Pakko ei ole, mutta se alkaa olla kannattavaa. Suomi aikoo olla hiilineutraali vuonna 2035. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian käyttö yli 50 prosenttiin energian loppukulutuksesta 2020-luvulla.

Tuulivoimala tarvitsee maanomistajan luvan. Rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa. Neuvottelut maanomistajan kanssa on käytävä loppuun ennen hakemuksen jättämistä. Tuulipuistohankkeelle tehdään useimmiten ympäristövaikutusten arviointi, ja lisäksi kaupallinen tuulivoimala tarvitsee Traficomin myöntämän lentoesteluvan sekä puoltavan lausunnon Puolustusvoimilta.

Valtioneuvosto määritteli viime vuonna 186 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Niille alueille ei – muiden rajoitusten ohella – saa rakentaa tuulivoimaa. Alueluettelo löytyy ympäristöhallinnon verkkopalvelusta ymparisto.fi. Myöskään Natura- tai luonnonsuojelualueille tuulivoimaa ei rakenneta. Voisi kuvitella, että Suomen 27 kansallismaisemaa olisivat vielä vahvemmin suojeltuja, mutta niiden maankäyttöä ei ole rajoitettu lainkaan niin sitovasti kuin maisema-alueiden.

Tuulipuiston suunnitteluvaiheessa mökkiläisille tulee huonosti tietoa. Toki prosessin aikana jaetaan kutsuja tulla kuulemaan asiasta. Kutsu julkaistaan tiedotusvälineissä, mutta suoraa kutsua tulee harvoin, elleivät mökit ole voimalan ensisijaisella vaikutusalueella. Yleensä voimalan tai puiston melualueraja merkitään karttoihin. Toista mahdollista haittaa eli välkevaikutusta (tarkemmin kohdassa 15), ei aina oteta tiedotuksessa huomioon lainkaan.

Maapohjaa tai puustoa ei lunasteta pysyvästi, vaan kohteena on niin sanottu käyttöoikeuden rajoitus. Pakkolunastuksiin turvaudutaan ani harvoin.

Varsinaisen tuulivoimalan tarvitsema maa-ala ei välttämättä ole hankkeen suurin. Todennäköisesti isomman alueen vaativat tuulivoimalaan tai -puistoon johtavat tiet ja sähkön siirtolinjat. Kun Suomea ruvettiin toisen maailmansodan jälkeen sähköistämään, saatettiin voimaan laki, johon vedoten voimalinjoja varten voidaan pakkolunastaa maata. Tuulivoimalatontteihin lunastusmenettelyä ei käytetä, mutta voimala-alueelta kantaverkkoon rakennettavan liitäntäjohdon reitin varrelta lunastuksia tehdään usein. Liitäntäjohdot saattavat olla kymmenien kilometrien mittaisia. Maastoon raivattavat reitit sisältävät varoalueet esimerkiksi puiden kaatumisen varalta.

Tuulivoimayhdistyksen mukaan tuulivoiman tuotto maanomistajalle on parempi kuin saman alueen tuotto metsätalouskäytössä. Kaadettavat puut jäävät maanomistajan käytettäväksi tai myytäväksi.

Vuokrattu alue säilyy pääosin maanomistajan omassa käytössä, vain tuulivoimalan lähiympäristö raivataan puustosta vapaaksi. Voimalayhtiön rakentamat tai parantamat tiet helpottavat metsänhoitoa. Metsänomistajat-etujärjestö pitää voimalatonttien nykyistä vuokratasoa ”varsin kannustavana” ja bruttotuottoon sidottua korvausta järkevimpänä: mitä enemmän sähköä, sitä enemmän vuokraa.

Suurin osa Suomen tuulivoimaloista sijaitsee tuulipuistoissa. Niitä verotetaan voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin mukaan eli enintään 3,10 %. Yksittäisestä tuulivoimalasta veroa maksetaan kunnan kiinteistöveroprosentin mukaan. Esimerkiksi yksittäisestä 3 MW:n maatuulivoimalasta kiinteistövero kunnalle on ensimmäisenä vuonna 6 000 –11 500 euroa. Elinkaarensa aikana voimala tuottaa kunnalle kiinteistöveroa noin 130 000 euroa. Eniten tuulivoimaa tuottava kunta on Kalajoki, joka Tuulivoimayhdistyksen mukaan sai alueensa 64 tuulivoimalasta vuonna 2020 kiinteistöverotuloja 1,6 miljoonaa euroa.

Kaavoittamisprosessissa kunnat ovat avainasemassa. Tuulivoimaa ei voida rakentaa väkipakolla, ja varsinkin pienten kuntien valtuustot kuuntelevat kansalaisia herkin korvin. Jos kuntalaiset vastustavat hanketta, kaavaan ei tehdä tilaa tuulivoimalle. Suurin osa Suomen tuulisista kunnista suhtautuu kuitenkin voimalahankkeisiin myönteisesti.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on tehnyt tuulivoimaoppaan liiton piireille ja yhdistyksille. Oppaan neuvoja voi kuitenkin soveltaa myös mökkiläisten käyttöön: ”Mitä aikaisemmin pääset puhumaan suunnittelijan, yhtiön, kunnan ja maanomistajan kanssa, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on vaikuttaa. Sitten kun hanke etenee virallisiin kuulemisiin, kaavoitukseen ja luvitukseen, mahdollisen rajat kapenevat nopeasti.” Opas muistuttaa, että valitusvaiheessa voi käyttää enää laillisuusperusteita, ja siksi noin neljä viidestä valituksesta hylätään.

Talous sanoo, että isomman rakentaminen on kannattavampaa. Nyt rakennetaan jopa 7 MW:n tuulivoimaloita. Sellaisen napakorkeus eli roottorin keskikohdan korkeus maan pinnasta on yli 200 metriä, ja lavat pyyhkäisevät 350 metrissä. Osat alkavat olla niin pitkiä, että niiden kuljettaminen rakennuspaikalle on haastavaa. Rannikoiden lähellä maantiekuljetukset ovat lyhyempiä. Tuollainen voimala vaatii 1,5–2 km² tontin. Jos rakennetaan liian tiheään, yhden voimalan ottama tuuliteho on pois naapurilta.

Kun melurajoja on vaadittu, niihin on yleensä pystytty vastaamaan. Melu ei ole voimalankaan intresseissä.

Vanhojen tuulivoimaloiden melu on selvästi kovempaa kuin nykyisten. Vakinaisen asutuksen pihalla tuulivoimalan aiheuttaman melun yläraja on päivällä 45 dB ja yöllä 40 dB. Vapaa-ajan asuntoja ei noissa määräyksissä ole erikseen mainittu. On hyvä muistaa, että kun kaupungissa taustamelua on 60 dB, sitä pidetään varsin hiljaisena. Ympäristönsuojelulaki ei lähde siitä, että kenellekään ei saa aiheuttaa mitään haittaa: ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Tuulivoimaloiden tuottama alle 20 Hz:n infraäänenpainetaso taas jää selvästi kuulokynnyksen alle. Tuulivoiman infraäänellä ei ole tutkimuksissa havaittu vaikutuksia terveyteen.

Ihmisille tai omaisuudelle ei ole tullut vammoja tai vaurioita tuulivoimalasta putoavasta jäästä, mutta monen kilon painoisia jäälohkareita on löydetty. Siksi tuulivoimalan läheisyydessä ei pidä olla talvella. Tosin iso osa uudemmista voimaloista on varustettu lapalämmityksellä. Se auttaa myös tuotannossa, sillä jos lavassa on jäätä, se tärisyttää, ja voimala pitää ajaa alas.

Esimerkiksi 10 m/s puhaltavassa tuulessa halkaisijaltaan 120-metrisen roottorin lapojen kärjen kehänopeus on noin 75 m/s. Valtavan lavan tuottama paineisku aiheuttaa lepakkojen ja lintujen kuolemia. Tuulivoiman kannattajat ja vastustajat kiistelevät siitä, onko tämä iso vai kohtuullinen haitta. Oikeudessa on otettu kanta, ettei se anna aihetta olla myöntämättä lupia tuulivoimaloille.

Tuulivoimalan nasellissa eli konehuoneessa ja roottorin lavoissa tuikkivat lentoestevalot, jotka auttavat lentäjiä varomaan voimalaa matalalla lennettäessä. Nuo välähdykset ovat lähellä asuville tai mökkeileville ärsyttäviä etenkin yöllä. Onneksi nykyään yöllä sallitaan lähiasukkaita vähemmän häiritsevä, tasaisesti palava punainen valo välähdysten sijaan. Yksi tuulivoimalan ympäristövaikutuksista on välke, joka tarkoittaa roottorin lapojen pyörimisestä johtuvaa auringonvalon ja varjon vaihtelua. Noin kahden kilometrin päässä valo hajaantuu jo niin paljon, että havaittavaa varjoa ei muodostu.

Kutakuinkin. Suomen pinta-ala on 338 440 km², asukkaita on 5,5 miljoonaa ja tuulivoimaloita 962. Saksan pinta-ala on 357 588 km². Asukkaita on 83 miljoonaa ja tuulivoimaloita 30 000.

Asiantuntijana jutussa on toiminut energiatekniikan professori Esa Vakkilainen LUT-yliopistosta.