Meidän Talo

70-luvun omakotitalo sai Lindan ja Juhan käsissä uuden, tummanpuhuvan elämän: "Emme halua sellaista, mitä kaikilla on"

70-luvun omakotitalo sai Lindan ja Juhan käsissä uuden, tummanpuhuvan elämän: "Emme halua sellaista, mitä kaikilla on"
Vuonna 1971 rakennetun tamperelaisen omakotitalon piilevä potentiaali puhutteli Linda Huhtalaa ja Juha Kiveroa. Märkätilojen takaisku ja työläs koivurimakatto olivat lopulta kaiken arvoista. Upea lopputulos syntyi rohkeudella ja ripauksella hulluutta.
Julkaistu: 12.10.2020

Linda Huhtala ja Juha Kivero astuivat kolmisen vuotta sitten ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa mukanaan pullolliset kuohuviiniä ja samppanjaa. Jälkimmäinen juhlajuoma säästettiin korkattavaksi vasta, kun täysremontti olisi valmis. Vuonna 1971 rakennetun omakotitalon piilevä potentiaali puhutteli, vaikka Juha totesi vielä näytön jälkeen Lindalle, että älä unta näe, talossa olisi liian paljon työtä.

Selkeä, helposti muuntautuva pohja, suuret huoneet ja reilut tuhat neliötä rinnetontilla vain viisi kilometriä Tampereen keskustasta tuntui silti ainutlaatuiselta yhdistelmältä. Oikeastaan pari oli etsimässä uudempaa kotia, jossa olisi hieman enemmän varastotilaa, mutta puolivahingossa neliöt miltei kolminkertaistuivat.

Vuonna 1971 rakennetussa talossa on 300 neliötä: eteinen, avokeittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, kylpyhuone, wc, kodinhoitohuone, työhuone, kuntosali, leffahuone, saunaosasto ja autotalli. Perusmuuri on betonirakenteinen. Alapohjana on maanvarainen betonilaatta. Ulkoseinät ovat kiviainesrakenteisia ja tiiliverhoiltuja.
Yläkerran parvekkeen lasituksen tekeminen ulkoistettiin. Taloon on tekeillä on 150 neliön terassi.

Työmäärä mietitytti aluksi, vaikka Linda ja Juha rakastavat kaikenlaista remppaamista, jossa oman kädenjäljen näkee välittömästi. Edellinen rivitaloasuntokin kunnostettiin omin voimin. Viime jouluksi valmistunut omakotitalon remontti on perusteellisin kunnostusprojekti, jossa kaikki uusittiin salaojituksesta ja viemäröinnistä lähtien. Talo sai pariskunnan käsissä uuden, tummanpuhuvan elämän. Kaikki, mikä voitiin, tehtiin itse. Yläkerran parvekkeen lasitus oli ainoa, joka ulkoistettiin kokonaan.

– Tekemällä oppii, mutta ripaus hulluutta ja rohkeuttakin tarvitaan. Sitä jaksaa, kun tietää, mikä kiitos seisoo lopussa. Jos ei saa mieleistään jälkeä, voi sättiä vain itseään, Linda sanoo.

Olohuoneen rimakaton asennus oli remontin työläimpiä vaiheita. Linda ja Juha kiinnittivät kattoon rimojen alle mustaksi maalatut kovalevyt.
Olohuoneen seinä on raudanlujaa tekoa. Yksi kuumavalssattu rautalevy kiinnitettiin betoniseinään noin kymmenellä pultilla. Seinässä on viisi isoa ja kaksi kapeampaa levyä eli yhteensä 500 kiloa rautaa, joka hankittiin tutusta konepajasta.
Tältä vanhassa keittiö- ja olohuonetilassa näytti remonttivaiheessa.
Erilliselle keittiölle ja olohuoneelle sanottiin hyvästit, kun kantava seinä korvattiin noin kuusi metriä pitkällä palkilla ja yli kolmemetrisellä tolpalla. Lopputuloksena on avaran yhtenäinen tila, jota yhdistää kaunis koivuinen rimakatto.

Alusta saakka oli selvää, että Linda ja Juha haluavat riisua talon lähes rungolleen. Sisätilat olivat miltei alkuperäisessä asussaan, ja tunnelma palautti 70-luvulle. Huopakaton kunto oli tarkastettu hieman aiemmin ja sen reunapellit uusittu, joten katto oli oikeastaan ainoa, jolle ei ollut tarvetta tehdä mitään.

Purettavaa riitti, mutta se oli onneksi hiomisen ja maalauksen lisäksi Lindan lempipuuhia. Juhan kontolle jäi silti aina viimeinen maalikerros. Purkutöissä poistui hirsipaneeleja ja väliseiniä kaatui. Linda nauraa harrastavansa välineurheilua myös remontoinnissa, joten hän hankki tapetinpoistajan tehostamaan tahtia.

Kivilattiat saivat ylleen asunnossa paikoin laatoituksen, laminaatin ja kokolattiamaton. Jätettä kertyi kolme lavallista. Ainoastaan vanha takka jäi alakertaan, mutta sekin sai uudet luukut ja tumman laattapinnan.

Kalustetukun musta avokeittiö saarekkeineen oli itsestään selvä valinta tummanpuhuvaan kotiin.
Aamiaiskaapin ovi on moottoroitu, ja se nousee ylös kevyellä painalluksella.
Linda arvioi, että katto veti noin 500 kappaletta rimoja. Rautalevyjen eläväinen pinta on syntynyt kuumavalssauksen ansiosta.

Jos Linda välillä paleli purkutöissä pipo päässä, kesällä 30 asteen helle lämmitti salaojitusta. Juha ajeli puolestaan työmatkanaan Tampereen ja Porin väliä, jonka jälkeen tuli vielä urakoimaan talolle. Keväällä Linda aloitti myös pihan kunnostuksen.

– Jälkijunassa olen miettinyt, että olisi voinut ottaa enemmän pala kerrallaan, eikä tehdä kaikkea kerralla, Linda nauraa.

Talo sai Lindan ja Juhan käsissä uuden, tummanpuhuvan elämän.
Isoon makuuhuoneeseen tehtiin väliseinän avulla tila erilliselle vaatehuoneelle. Säilytysratkaisu on rakennettu itse pulverimaalatuille metallirungoille. Makuuhuoneen ja vaatehuoneen lattiaa peittää jo edellisessä kodissa erinomaiseksi koettu kokolattiamatto. Tumma kokolattiamatto on Orient Occidentin.
Makuuhuoneen sängyn takana on kapeahko väliseinä, jonka molemmilta puolilta on kulku takana olevaan vaatehuoneeseen.
Eteisaula ennen remonttia.
Eteisaulan ilme avartui ja modernisoitui isoilla lattialaatoilla ja peilillä.

Yläkerta oli lähes mallillaan reilun vuoden päästä aloittamisesta. Kaikki tuntui sujuvan, kunnes tuli takaisku märkätiloista. Kylpyhuoneen suuret, lasitetut seinälaatat oli juuri asennettu ja saumattu, kun Linda huomasi asianmukaisen pesun jälkeen laatoissa sameutta. Näytti kuin saumausaine olisi noussut pintaan, ja laattojen lasipinnassa erottui pieniä reikiä.

Linda teki reklamaation firmaan, mutta vastapuoli oli eri mieltä. Tästä seurasi stressaava ajanjakso, joka pitkitti koko remonttia reilulla puolella vuodella. Aikataulun mukainen muutto viivästyi, ja Linda ja Juha joutuivat asumaan hotellissa. Tilattu puolueeton tavarantarkastaja kävi paikalla toteamassa laattojen virheellisyyden. Vaikka tapaus ratkesi juristin avulla Lindan ja Juhan eduksi, se otti veronsa. Oli pakko pitää puolentoista kuukauden tauko remontista.

–Reklamaatio söi puolen vuoden ajan energiaa, mutta moni asia tuntui sen jälkeen pieneltä. Kärsivällinen ja asiallinen asenne auttoi, enkä halunnut revitellä asialla somessa.

Valtava urakka hidastui ikävästi välillä, mutta lähes kaksin uurastettu uusi koti palkitsee.

Jo alkutekijöissään oli ajatuksena tehdä olohuoneesta ja keittiöstä yhtä yhtenäistä tilaa. Sitä varten heltisi lupa korvata yksi kantava seinä vaakapalkilla ja tukipilarilla.

Katse kiinnittyy yhtenäisessä tilassa koivurimakattoon, jonka asentaminen oli yksi työläimpiä vaiheita. Juha totesi jossain vaiheessa, ettei koskaan enää ryhtyisi puuhaan.

Tila ennen remontin valmistumista.
Tyypilliseen 70-luvun tapaan, alakerrassa oli uima-allas. Aika varhain oli selvää, ettei sitä tultaisi käyttämään kovinkaan paljon. Myös energiasyöppönä se päätettiin kattaa. Tilalle tehtiin leffahuone, jossa Linda ja Juha voivat katsoa lempisarjojaan, kuten remontointiohjelmia.
Entisen uima-altaan vierus on nykyään alakerran käytävä.

Rimakatto ei ollut alun perin selvä valinta, sillä se oli kustannuksiltaan kallis. Erittäin pikkutarkkoina Linda ja Juha arastelivat myös, ettei näkyville jäisi pieniäkään ruuvin kantoja. He halusivat, että jos rimojen välistä näkyisi jotain, sen pitäisi olla mustaa. Siksi Linda maalasi kovalevyjä mustiksi, joiden kiinnittäminen kattoon ei ollutkaan ensin kevyt urakka.

Tilanne pelastui, kun Lindan äiti kokeneena remontoijana ihmetteli, miksei tytär käytä levyhissiä, ja osti sen nettikirppikseltä lahjaksi. Levyhissillä Linda asensi kätevästi loput kovalevyt kattoon, ja Juha pääsi kalareissulle.

Vähän myöhemmin Linda luki, kuinka joku oli kiinnittänyt rimalistojen alle mustaa harsokangasta, mikä olisi ollut paljon helpompi, nopeampi ja edullisempi ratkaisu.

Koivurimakaton asentaminen oli työlästä.
Tältä varastotila näytti ennen remonttia.
Entinen varastotila jakaantui väliseinällä Lindan työhuoneeksi ja kuntosaliksi. Lindan kotitoimisto on lasisten liukuovien takana. Seinän OSB-lastulevyyn on kätevä kiinnittää näkyville kaikkea.
Yläkerran kylpyhuone sai täysin uuden ilmeen ja pohjaratkaisun.

Kekseliäs kädenjälki näkyy ympäri kotia. Linda ideoi olohuoneeseen rautaisen tehosteseinän. Se ei vaatinut muuta kuin ennakointia ja yhteydenottoa kuukausia aiemmin perhetuttujen konepajaan. Siellä kerättiin pikkuhiljaa seinille sopivia kuumavalssattuja rautalevyjä. Lopputuloksena seinällä komeilee 500 kiloa rautaa viitenä isona ja kahtena pienenä levynä, jotka on pultattu kiinni suoraan betoniin ja lattiarajaan. Hikeä saa vuodattaa, jos joku joskus haluaa ne pois seinältä.

– Emme halua sellaista, mitä kaikilla on. Emme mene muissakaan asioissa massan mukana, Linda toteaa.

1 kommentti