Anna ja Joose Takalan hirsitalon rungolla on saman verran ikään kuin itsenäisellä Suomella. Sisältä noin 100-neliöinen talo on uusittu kokonaan. Rakkaat vanhat esineet sopivat selkeiden kalusteiden rinnalle hyvin.

Talo meinasi mennä sivu suun, sillä myynti-ilmoitus oli jäänyt meiltä huomaamatta. Hirsirunko oli vaurioitunut tulipalossa, hinta oli kovin alhainen ja neliöitäkin vähänlaisesti. Sattumalta saimme talosta vinkin ja päätimme käydä katsomassa sitä. Talon sijainti Tampereen Viinikassa oli täydellinen. Rakastuimme myös talon tunnelmaan, ikkunoihin ja mahdollisuuksiin.

Säästettävää pintaa ei juuri ollut, joten uusimme rakennuksen sisältä kokonaan. Halusimme säilyttää vanhan talon tunnelman, joten päädyimme perinteiseen huonejakoon ja pintamateriaaleihin. Maakellariin kaivettiin lisää korkeutta ja se otettiin asuinkäyttöön. Se oli varmasti remontin suurin työ. Ikkunanpokat olivat niin huonossa kunnossa, että niiden kunnostamiseen olisi mennyt vuosia. Teetimme siis uudet ikkunat vanhojen mukaan. Tähän satsaukseen olemme olleet tosi tyytyväisiä.

Työn paljous! Toki tiesimme ryhtyvämme isoon projektiin, mutta silti jouduimme monesti venyttämään aikatauluja. Kiva oli huomata, että olemme hyvä tiimi puolison kanssa.

Ajan jäljet, klassinen ja lempeä arkkitehtuuri, vanhat puut ja ympäröivä vehreys sekä kesäaikaan kuuluva ainainen vasaranpauke alueella. Joka talossa asuu meidän kaltaisiamme projekti-ihmisiä. Lapsiperheeseen napakat neliöt ja kolme kerrosta ovat osoittautuneet toimivaksi yhdistelmäksi, vaikka pelkäsimme muuta. Tavaran määrä pysyy kurissa, ja jokainen löytää oman sopen, kun haluaa olla rauhassa.

Pidän sisustamisesta mutta vielä enemmän arkkitehtuurista. Nautin siitä, että sisustus myötäilee talon muotoja ja rytmejä. Mietin paljon enemmän listoja ja kiinteitä kalusteita kuin sohvaa tai muita esineitä. Tavara on meillä aika pysyvää, ja pidän siitä, miten vuosia vanha löytö puhuttelee edelleen. Maailma pyörii nykyään hurjalla sykkeellä. On kivaa, että kotona säilyy tietty tuttuus vuodesta toiseen. Arvostan myös ajattomuutta sekä sisustuksessa että arkkitehtuurissa.

Voi, ihan mistä vain. Ennen olin kova kiertelemään kirppareita, mutta nykyään nautin tavattomasti, jos ehdin kerran pari vuodessa pysähtyä jossain vanhan tavaran myymälässä. Jos ostan uutta, pyrin löytämään laadukasta ja tekemään vain harkittuja hankintoja. Ystävien mielestä olen toivottoman hidas hankkija. Uutta ruokapöytääkin olen etsinyt kohta kaksi vuotta.

Talon viimeistely. Saimme suurimmat uurastukset valmiiksi tiiviissä aikataulussa, ja nyt olisi aika tehdä viimeiset koteloinnit ja listoitukset. Jos hommaa ei vedä kerralla loppuun, silmä saattaa tottua keskeneräisyyksiin.

Olisi kiva saada pihalle uusi ulkorakennus. Ensi kesän ajattelimme kuitenkin levätä ja hieman reissata, joten ehkä vuoden päästä tartumme siihen projektiin. Johan tässä on tullut rehkittyä.

Ainakin sen, että tämä todella on meidän juttumme. Rakastan vanhoja puutaloja ja käppyräisiä omenapuita! Olemme oppineet myös tunnistamaan jaksamisemme rajat ja rentoutumaan keskeneräisen äärellä. Senkin olemme huomanneet, että aina kun tekee, kannattaa tehdä huolella. Uusiminen on niin paljon raskaampaa.

Nyt on ihanaa elää hetki ihan tavallista työ- ja lapsiperhearkea pitkän remonttirupeaman jälkeen. Juuri nyt ajatuksissa on päällimmäisenä toive pitkästä ja kauniista kesästä!