Kun Cinque Terren alueella tulvii tai on maanvyöryvaara, Riikan ja Ettoren puhelimet pärähtävät soimaan. Ystävät ovat huolissaan: vieläkö kesäkoti on pystyssä. Huolenaihe on ymmärrettävä, sillä perheen kesäpaikka sijaitsee jyrkällä vuorenrinteellä, pengerretyllä tontilla. Alla on kuitenkin vankka kallio, joka on pysynyt paikoillaan jo vuosituhansia.

Suomalais-italialaisen perheen kesäasunto sijaitsee yhdessä Cinque Terren alueen kauneimmista kylistä, Riomaggioressa. Paikan päälle saapuakseen on tehtävä muutakin kuin istuttava tunteja autossa. Kävely alas vuorenrinnettä kestää noin viisitoista minuuttia, kesäkuumalla ylös kipuamiseen kuluu tuplat. Ei siis mikään yksinkertaisin sijainti. Kuten ei ollut vanhan kaksikerroksisen viininkorjuuvaraston remontoiminen asumiskuntoon. 

Kymmenen vuotta sitten se oli pelkkä raunio. Pystyssä oli muutama seinä, sisällä kasvoi puu ja lattialla oli kivistä ja sortuneista kattoparruista muodostunut korkea keko. Mutta paikka oli täydellinen: alhaalla 150 metrin päässä välkehti turkoosi Ligurianmeri, eivätkä ympäröivän elämän äänet kantautuneet vuoren rinteelle. Sijainti luonnonpuistossa takasi sen, ettei naapuritaloja nouse lähettyville, puistoon kun ei saa enää rakentaa.

− Olimme jättäneet auton ylös tielle ja kuljimme läpi oliivilehtojen. Ihastelimme merimaisemaa. Kun sitten näytti siltä, ettei edessä ole enää kuin pudotus mereen, niin siellä se oli − mökkimme, Riikka muistelee.

Pariskunta osti raunion vartin harkinnan jälkeen.

− Meidän oli pakko! Välittäjä pelotteli, että taloa oli tulossa katsomaan hyvin potentiaalinen ostajaehdokas. Eihän se totta ollut, mutta ei se meitä haitannut.

Kaupan teon jälkeen alkoi sota italialaista byrokratiaa vastaan. Suunnittelutyötä tekemään valittu arkkitehti ei saanut kolmeen vuoteen edes rakennuslupaa.

Lopulta Riikka ja Ettore päättivät mennä kansallispuiston rakennuslautakunnan puheille. Selvisi, että sen puheenjohtajalla oli henkilökohtaisia ongelmia arkkitehdin kanssa. Mikään ei edistyisi ennen kuin arkkitehti vaihtuisi.

− Tämä on melko tyypillistä Italiassa, Riikka sanoo.

Ettore ja Riikka jatkoivat naapurimökin ostaneen, rakennusalalla työskentelevän Pierin kanssa. Näin luvat heltisivät, ja työt pääsivät vauhtiin.

Rakennusmääräykset ovat äärimmäisen tiukat. Rauniotalojen on näytettävä valmiina suunnilleen siltä kuin alun perinkin: julkisivussa saa olla vain kiveä, kattojen on oltava paikallista mustaa ardesiakiveä, ja esimerkiksi ikkunankarmit on teetettävä puusepällä. Uusia ikkunoita ei saa puhkaista, sillä ne rikkovat alkuperäisen ilmeen. 

Helikopteri lennätti rakennustarvikkeet syrjäiselle rauniolle. Kaikkiaan työt kestivät kahdeksan kuukautta

Sähkön vetäminen oli onneksi helpohkoa, sillä linjat kulkivat sadan metrin päässä. Toista oli juoksevan veden saaminen.

− Helikopteri toi muutaman tuhannen litran säiliön. Vettä saimme, kun vedimme maanviljelysvesiputket ryteikköjen läpi alas. Tämä oli ainoa vesilähteemme ensimmäiset vuodet, juomaveden kannoimme pulloissa.

Vedentulo ei ollut varmaa, sillä putki avattiin kahdesti päivässä tunniksi. Jos joku vesitoimistossa päätti, ettei kastelua tarvita, putket olivat kiinni monta päivää.

− Kun putket tuhoutuivat metsäpalossa, ei luonnonpuisto uusinut niitä. Otimme homman omiin käsiimme. Naapurien avulla saimme rakennettua yhteyden juomavesiputkeen ja asensimme siihen vesimittarit.

Valtava rakennusurakka valmistui seitsemän vuotta sitten. Mitään uutta ei ostettu, vaan huoneet on sisustettu vanhoilla, molemmille tärkeillä tavaroilla. Väreiksi valittiin reippaita, energisiä sävyjä.

− Kun katto ja lattia ovat valkoiset, värit tuntuvat hyviltä.

Kaikesta näkee, että talo on hankittu elämästä nauttimista varten. Ettoren lomat ovat pidentyneet, ja yhteistä aikaa vietetään mieluusti kolmisin.

Pelkkää aurinkotuoleissa loikoilua elo ei kuitenkaan ole. Rinteitä on pengerrettävä, jotta ne pysyvät kunnossa. Samalla hoituvat puutarhatyöt.

− Olemme istuttaneet muun muassa sitruuna- ja oliivipuita sekä suomalaista mansikkaa. Meille tämä on yhteinen mukava harrastus.

Maisemien huikeudesta ja ainutlaatuisuudesta kertoo paljon, että muutama tunti vierailumme päätyttyä Riikka lähettää viestin. Hän kertoo delfiinien ilmestyneen rannan tuntumaan. Melko satumainen mökkipaikka.