Meidän Talo

”Tulipalo teki minusta rohkean remontoijan” – kriisin jälkeen Vuokon ja Vesan kotia hallitsevat vahvat värit


Vuokko ja Vesa Lahden yli 100-vuotias hirsitalo tuhoutui pahoin tulipalossa. Onnettomuus juurrutti perheen Vetelin Torppaan ja antoi rohkeuden korjata kodista omannäköisen.
Kuvat Esko Keski-Vähälä

Heinäkuussa 2017 Vuokko Lahti sai naapurista mykistävän puhelun: ”Missä ovat sammuttimet, teiltä tulee savua.” Vain puolitoista tuntia aiemmin Vuokko oli seissyt tulevan vaatehuoneen ovenpielessä seuraamassa piikkaustyön etenemistä ja aprikoinut, olivatko mustanpuhuvat hirret mahtaneet joskus palaa. Nyt epäilyksille ei ollut sijaa. Pihalla olivat vastassa sakea savumatto, hätääntyneet kyläläiset ja palokunta.

Vuonna 1896 rakennettu päätykamarillinen pohjalaistalo siirtyi Vuokko ja Vesa Lahden omistukseen kesällä 2004, vaikka sen ei pitänyt tulla edes myyntiin. Talon edellinen asukas oli kuollut saman vuoden helmikuussa, ja suku aikoi pitää perintötalon kesäpaikkanaan.

Kun Lahdet suostuttelun jälkeen pääsivät kurkistamaan sisälle, jopa Vuokon into oli laantua.

– Seinissä olivat 70-luvun vihreät lastulevyt ja talossa haisi hevosille, koska poikamiesisäntä oli kuivattanut valjaat tuvassa.

Iso ruokapöytä on palvellut perhettä palosta lähtien ja muistuttaa ihmisten avusta. Vuokon ystävä oli löytänyt sen nettikirpputorilta. Paikallinen antiikkihuonekalujen entisöijä ootrasi palosta säästyneen klaffipiirongin. Sen kannen taakse kätkeytyy muutamia mustuneita, mutta entistä rakkaampia pikkuesineitä. Tuvan oviaukon paikka vaihtui kunnostuksen yhteydessä. Vuokko suunnitteli hirsien jatkeeksi mutkittelevan paneloinnin – eihän talon ja sen asukkaidenkaan tarina ole suoraviivainen.

Vuokon kaipuu vanhaan taloon vei kuitenkin voiton, ja rivitaloasunto vaihtui 250-neliöiseen remonttikohteeseen. Vähitellen vanhaan hevostalliin hankittiin lampaita ja kanoja.

Lahdet vaihtoivat asuttujen huoneiden pinnat muuttovuonna. Seuraavaksi peruskorjattiin alakerran kylmäkamari, ja yläkerta valmistui vuonna 2012. Toissa pääsiäisenä perhe ryhtyi korjaamaan talon sitä osaa, joka oli vielä edellisen asukkaan jäljiltä koskematta.

Vuokko oli altistunut aiemmissa asunnoissaan homeelle. Kun hänen hengitystieoireensa pahenivat, pesuhuoneen lattia päätettiin avata.

– Olimme varmoja, että siellä on kosteusvaurio, mutta rakenteet olivat täysin kuivat.

Varmuuden vuoksi remontti ulotettiin talon ulommaiseenkin nurkkaan. Suunnitelmissa oli laajentaa kylpytilat vastaamaan suurperheen tarpeita. Vuokko oli päättänyt irrottautua toimittajan työstään ja jäädä kotiin perhehoitajaksi yli 90-vuotiaalle mummolleen. Kaksi viikkoa irtisanomisen jälkeen perhehoitokodiksi ajateltu talo paloi.

Vuokko ihastui Eijffingerin PIP Studion värikkääseen lintutapettiin, mutta rullahinta hillitsi haaveita. Tapettipala kehystettiin tauluksi, jonka sävyt toistuvat seinissä ja hehkuvan punaisessa pönttöuunissa. Keltainen pikkukamari kylpee valossa pilvisenäkin päivänä.

Palo oli saanut alkunsa vanhasta sähkökatkaisimesta ja kytenyt hirsissä aikansa. Vanhat hirret tihkuivat tervaa, mutta kestivät. Pahiten vaurioitui nurkkakamari ja yläkerta, jossa perhe oli juuri majoittanut festivaalivieraita.

Lahdet itse olivat lähteneet remonttievakkoon vanhaan koulurakennukseen naapurikylään. Mukana olleet puhelimet, tietokoneet ja kesävaatteet säästyivät. Vuokon pyynnöstä savusukeltajat pelastivat hänen jääkäri-isoisänsä pistoolin ja matkalaukut, joihin Vuokko oli säilönyt sukunsa vanhat valokuvat. Muulle irtaimistolle savu ja sammutusvesi olivat tuhoisa yhdistelmä.

Lahdet asuivat remonttievakossa vanhassa koulurakennuksessa, kun tulipalo tuhosi heidän kotinsa 24. heinäkuuta 2017. Sammutustöissä taloon pumpattiin yli 8 000 kuutiota vettä. Sammutustöiden jälkeen talossa odotti lohduton näky.

Raivaustyö näytti toivottomalta urakalta. Ensijärkytyksestä toivuttuaan Vesa kannusti Vuokkoa pyytämään Facebookin kautta apua sitä tarjonneilta. Kolme päivää tulipalon jälkeen pihalla odotti viisikymmentä talkoolaista, ja kaikki oli raivattu kolmessa tunnissa.

Vuokon nimikkolammas seuraisi emäntäänsä vaikka tupaan saakka. Vuokko ripusti vanhempien makuuhuoneen seinälle palosta säästyneet matkamuistoikonit Kreikasta. Ne ovat antaneet perheelle lohtua.

Tuttu rakennusalan ammattilainen Matti Palosaari tarjoutui tekemään taloon korjaussuunnitelman osana insinööriopintojensa lopputyötä. Korjauspäätös oli kuitenkin vakuutusyhtiön takana. Ensimmäisten viikkojen aikana Lahdet keskittyivät etsimään perheelleen uutta väliaikaiskotia, sillä kesäpaikkana mainiosti palvelleen koulurakennuksen tilat eivät soveltuneet pitempiaikaiseen asumiseen.

Aluksi tilapulma näytti ratkeavan kuin itsestään. Kunnalla oli vapaana kiinteistö, jonka lähelle Lahdet olivat jo saaneet lampaansa laiduntamaan. Muutama päivä muuton jälkeen selvisi, että talossa oli hometta. Kun muut mahdolliset vuokrakohteet oli kartoitettu, Lahdet totesivat, että perheen täytyisi vaihtaa kuntaa. Syyskuussa he pääsivät viimein asettumaan entiseen ryhmäperhepäiväkotiin naapurikuntaan Kaustiselle.

Vuokko on koulutukseltaan kansanperinteen maisteri ja johtanut kotikuntansa ympäristö- ja rakennuslautakuntaa. Hän näki palaneen kotinsa rakennushistoriallisen merkityksen. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin myös vakuutusyhtiö vakuuttui, ettei Vetelinjokilaakson kulttuurimaisemaan kiinteästi kuuluvaa hirsipytinkiä voisi korvata millä tahansa pakettitalolla.

Yläkerta on perheen poikien valtakuntaa. Sinne johtava portaikko jätettiin Vuokon toiveesta osin avoimeksi.

Matti Palosaari oli laatinut kustannusarvion ja korjaussuunnitelman, joten kokonaisurakka oli luonteva antaa Palosaarten perheyritykselle, paikalliselle rakennusliikkeelle. Töiden edetessä Lahdet joutuivat antamaan myöten budjetille ja täyttämään tuvan alla olleen kellarin, mutta monissa muissa ratkaisuissa perhe kunnioitti taloa ja pohjalaisia rakennusperinteitä.

Sisäsaunasta perhe luopui kokonaan, ja nyt pihalla lämpiää jo väliaikaiskotiin hankittu hirsisauna. Vanhaa arvostava kirvesmies Sami Tuominiemi luki Vuokon ajatukset ja toteutti keittiöön skafferin, ikkunallisen ruokakomeron. Takka-leivinuunin kylkeen taas jäi sopiva syvennys Vuokon haaveilemalle puuhellalle.

– Syyslomalla olisi tietenkin ollut järkevämpääkin tekemistä kuin lähteä hakemaan Porista puuhellaa ja emännänkaappia, mutta se oli minun tapani käsitellä asiaa, Vuokko naurahtaa ensimmäisille hankinnoilleen.

Meidän ei tarvitse tehdä talosta museota. Näin yhden kamarin heti alussa petrolinsinisenä, ja sellaiseksi se myös maalattiin.
Vakuutusyhtiö korvasi vain palossa pahiten vaurioituneen päätyseinän maalauksen. Uuden alun merkiksi Lahdet maalauttivat loput talosta omilla varoillaan ja uusivat myös kuistin.

Tulipalo, muutot ja uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vaativat veronsa. Kun rakentajat alkoivat kaivata ohjeita vesipisteiden sijoittamiseksi, Vuokko ei ollut uhrannut vielä ajatustakaan tilojen ja sisustuksen suunnittelulle.

Lopulta Matti Palosaaren vaimo tuli luonnospiirroksineen kylään. Hänen intonsa ja ideansa saivat Vuokon ymmärtämään, että nyt kodista olisi mahdollisuus rakentaa kaikin puolin omannäköinen.

Tulipalon jälkeen Vuokko oli valinnut tilapäisasuntoon vain mustaa ja valkoista, mutta pikkuhiljaa värit palasivat elämään.

– Koen, että olemme lunastaneet paikkamme Torpassa niin kalliilla, että meillä on siihen oikeus. Meidän ei tarvitse tehdä talosta museota. Näin yhden kamarin heti alussa petrolinsinisenä, ja sellaiseksi se myös maalattiin.

Yläkerran värivalinnat noudattelevat aiemmassa remontissa valittua hillittyä linjaa, mutta alakertaa hallitsevat vahvat värikontrastit. Punaisen eteisaulan jälkeen astutaan tupaan, jonka ruosteenpunaiset talonpoikaiskalusteet seurustelevat mustikansinisen keittiön, paljaaksi jätettyjen hirsiseinien ja ikkunoista avautuvan jokirantamaiseman kanssa.

Ensimmäisinä tutusta maisemasta pääsivät nauttimaan lampaat. Muun perheen paluumuutto viivästyi suunnitellusta muutamalla viikolla, mutta 9. toukokuuta yhdeksän kuukauden odotus palkittiin. Tulipalon vuosipäivänä kodin siunaamista oli todistamassa jälleen viitisenkymmentä henkeä: ystäviä, tuttuja ja sukulaisia, joiden tuki ja käytännön apu olivat olleet perheelle korvaamattomia.

Talon ulkovuori maalattiin elokuussa, ja kuistin uusiminen aloitettiin. Kunnostusvuoroaan odottaa vielä perheen vanha ruokapöytä, ja yläkerran aulassa on palosta säästynyt sivustavedettävä sänky, joka on täynnä Vuokon kirja-aarteita. Ahkerasta tuulettamisesta huolimatta ne haisevat edelleen savulle ja muistuttavat tapahtuneesta – aivan kuten hirsiseinien tyhjät lovet.

– Joka ikinen kolo oli täynnä pieniä muistoesineitä. Niitä ei enää ole.

Vuokko uskoo, että niiden myötä katosi myös tarve täyttää koti turhilla tavaroilla.

– Sen vuosi opetti, että ihminen sopeutuu minne ja mihin vain, kunhan ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ovat lähellä.

Julkaistu: 26.4.2019