Tervetuloa Haisulin Huoneeseen! Tuomas kunnosti 1700-luvun torpan – ”Olin niin innoissani, että en muistanut kysyä edes hintaa”

Miten päädyit asumaan maalle?

Hankin torpan puolivahingossa. Olin niin innoissani, että en muistanut kysyä edes hintaa. Onneksi ostos mahtui budjettiin. Ennen torppaprojektia kunnostin vanhan kesäkodin yhdessä silloisen vaimoni kanssa, mutta torppa on ollut kokonaan vain minun projektini. Suunnittelin torpasta aluksi työtilaa, mutta siitä tulikin koti. Olen ääripäiden ihminen: asun joko Helsingin ytimessä tai täällä metsän keskellä.

Miltä maalaiselämä tuntuu?

Maaseudulla asuminen on asennekysymys. On ymmärrettävä lähikaupan etäisyys ja hyväksyttävä kavereiden jääminen kaupunkiin. Sosiaalinen elämä on hiukan kärsinyt, mutta on tämä sen arvoista.

Tuomas kunnosti 1700-luvulla rakennetun torpan Mustiossa. Talossa on yksi huone, keittiö ja vintti, yhteensä noin 50 neliötä. Tuomas on nimennyt torpan Haisulin Huoneeksi ja ulkorakennuksen Rouva Rötisköksi.

Perinnerakentamiseen hurahtanut Tuomas nauttii paljain varpain kulkemisesta. ”Olen tehnyt kolmekymmentä vuotta valokuvausta työkseni, ja se on kehittänyt visuaalista silmää. 12-vuotiaana sain ensimmäisen kamerani, pokkarin, ja se ratkaisi ammatinvalinnan. Tiesin jo silloin haluavani valokuvaajaksi, ja sitä olen saanut tehdä.”, Tuomas kertoo. Seuraa Tuomasta Instagramissa @nurkkanuusku.

Pöytä oli torpassa ostohetkellä. Senkin Tuomas on saanut isoäidiltään.

Tumma hirsiseinä on upea tausta huonekaluille. Se on käsittelemätön ja ajan patinoima.

”Tätä en olisi uskonut näkeväni kodissani. Hankin alunperin The Tuolin osto- ja myyntiliikkeestä kuvauksia varten. Sieltä se ajautui kotiini”, Tuomas kertoo.

1950-luvun kapeat listat vaihtuivat torpan tyylin sopiviin. Ne löytyivät lehti-ilmoituksen perusteella purkutalosta. ”Olen kahlannut netti­kirppareita ja ajanut toiselle puolelle Suomea tule ja pura itse -ilmoitusten perässä”, Tuomas kertoo. Tapetti on ostettu Helsingin Tapettitalosta mainoskuvauksiin. Se päätyi lopulta torpan seinälle vintagemekon kaveriksi.

Miten remontti on sujunut?

Alkuun kevyeksi suunniteltu torpan kunnostus lähti lapasesta. Olen kunnostanut torppaa mahdollisimman ekologisesti ja helläkätisesti. Lähtökohtana toimii olemassaoleva materiaali ja kierrätys. Hankin uutta vain, jos on pakko. Visualistina ongelmani on, ettei valmista tule koskaan – aina löytyy fiilattavaa ja kokeiltavaa. Esimerkiksi valkoisen lautaseinän rakensin ensin toiselle seinälle, mutta siirsin sen toiselle. Pyrinkin kiinnitämään kaiken niin, että irrottaminen käy helposti.

Mitä täällä on tehty?

Aloitin kunnostuksen tyhjentämällä torpasta kesäasukkaiden tavarat – lusikatkin olivat nätisti laatikoissa. Raivauksen jälkeen katkaisin sähköt, ettei remontissa tule vahingossa hiiltyneitä hirsiä.

Keittiö oli 1950-luvun tyyliin pieni ja vaatimaton. Uudistin 1950-luvun tyyliin pienen ja vaatimattoman keittiön rakentamalla uudet kaapistot ja tekemällä oviin ja laatikoihin naruvetimet, jotta voin tarvittaessa vaihtaa ne helposti. Takaseinän kokosin vanhoista kaapinovista. Tarkastin alapohjan ja käsittelin alkuperäiset keit­tiön lattilaudat pellavaöljymaalilla. Muiden huoneiden lattioille riitti pelkkä pesu. Patinoitunut lattiapinta on kaunis ja tehokas kontrasti hirsiseinille. Keittiön ja eteisen välisen seinän tapetoin suoraan hirrelle ja niin tiukkaan, että se kiristyi ja repeili. Nyt se näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina.

Tuomas on jutun teon jälkeen muuttanut uuteen projektitaloon Punkalaitumelle. Harrastuksena alkaneesta perinnerakentamisesta on tullut hänelle valokuvauksen ohella toinen työ. Hän korjaa hirsitaloja asiak­kaille ja toimii konsulttina vanhojen hirsitalojen ostoa tai sellaisen ­remonttia suunnitteleville.

”Vasta kun olen nuuskutellut taloa tarpeeksi, tulee sisustamisen aika”, Tuomas kertoo.

Riihimäen Lasin valmistamat purkit ovat kauniita ja säilövät sisäänsä monenlaista.

Tuomas teki keittiönkaapiston etusarjat ja ovet ulkorakennuksen eli ”Rouva Rötiskön” julkisivulaudoista. Selkeään säilytykseen riittävät simppeli idea, avohyllyt ja rivi lasipurkkeja.

Komea kaupan vaaka on toimiva, mutta harvoin käytössä. Se toimii myös kätevänä laskutilana pienille esineille.

Valkoinen takaseinä on rakennettu vanhoista kaapinovista. Kahvit kiehuvat puuliedellä. Maalista hilseillyt katto miellyttää asukkaan silmää, eikä sitä ole tarkoitus kunnostaa.

Tuomas suosii entisajan kuoseja ja muotoja. Sininen sävy toistuu talon sisustuksen yksityiskohdissa.

Työtila on mukavasti uunin kupeessa. Kokonaisuus on pieni, mutta tehokas.

”Kodin tekstiilit ovat silloisen vaimoni valitsemat ja ompelemat. Raikkaat kuosit sopivat taloon iloisten räsymattojen pariksi”, Tuomas kertoo. Makuuhuoneeseen on valittu rauhoittavat tekstiilit. Lautaseinä on Tuomaksen uudistama.

Punamullattu torppa on kuulunut aiemmin naapuritilaan. Talolla on ollut monta elämää, sillä sen vintillä on pidetty kiertokoulua lapsille ja torppa on toiminut aikanaan myös työväen asuntona.

Nakkikioski eli grillikatos syntyi tarpeeseen. Pinnalta krakeloitunut pöytä on torpasta löytynyt.”Täällä kuulee lintujen laulun, kun autot eivät huristele oven edestä”, Tuomas kertoo.

Raidalliset matot ovat kirpputorilöytöjä. Nyt ne kuivuvat kesätuulessa pesun jäljiltä.