Asunto-osakeyhtiö Säästöniemen terassitalot ovat pysäyttävä näky urbaanissa lähiömaisemassa. Arkkitehti Touko Nerosen suunnittelemat kerrostalot ilmentävät ekspressiivistä elementtiarkkitehtuuria. Keltaisten parvekkeiden kalteva rivistö hehkuu jopa hieman välimerellistä tunnelmaa.

Suomen ensimmäiset 1970-luvulla rakennetut betoni­talot voisivat sijaita missä päin maailmaa tahansa, mutta ne sijaitsevat Helsingin Vuosaaressa. Vanhat puistoalueet, puistomaiset pihat ja väljä arkkitehtuuri hurmaavat ensi silmäyksellä. Terassitalojen piha-aluetta reunustaa Vuosaaren keskuspuisto.

Keltaoviset 1970-luvun hissit vievät aikamatkalle sekä lapsuuteen että asuinrakennuksen ylimpään kerrokseen. Parvekkeellisessa 63 neliön kaksiossa on arkkitehti-valokuvaaja Tuomas Uusheimon, 49, ja Lulun, 4, koti.

Asuin aiemmin Helsingin Leppäsuolla, josta muutto oli tässä elämäntilanteessa paras ratkaisu. Viihdymme täällä hyvin luonani vuoroviikoin olevan nelivuotiaan Lulu-tyttäreni kanssa. Olen ollut todella tyytyväinen rauhalliseen asuinalueeseen. Iso piha erilaisine istutuksineen, leikkipuistot ja ympäröivä luonto lisäävät asumismukavuuttamme. Metrolla pääsee 20 minuutissa keskustaan, ja kauppakeskus Columbuksen palvelut ovat niin ikään lähettyvillä. Parin minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevat Vuosaaren urheilutalo, uimahalli ja Vuotalo, jotka tarjoavat hyvät liikunta- ja kulttuuripalvelut.

Ehdottomasti 70-luvun arkkitehtuuriin ja omintakeiseen rakennustyyliin. Terassikerrostaloja ei Suomessa juurikaan ole, nämä olivat käsittääkseni ensimmäiset. Ulkoisesti terassitalot ovat mittakaavaltaan suuria ja asunnot hyvin suunniteltuja ja toimivia. Veistoksellisen julkisivun lisäksi talojen välissä sijaitseva suuri rinnemäinen piha-alue ja rakennusten välimerellinen terassimuoto tuovat lisää valoa sisätiloihin. Asunnossa on erinomainen pohja ja suuret ikkunat 70-luvun tyyliin. Taloyhtiö on myös hyvin hoidettu.

Tein asuntoon täysremontin. Tilajärjestystä ei muutettu, mutta kylpyhuonetta lukuun ottamatta kaikki pinnat uusittiin. Halusin säilyttää 70-luvun fiiliksen kokonaisvaltaisesti. Toin parvekkeiden otsapintojen keltaista ja rappukäytävän turkoosia alkuperäisväritystä sopivassa määrin myös asuntoon, esimerkiksi keittiökalusteisiin ja vaatekomeroiden oviin.

Etsin huonekaluliikkeistä sopivia huonekaluja sekä uutena että vintagena. Olo- ja makuuhuoneeseen asennutin petrolinvärisen kokolattiamaton. Se tuo mieleeni rivitalossa sijainneen lapsuudenkotini, jossa meillä oli kokolattiamatto. Maalasin kaikki puupinnat rohkeilla väreillä, kuten 70-luvullakin oli tapana tehdä.

Olen asunut pari vuosikymmentä vanhoissa kivitaloissa lautalattioineen ja valkoisine seinineen. Tässä asunnossa halusin korostaa 70-luvun tunnelmaa rohkeilla värivalinnoilla ja yksityiskohdilla. Esimerkiksi kaikki vetimet ja kosketeltavat metalliosat ovat messinkiä.

En halunnut asuntoon ainoastaan 70-luvun huonekaluja, joten joukossa on joitakin vintagelöytöjä mutta myös uudempaa tuotantoa. Pelkkä designtavaran ripottelu ympäriinsä voisi olla liian helppo ratkaisu eikä ainakaan itselleni loisi kodin tunnelmaa. Minulle on tärkeää, että huonekaluihin on muukin side kuin, että ne näyttävät hyvältä. Itselleni pääasia on asunnon tunnelma ja kokonaisuus sekä se, että viihdyn kodissani.

Viihdyn suurella parvekkeella, joka katsoo länteen, joten kesällä aurinko paistaa puolenpäivän tienoilta iltakahdeksaan saakka. Talvella parveke on vähemmällä käytöllä. Usein huomaan tekeväni päätetyöt toimistoni sijaan olohuoneessa olevan ruokapöydän ääressä. Olohuoneen keltainen sohva on rentoutumista varten.

Vietän ehdottomasti enemmän aikaa kotona nyt kuin aiemmissa asunnoissani. Olen myös alkanut tehdä enemmän töitä kotoa käsin, vaikka minulla on toimisto Helsingin Vallilassa. Yhteishuoltajuus tyttäreni äidin kanssa toimii hyvin, ja hän asuukin samassa talo­yhtiössä. Myös Lulun päiväkoti on lähellä. Säästö­niemessä on Suomen paras taloyhtiön kuntosali ammattilaislaitteineen sekä sauna ja uima-allasosasto. Viihdyn täällä erinomaisesti.

Toivon, että tyttärestäni kasvaa tasapainoinen, utelias ja onnellinen ihminen. En ole suuri Suomen talven ystävä, joten haaveilen, että voisin vuosien päästä viettää pimeimmät kuukaudet jossain valoisammassa paikassa. Lähitulevaisuudessa Lulu tarvitsee myös kunnollisen oman huoneen. Jos viihdymme jatkossakin Vuosaaressa, voisin ostaa meille isomman kolmion samasta taloyhtiöstä. Niitä tulee myyntiin tasaisin väliajoin.