Meidän Mökki

Luksuspikkuloista riukuihin – tunnetko mökkikansan suosiman ulkohuussin historian?

Luksuspikkuloista riukuihin – tunnetko mökkikansan suosiman ulkohuussin historian?
Huussi on saanut vuosien varrella monia toteutuksia, ja välillä koko ajatusta on pidetty turhuutena. Nykyisin huussi on käytössä noin 80 prosentilla kesämökeistä. Tutustu puuceen historiaan!
Julkaistu: 29.6.2021
Ulkohuone, huussi, ulkovessa, käymälä, mukavuuslaitos, hyyskä, puucee, hotelli, helpotus, pikkula. Mökin tärkeällä pikkurakennuksella on monta lempinimeä, mikä kuvastaa sen keskeistä asemaa.
Huusseja ihmiskunta on rakentanut ainakin viiden tuhannen vuoden ajan. Historian alkuhämärissä niitä ei vielä tarvittu, sillä pienet ihmisryhmät asuivat hajallaan ja riitti, että tarpeille kaivettiin kuoppa, joka peitettiin, ja sitten jatkettiin matkaa seuraavaan paikkaan.
Ongelmaksi jätökset muodostuivat, kun ihmiset asettuivat aloilleen ja asutus tiivistyi kyliksi ja kaupungeiksi. Maailman vanhimmat käymälät rakennettiin viitisen tuhatta vuotta sitten Indus-joen varren kaupunkeihin.
Vielä antiikin Kreikassa ja Roomassa löyhkäsi pahasti, sillä etenkin köyhissä, tiheään asutuissa kaupunginosissa jätökset oli tapana kipata suoraan kaduille. Roomalaisajan lopulla 100-luvulla tilanne helpottui, kun alettiin rakentaa hienostuneita, jopa 60-paikkaisia julkisia käymälöitä. Niissä kökötettiin vierivieressä ja hoidettiin samalla sosiaalisia suhteita. Jätökset huudeltiin pois vedellä.
Keskiajalla roomalaisten käymälähienoudet unohtuivat ja kaupungit löyhkäsivät taas. Ulostamassa käytiin estoitta kaduilla, pihoilla tai karjasuojissa. Kaupungeista tuli siivottomia tautipesiä.
Huusseja ihmiskunta on rakentanut ainakin viiden tuhannen vuoden ajan.
Onneksi se kosketti vain pientä osaa väestöä, sillä yli 90 prosenttia asui maaseudulla, missä ihmisjätöksiä ei koettu ongelmaksi vaan paremminkin arvotavaraksi. Voitiinhan niillä lannoittaa peltoja. Ulostamassa käytiinkin mielellään suoraan pellolle tai tunkiolle. Myös virtsaa pidettiin arvokkaana, ja sitä käytettiin monen muun työn ohella nahan parkitsemiseen.
Suomen ensimmäiset huussit rakennettiin linnoihin 1200-luvun lopulla. Ne olivat muurista törröttäviä ulokkeita tai erkkereitä. Huussit alkoivat hitaasti yleistyä myös kaupungeissa. 1600-luvulle tultaessa niitä oli jo lähes joka korttelissa.
Sydämen muotoinen kurkistusaukko ovessa kuuluu olennaisena osana perinteiseen mökkihuussiin. Kukahan sen on keksinyt alun perin?
Kaupunkien ulkopuolella huussit yleistyivät 1700-luvulta lähtien ensin säätyläisten ja papiston kodeissa, joissa oli tapana rakentaa ”salainen huone” eteisen yhteyteen. Vuosisadan loppupuolella se siirtyi kauemmaksi pihan perälle erilliseen rakennukseen tai tallin ja navetan yhteyteen. Tuolloin myös huussin ulkomuoto vakiintui. Tuli pulpettikatto, lautaseinät ja sydämenmuotoinen aukko oveen.
1800-luvun alussa käymälä oli käytössä kaupungeissa kaikissa sosiaaliluokissa. Maaseudulla huussin tarpeellisuus kyseenalaistettiin vielä pitkään. Vaikka huussi saatettiin rakentaa pihapiiriin, moni hoiti tarpeensa pellon laidassa, puskissa tai tunkiolla. Vielä 1930-luvulla takapajuisimmilla seuduilla huussi saattoi puuttua kokonaan tai sen virkaa toimitti riuku.
Maaseudulla huussin tarpeellisuus kyseenalaistettiin vielä pitkään.
Vesiklosettien aikaan Suomessa siirryttiin vuonna 1883, kun Suomen Pankin talossa otettiin käyttöön vesivessa. Kesti kylläkin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ennen kuin ne syrjäyttivät laajemmin huussit.
2000-luvulla mökki on ollut lähes ainoa paikka, jossa suomalaiset käyttävät yhä ulkohuussia. Mökkibarometrin (2016) mukaan se on yhä noin 80 prosentilla mökeistä.
Tosin huussi on saanut viime vuosina useita uusia ja yhä hienostuneempia muotoja. Nykyisin on tarjolla niin kompostoivia, erottelevia, haihduttavia, pakastavia kuin tuhkaavia käymälöitä. Jokaiseen tarpeeseen siis.
Kommentoi »