariskunta tuli tontille ensi kertaa, tila oli lähestulkoon samanlaista, villiintynyttä metsää ja ryteikköä kuin lähimetsäkin, mikä teki rinteessä kulkemisesta hankalaa. Syysaurinko paistoi. Punaisessa talossa viehätti erityisesti parveke, jolta aukesi järvenselälle upea näkymä.
Ryteikkö oli antanut monelle ostajaehdokkaalle virheellisen mielikuvan, että paikka on turhan varjoisa. Todellisuudessa aurinko on aina päässyt paahtamaan tontille esteittä.
Perhe oli hädin tuskin asettunut taloksi, kun he ryhtyivät jo siistimään tonttia. Ammattilainen kaatoi suurimmat puut saunan ja mökin välistä, mutta muuten perhe raivasi pääasiassa itse. Risut paloivat, ja osasta puista syntyi klapeja. Sahuri työsti suurimmista männyistä leveitä lautoja, joita on hyödynnetty muun muassa vintin kesähuoneen ja makuuhuoneen seinissä sekä saunan edustalla. Kylpijät pääsevät puista kulkusiltaa pitkin ulkosuihkulle ja takaisin lauteille.
– Osa puista oli niin leveitä, ettei kenttäsaha pystynyt niihin. Sahurilla oli kuitenkin apuna ”kelkka”, jolla niistäkin saatiin lautaa. Hän kysyi, että mitä saisi olla ja me sanoimme paksuuden. Sitten tämä ikään kuin vuoli puista jättiläismäisiä lastuja, Päivi muistelee.
”Mökillä aika pysähtyy. Täällä meillä on ihan toinen maailma.”
Seuraavana keväänä kaivinkone tuli käsivoimien avuksi. Kone nosti kannot ja loput risut maasta ja järjesteli kivet sopivasti rykelmiin, jotta piha saatiin porrastettua penkereisiin.
Pihasauna sijaitsi aiemmin ylempänä rinteessä, mutta nyt se siirtyi alemmas kaivurin kauhassa. Sen takana on pesupaikka ulkosuihkuineen, jossa oleva vesi lämpenee pienellä aurinkokennolla.
Talo on jykevää tekoa, alakerta hirttä ja yläosa lautaa. Silti siinä oli remonttivelkaa, joka oli kurottava umpeen.
– Onneksi meillä on nykyään luottokirvesmies. Vieläkin kysyn joka kevät, että mitäs me tekisimme tänä kesänä, Päivi kertoo.
Ensimmäisenä kesänä ei paljon tarvinnut kysellä. Tiilikatto oli sen verran pahasti sammaloitunut, että se piti pestä ja maalata. Ikkunoissa oli melkoisesti lahoa, joten vain pari alkuperäistä voitiin säästää.
Sen jälkeen oli korjattava periksi antanut rossipohja. Paikalliset kirvesmiehet uusivat rakenteet ja lisäsivät eristettä. Vanhoista lattialaudoista säästettiin terveet. Ne riittivät alakerran makuuhuoneeseen ja eteiseen, loput tilattiin paikalliselta sahalta.
Sähkömies veti lattian alle sähköt siltä varalta, että jonain päivänä perhe haluaisi lisälämpöä pattereilla.
– Jälkeenpäin sähköjä olisi hankala asentaa. Nyt riittäisi, että listat irrotetaan ja johdot otetaan esille.
Tavarat oli tietysti saatava ulos remontin tieltä, ja suurimmaksi urakaksi osoittautui puuhella. Emäntää maaniteltiin turhaan vaihtamaan sähkölieteen. Kun lattiat valmistuivat, pesisjoukkueen miehet raahasivat pihalle vaivoin hilatun lieden takaisin sisälle.
Väkevimmän vuoroparin pariskunta mitteli ulkoterassista – tai oikeastaan sen ovesta. Matti ei olisi hennonut rikkoa upeaa hirsiseinää, mutta tiukan ja tasaisen hutunkeiton voitti lopulta Päivi. Enää kukaan ei käy jälkipeliä ratkaisusta, sillä pariovet tuovat alakertaan valoa ja niiden kautta pääsee hetkessä terassille maisemakahville tai lueskelemaan.
Mattikin on saanut pari voittoa vyölleen remontin aikana. Vaikkapa silloin, kun pariskunta ensimmäisenä talvena paljasti hirret pinkopahvien alta, ja Päivi olisi tahtonut käsitellä ne valkoisiksi. Matti sanoi, että ”ei, ei, ne ehtii maalata myöhemminkin, jos sikseen tulee”. Pariskunta päätti lopulta vain harjata ne puhtaiksi, eikä siitäkään lopputuloksesta ole käyty jälkipelejä.
Tavaravarastona pidetty vintti koki suuren mullistuksen kolmisen vuotta sitten. Tavarat lähtivät, ja lattia uudistui. Kattokin puhdistui, ja siitä tuli viehättävä, eristämätön kesäullakko. Vintin toisessa päässä oleva vanha kesähuone muuttui pariskunnan makuuhuoneeksi, josta pääsee suurelle näköalaterassille. Luottotimpuri rakensi sen aiemman, pienen parvekkeen tilalle.
Kun perheen miehet ovat pelireissuillaan, Päivi istahtaa terassin tuoliin divarista ostamiensa dekkarien kanssa. Mieli lepää ja rauhoittuu. Välillä hän vilkaisee järvelle ja kiittelee mielessään sitä yhtä kirvelevää pesistappiota.
