”Olen todella kiintynyt näkymään” – Tytti-Lotta lapsineen seuraa 60-luvun rivitalokodistaan haikaroita ja auringonlaskuja
Neliöitä oli paljon, mutta ne olivat väärissä paikoissa. Tytti-Lotta Ojala palautti kasariremontissa hukatun alkuperäishengen 60-luvun rivitaloasuntoon. Yhden makuuhuoneen purkamalla hän sai ison ruokailutilan illanistujaisiin ja lautapeli-iltoihin. ”Minulla on halu tuoda ihmiset yhteen.”
Näkymä teki Tytti-Lotta Ojalaan vaikutuksen kuusi vuotta sitten ensi vierailulla 1967 rakennetussa rivitaloasunnossa. Vehreällä pihalla kasvavat poppeli, rusokuusama ja kirsikkapuu, ja puiden takana pilkottaa meri. Mäyrät, peurat ja satakieli ovat tuttuja vieraita pihapiirissä.
– Olen todella kiintynyt näkymääni: se sykähdyttää minua edelleen. Lempipaikkani onkin sohvalla, olohuoneen valtavan ikkunan ääressä. Istun ja katselen, kun aurinko laskee pihapuiden taakse. Lasten kanssa tarkkailemme, ovatko haikarat jo saapuneet. Rakastan sitä, että luonnon kierto tulee sisälle.
Talo oli aikoinaan kymmenen perheen ryhmärakentamishanke, jonka arkkitehteinä toimivat Suomessa ja Saksassa uraa luoneet Antero ja Ulla Markelin. Tämän asunnon rakennuttaja oli Osmo A. Wiio (1928–2013), tunnettu viestinnän professori. Tytti-Lotta ja hänen lapsensa ovat asunnon kolmannet asukkaat.
– Alkuperäinen huonejako oli hieman erikoinen. Neliöitä oli paljon, mutta ne olivat väärissä paikoissa. Suurin muutos oli ruokailutilan avaaminen yhdeksi suureksi tilaksi. Asunto oli remontoitu 80-luvulla aikakauden tyyliin, ja olen pyrkinyt tuomaan takaisin alkuperäistä henkeä ja remontoimaan mahdollisimman ekologisesti. Jätin käyttökelpoiset elementit odottamaan käyttöikänsä täyttymistä.
Vuonna 1967 rakennetun rivitalon asunnot ovat pohjaltaan samanlaiset, mutta kotien materiaalit ja yksityiskohdat rakennuttaja-asukkaat olivat saaneet suunnitella yhdessä arkkitehtien kanssa.
asukkaat Tytti-Lotta Ojala, 46, LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin johtaja sekä 7- ja 14-vuotiaat lapset.
koti Kaksikerroksinen asunto vuonna 1967 rakennetussa rivitalossa Itä-Helsingissä. Neliöitä on 257.
Ruokailutila on kodin sydän. Ilmari Tapiovaaran Pirkka-pöydän ääressä Tytti-Lotta pelaa lasten kanssa lautapelejä ja kestitsee vieraita. ”Tässä kodissa on toteutunut haaveeni järjestää isoja juhlia, joissa keräännytään pöydän ääreen syömään ja viettämään iltaa. Minulla on halu tuoda ihmiset yhteen.” Tanskalaisella senkillä on Eeva-Riitta Eerolan teos Turning point X. Se muistuttaa Tytti-Lottaa hänen edesmenneestä äidistään, joka kulki hiukset tuulessa hulmuten.
”Tuolit ja valaisimet ovat heikko kohtani. Jälkimmäisiä taitaa olla enemmän varastossa kuin asennettuna. Suurin osa esineistä on vain päätynyt minulle jotain kautta, ja ne elävät osana tätä epätäydellisyyttä.”
”Minulle olisi vieras ajatus ostaa katalogista valmis kokonaisuus. Kun löydän jotain, josta erityisesti pidän, yritän saada sen sopimaan olemassa olevaan”, Tytti-Lotta kertoo. Maurice Burken pyöreä pöytä ja tuolit ovat peräisin pihakirpputorilta Tytti-Lotan opiskeluajoilta Kaliforniassa. Marcel Breuerin Wassily-tuolit vuodelta 1925 ovat kuuluneet kuuluisalle suomalaismuotoilijalle. Tuukka Tammisaaren valtava teos Lobster on maalattu kolmelle vanerilevylle.
Viereinen merenrantapuisto on säilynyt, mutta aluetta rakennetaan voimakkaasti. ”Minua surettaa, että alueen kaavoitus on täysin kestämätön jäljelle jätetylle luonnolle ja vierasta sille, miten ihmiset haluavat elää”, Tytti-Lotta sanoo. Takka on alkuperäinen. Wassily-tuoli, Knoll.
”Hyvin muotoiltu tuote kestää sitä, ettei se näytä enää uudelta.”
Tytti-Lotta halusi säästää 60-luvulle tyypillisen pienen keittiön, mutta ruokailutila avattiin purkamalla yksi makuuhuone. Muuten remontti tehtiin mahdollisimman ekologisesti: esimerkiksi märkätiloihin ei koskettu, koska ne olivat käyttöikänsä puolesta vielä käyttökelpoiset. Suurin yksittäinen uudistus oli lattia. Se on öljyttyä massiivitammea, jonka pitäisi kestää ainakin sata vuotta. Seinällä Liivia Sirolan teos.
Kattoikkuna tuo valoa keittiöön. Kaapisto oli tarkoitus tilata puusepältä, mutta pitkän toimitusajan vuoksi Tytti-Lotta päätyi Ikean runkoihin ja tilasi vain ovet mittatilauksena. Tasomateriaaliksi valikoitui vaalea marmori.
Tytti-Lotta halusi ehdottomasti säästää alkuperäiset messinkiset lankavetimet muistuttamaan asunnon alkuperästä. Armi Tevan naamateos on lahja entisiltä työkavereilta. Liivia Sirolan maalauksen Tytti-Lotta osti itselleen 40-vuotislahjaksi. Sirolan töissä puhuttelee erityisesti värien käyttö.
”Vanhassa talossa asuvan paras ystävä on hyvä puuseppä.”
Tämän kodin ovet ovat aina avoinna vieraille, ja erillinen vierashuone on usein käytössä. Huone taipuu tarvittaessa työhuoneeksi. Seinällä olevan teoksen saivat Tytti-Lotan vanhemmat aikoinaan häälahjaksi. Tytti-Lotta muistaa ihailleensa sen 50-lukulaista kädenjälkeä jo lapsena ja ilahtui hänen isänsä tuodessa sen hänelle tähän kotiin tupaantuliaislahjana. Svenskt Tennin tyynyt ovat periytyneet Tytti-Lotan äidiltä.
Yläkerran oleskelutiloissa ei ole lainkaan mattoja, sillä Tytti-Lotta rakastaa puun tuntua paljaiden jalkojen alla. Pohjakerroksen makuuhuoneeseen tuo pehmeyttä itämainen silkkimatto. Makuuhuoneessa, kuten oleskelutiloissakaan, ei ole verhoja, jotta vehreästä näkymästä ja iltojen auringonvalon leikistä seinillä voi nauttia täysin siemauksin. Samuji House -juliste on Antti Kalevin kuvittama. Tytär on koristellut vintagejalkavalaisimen kuvun.
Takka makuuhuoneessa tuo arkeen luksusta. Talon kumpaakin takkaa poltetaan talvisin ahkerasti. Rottinkituoli on Tytti-Lotan edesmenneen äidin ja jakkara mummin perintöä. ”Ne eivät ole ehkä ominta tyyliäni, mutta ne muistuttavat edesmenneistä sukupolvista ja tuovat mieleeni rakkaita muistoja”, Tytti-Lotta kertoo. Tässä kodissa luetaan paljon. Kirjoille on yläkerrassa oma kirjastohuone, mutta kirjahyllyjä on joka puolella taloa.
Seitsenvuotiaan tyttären huoneessa on hempeä värimaailma. Matto on Marokosta.
Piirtämistä ja askartelua rakastavalla tytöllä on aina piirustusvälineet käden ulottuvilla. Artekin pöytäryhmä on hankittu käytettynä. Teos seinällä on Tytti-Lotan koulukaverin Siiri Pohjalaisen käsialaa. Kattovalaisin on ensimmäiseen omaan kotiin kirpputorilta löytynyt Lival. Rottinkikaapissa on nuoren neidin rakkaimmat aarteet.
Portaikon alkuperäiset kaiteet ja niiden messinkiset ruuvit ovat onneksi säilyneet. Kaiteet on valmistettu douglaskuusesta, jonka vuosirenkaat ovat niin leveät, ettei moisia nykypäivänä enää näe. Myös alkuperäinen mäntykatto on säilynyt. Liukuovet Tytti-Lotta teetti douglaskuusesta taitavalla puusepällä, Pasi Pöljöllä, joka on tehnyt talossa useita korjauksia. ”Vanhassa talossa asuvan paras ystävä on hyvä puuseppä”, Tytti-Lotta nauraa.
