Vain vihreää mielikuvaa vai oikeasti ekoa? 5 hälytysmerkkiä, joista tunnistat viherpesun
”Moni ei lue tuotekuvauksia, ja bambuviskoosi on sisustustekstiileissä viherpesijöiden suosikki”, kirjoittaa vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyy. Listasimme sisustusostoksille viisi tuntomerkkiä, jotka kielivät viherpesusta tai vastuuttomuudesta ympäristön suhteen.
1. Halpa hinta on hälytysmerkki
Verkkokaupasta on tullut villi länsi. EU:n viherpesudirektiivi on tullut voimaan reilu vuosi sitten, mutta se ei valitettavasti tunnu hidastavan halpatavaran ja vastuuttomien sisustustuotteiden ja tekstiilien myyjien menoa.
Viherpesu on sitä, kun tuotteista ja palveluista esitetään epämääräisiä, katteettomia ympäristöväittämiä. EU:n Green Claims -direktiivi on sinänsä hieno juttu. Se on saanut aikaan sen, että valmistajat eivät voi enää puhua tuotteiden vedensäästöistä, päästövähennyksistä, hiilineutraaliudesta ja muista ekoteoista ilman tieteellisiä perusteluita. Mutta vastuutonta halpatavaraa voi myydä myös ilman viherpesua ja ympäristöväittämiä.
2. Kyseenalaista mielikuvat
Pelkillä mielikuvilla ja tekoälyllä käsitellyllä kuvastolla saa aika paljon kauppaa aikaiseksi sanomatta ainuttakaan ympäristöväittämää. Mielikuvat luonnollisuudesta ja laadusta saa luotua kuviin kasveilla, kalkkimaalatuilla pinnoilla ja puun ja pellavan näköisillä materiaaleilla – vaikka tarkempi tarkastelu paljastaa, että tekstiilit ovatkin pääasiassa polyesteriä ja puulta vaikuttava materiaali on sekin muovia.
”Itse en ostaisi mitään EU-alueen ulkopuolella tuotettua, joka toimitetaan suoraan tehtaalta, esimerkiksi Kiinasta, jos sillä ei ole Öko-Tex-merkintää.”
3. Syynää tuotetiedot puutteineen
Moni ei lue tuotekuvauksia eikä kysele tuotannosta lisätietoja myyjältä, vaikka kuluttajana kannattaisi pitää ääntä ja olla utelias. Fiksu sisustaja siis tarkistaa aina tuotteiden alkuperän ja materiaalikuvaukset ennen ostoa. Vastuuttomuus nimittäin asuu puutteellisissa tuotantotiedoissa.
Luotettavasta verkkokaupasta pitää pystyä selvittämään lyhyessä ajassa, missä tuote on valmistettu ja mistä materiaalit tulevat. Onko materiaaleilla tai tuotteella sertifikaatteja, tuoteturvallisuusmerkkejä tai tunnettuja ympäristömerkkejä?
Lisäksi tuotteen toimitusmaa pitäisi kertoa. Toimitetaanko tuotteita itse asiassa EU:n ulkopuolelta, vaikka kauppias olisi suomalainen tai verkkokauppa käännetty suomeksi? Itse en ostaisi mitään EU-alueen ulkopuolella tuotettua, joka toimitetaan suoraan tehtaalta, esimerkiksi Kiinasta, jos sillä ei ole Öko-Tex-merkintää. Muuten tuotteen kemikaaliturvallisuudesta ei ole takeita.
4. Luonnosta ei aina tule ekoa
Luonnonmateriaaleihinkin liittyy hyvin todennäköisesti vastuullisuus- ja ympäristöongelmia. Siksi luonnonmateriaaleja suosivan sisustajan kannattaa kiinnostua esimerkiksi siitä, mistä maasta ja missä oloissa marmori ja muut kivet on louhittu. Mitä puulajia puuesineet ovat ja onko puunkaato sertifioitua?
Bambuviskoosi on sisustustekstiileissä viherpesijöiden suosikki. Se ei ole ekologinen eikä edes virallisesti luonnonkuitu vaan synteettinen tekokuitu. Suosittelen mieluummin sitä ympäristöystävällisemmin valmistettuja tenceliä ja bambulyocelliä.
5. Paljonko oikeasti on kierrätetty?
Jokaiselle materiaalille on olemassa se vastuuton ja vastuullisempi versio. Vastakkain ei kannatakaan asettaa vaikka puuvillaa ja polyesteriä vaan polyesteri ja kierrätyspolyesteri. Jos tuotteessa on maininta kierrätysmateriaalista, fiksu kuluttaja kysyy, mikä osa tuotteesta on kierrätetty ja kuinka paljon kierrätysmateriaalia on käytetty.
Kirjoittaja Outi Pyy on Ivalo.comin vastuullisuusjohtaja ja vastuullisuusvaikuttaja.
