Harvinainen sienitauti iski kotipihojen tulppaaneihin: mitä oikein tapahtui, ja mitä pitää tehdä?

Miksi tulppaanin harmaahome iski tulppaaneihin tänä keväänä?

Tulppaanit nousivat maasta Etelä-Suomessa tänä vuonna poikkeuksellisen lämpimässä kevätsäässä, jota seurasi monta päivää kestänyt sadejakso. Olosuhteet olivat otolliset tulppaanin harmaahometta aiheuttavalle Botrytis tulipae -sienelle.

Brittiläisen Royal Horticultural Societyn (RHS) kasvipatologi, tohtori Liz Beal kertoo, että vastaavanlainen tautiepidemia koettiin Britanniassa muutama vuosi sitten.

”Tämän kevään olosuhteet Etelä-Suomessa muistuttavat erittäin paljon vuoden 2023 kevättä meillä. Silloin tulppaanin harmaahome nousi poikkeuksellisesti RHS:n ylläpitämän kymmenen yleisimmän kasvitaudin listalle.”

Eteläisen Suomen lämmintä ja kosteaa säätä seurasi hyvin kylmä sääjakso, joka onnistui vain hieman hidastamaan harmaahomesienen kasvua.

 ”Kylmä sää jarruttaa sienen aineenvaihduntaa, muttei pysäytä sitä kokonaan. Kova ja pitkä pakkanenkaan ei tapa sientä, vaan saa sen vain vetäytymään lepovaiheeseen”, Beal selittää.

Mistä tiedän, että tulppaanin vauriot johtuvat harmaahomeesta eivätkä kevään pakkasista?

Tulppaanin harmaahome saatetaan joskus sekoittaa pakkasen aiheuttamiin vioituksiin, mutta kyse on kahdesta hyvin erilaisesta vauriosta. Pakkanen vahingoittaa yleensä koko kasvia kerralla, kun jääkiteet rikkovat kasvisoluja äkillisen lämpötilan laskun seurauksena. Tulppaanin harmaahome puolestaan alkaa lehtien erillisistä, vaaleanruskeista laikuista, jotka vähitellen laajentuvat ja saavat lehdet näyttämään siltä kuin ne olisivat kärventyneet auringossa – tästä on myös peräisin taudin englanninkielinen nimi tulip fire, tulppaanipalo. Kukkanuppuihinkin saattaa tulee ruskeita, nopeasti laajenevia laikkuja, ja kukat voivat mädäntyä. Taudinkuvaan kuuluvat myös kitukasvuisesti kasvavat, voimakkaasti kiertyneet lehdet.

Tulppaanin harmaahomeen varma tunnusmerkki ovat pienet mustat, siemeniä muistuttavat muodostumat, joita esiintyy kuolleessa lehtisolukossa ja sipulin pinnalla. Niitä kutsutaan rihmastopahkoiksi eli sklerootioiksi. Ne koostuvat tiiviistä, kovettuneista sienirihmastoista, jotka toimivat sienen ravintovarastona ja talvehtimiselimenä. Rihmastopahkat voivat säilyä maaperässä jopa kolme vuotta ja tartuttaa sipuleita ja maasta nousevia lehtiä sään ollessa otollisen kostea.

Miksi tauti puhkesi vain maan eteläosissa?

Pohjoisemmassa Suomessa tulppaanit aloittavat kasvunsa eteläosia myöhemmin. Siinä vaiheessa, kun ne nousivat maasta, sää oli jo alkukevättä kuivempaa ja viileämpää. Olosuhteet eivät olleet suosiollisia Botrytis tulipae -sienelle, joten tulppaanit kasvoivat ja kukkivat normaalisti.

Ovatko kaikki tulppaanit yhtä alttiita taudille?

Tulppaanin harmaahomeelle vastustuskykyisistä lajikkeista ei ole tutkimustietoa, Liz Beal kertoo. RHS:n omassa puutarhassa Wisleyssä on kuitenkin havaittu, että lähekkäin kasvavista tulppaanilajikkeista osa sairastuu ja osaa pysyy terveinä. Esimerkiksi lajikkeet ’Burning Flame’, ’Colour Fusion’, ’Curly Sue’ ja ’Cricko’ ovat välttäneet tartunnan puutarhan koepenkeissä. Myös nurmialueilla kasvavat luonnonlajit, kuten italiantulppaani (Tulipa clusiana), ovat pysyneet terveinä. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että sienen itiöt eivät pääse leviämään kovin helposti ylöspäin nurmikon läpi.

Hollantilaisen Plant Research International -tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan paksu vahakerros tulppaanin lehden pinnalla saattaa tarjota ylimääräistä suojaa taudinaiheuttajaa vastaan, joskaan täydellistä yhteyttä eri lajikkeiden vahakerroksen paksuuden ja vastustuskyvyn välillä ei havaittukaan.

Miten voin ehkäistä tulppaanin harmaahometta?

Älä istuta tulppaaneja samaan paikkaan vuodesta toiseen, varsinkaan jos tulppaaneissa on ollut harmaahometta.

Hanki vain terveitä ja laadukkaita sipuleita. Varmista, ettei uusien sipulien pinnassa näy mustia rihmastopahkoja. Jos istutat tartunnan saaneita sipuleita terveiden joukkoon, tauti leviää muihinkin tulppaaneihin sopivien sääolojen vallitessa.

Lontoon kasvitieteellisen puutarhan, Kew Gardensin, puutarhuri Dave Burns suosittelee istuttamaan tulppaanin sipulit riittävän harvaan, jotta ilma pääsee kiertämään kasvien väleissä. Liian tiheät istutukset suojaisissa paikoissa muodostavat lämpimän ja kostean pienilmaston, joka suosii Botrytis tulipae -sientä ja edistää sen ilmalevintäisten itiöiden leviämistä tulppaanista toiseen.

Kasvata tulppaaneja ruukuissa. Sienitauti ei helposti saa jalansijaa, kun istutat terveitä sipuleita uuteen multaan vuosittain.

Entä mitä teen, jos havaitsen oireita?

Tehokkaita torjunta-aineita ei ole saatavilla kotipuutarhoihin. Liz Beal korostaa, että kaikki sairastuneet kasvinosat – lehdet, kukat, varret ja sipulit – on syytä hävittää polttamalla tai laittamalla sekajätteeseen. Kotikompostiin niitä ei pidä laittaa, sillä komposti ei lämpene riittävästi tuhotakseen itiöt.

”Taudin vaivaamaan penkkiin ei kannata istuttaa tulppaaneja seuraavaan 3–4 vuoteen, jotta rihmastopahkat ehtivät menettää itämiskykynsä”, Liz Beal suosittelee.

Mitä seuraa, jos en hävitä tartunnan saaneita tulppaaneja?

 ”Jos ensi vuoden kevät on viileä ja kuiva, tautia yhä esiintyy, mutta luultavasti vähemmän kuin tänä vuonna. Paikoilleen jätetyt sairastuneet tulppaanit kuitenkin mahdollistavat taudinaiheuttajan lisääntymisen maassa”, Liz Beal varoittaa.

Kulunut kevät osoittaa, miten säässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat kasvitautien leviämiseen ja kuinka nopeasti epidemia voi puhjeta. Etelä-Suomen tämänvuotinen epidemia on hyvä muistutus ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tulevaisuudessa vastaavat kasvitaudit voivat maassamme olla entistä yleisempiä, kun ilman ja maaperän kosteus lisääntyy ja lämpötilat nousevat.

Juttuun on haastateltu kasvipatologi Liz Bealia (RHS) ja puutarhuri Dave Burnsia (Kew Gardens).

Lähteenä myös: Rhs.org.uk, ilmasto-opas.fi ja Leon Reyes, A. et al.: Differences in Epicuticular Wax Layer in Tulip Can Influence Resistance to Botrytis tulipae (Acta Horticulturae 673.59)