Kotivinkki

Tuiki tavallinen asumisoikeustalo kätkee sisälleen yllätyksen: Jannen ja Mikon kodissa värit räiskyvät ja kulta kimaltaa

Tuiki tavallinen asumisoikeustalo kätkee sisälleen yllätyksen: Jannen ja Mikon kodissa värit räiskyvät ja kulta kimaltaa

Janne Waltterin ja Mikko Kapasen rivitalokodissa näkyvät ulkomailla vietetyt vuodet. Kun isompia remontteja ei voi tehdä, omaa persoonallisuutta tuovat runsaat tapetit – ja Mikon omat maalaukset.
Teksti Jaana Tapio
Kuvat Camilla Hynynen
Mainos

"Olen asunut Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa ja matkustanut paljon Aasiassa. Arki on arkea ulkomaillakin, mutta kauniiden esineiden ansiosta muistan noista ajoista vain hyvät puolet. Usein vieraat sanovat, että tunnelma kodissamme on kuin olisi tullut ulkomaille.

Ostan usein esineitä, jotka pitää kuljettaa kotiin käsi­matkatavaroina. Viimeksi raahasin Kiinasta painavan pronssisen koristehevosen, joka muistutti muoviin käärittynä konekivääriä. Lentokentällä sen ostaminen jo vähän kadutti. Kankaita on helpompi tuoda.

Olen keräillyt pitkään iranilaisia mattoja. Onneksi meillä ei ole upeaa vanhaa lankkulattiaa, koska silloin en voisi peittää lattiaa. Aidot itämaiset matot ovat kestäviä ja helppoja, koska niitä ei tarvitse pestä. Tykkään kuitenkin sekoittaa etnisten ja antiikkiesineiden joukkoon uutta ja modernia.

Ravintolan vuoropäällikkönä työskentelevä Janne ja hänen puolisonsa, catering specialist Mikko asuvat rivitaloasunnossa, jossa on 3 huonetta ja keittiö, 85 neliötä. Pariskunnalla on myös Nuppu-niminen kissa. ”Olen sitä mieltä, että asumisoikeusasunnostakin kannattaa tehdä oman näköinen. Pihasta ja kodista pitää voida nauttia, vaikka ne eivät olisi omassa omistuksessa”, Janne sanoo. Ruokailutilaa koristavat Jannen ystävän Hanna Variksen maalaus sekä Tom Dixonin suunnittelema valaisin. Tammipöytä on ostettu Pentikiltä. Buddha-patsas on Laosista. Janne on kasannut sen päälle matkoilta muistoksi ostettuja koruja. Mikko tekee töitä laivalla, joten pariskunnan baarikärry on runsas. Thaimaasta tuodut verhot on ostettu korkeampaan asuntoon, mutta Janne haluaa pitää ne pitkinä tässäkin kodissa. Olohuoneesta oikealla on keittiö, vasemmalla eteinen ja yläkertaan vievät portaat. Keittiön ja olohuoneen välissä oli alun perin lasiovet, mutta Jannen mie­lestä ne veivät liikaa tilaa. Ylellinen istuin on Kasvihuoneilmiöstä Nummi-Pusulasta.

Kodissamme oli alun perin valkoiset seinät, mutta olen tuonut väriä tapeteilla ja omilla tauluillani. Maalaan usein fiiliksiä iltaisin töiden jälkeen.

On tärkeää, että kaikki esineet kuvastavat minua. Minulla on vielä tavaroita, jotka olen hankkinut teini-ikäisenä Joensuussa. Niistä ajoista muistuttaa esimerkiksi äitini minulle ostama Paratiisi-astiasto, jonka osia kuljetin mukanani jopa Lissaboniin muuttaessani.

Kodissamme olisi vielä paljon tehtävää. Esimerkiksi keittiö on nyt alkuperäisessä 1990-luvun asussaan, mutta jos voisin tehdä sille mitä haluaisin, laittaisin sinne paljon marokkolaisia laattoja. Lisäksi poistaisin keittiön ja eteisen välisen seinän ja uusisin kylpyhuoneen. Kotimme on kuitenkin asumisoikeusasunto, joten emme ole tehneet suurempia remontteja, vaan tuoneet omannäköistä ilmettä sisustuksella.

Puolisoni Mikko on paljon poissa kotoa työnsä vuoksi, ja olen muutenkin meillä se, joka hoitaa kotia ja sisustaa. Joskus inspiraatio iskee nopeasti, ja hänen palatessaan kotona saattaa näyttää aivan erilaiselta. Eteisen seinän maalasin valkoisesta pronssinväriseksi noin tunnissa akryyliväreillä hänen ollessaan lenkillä.

Eteisen värikkäälle pikkusohvalle voi istahtaa laittamaan kenkiä jalkaan. Seinän Janne maalasi äkillisen inspiraatiopuuskan iskiessä samoilla akryyliväreillä, joilla tekee taidemaalauksiaan. Olohuoneen arkun päällä komeilee Kiinasta tuotu pronssihevonen. Arkun päällä oleva värikäs kangas on tuotu Laosista. Tapetit ovat Eijffingerin PIp Studio -mallistosta. Keittiönurkan turkoosi sohva on yksi Jannen aamukahvipaikoista. Astiakaappi oli aiemmin männynvärinen, mutta Janne maalasi sen. Puinen jakkara on tuotu Kiinasta. Kauniin lasikuvun alla keittiömausteet säilyvät järjestyksessä. Tapetti on Eijffingerin Pip-malliston Early Bird.

Hiljattain vaihdoin olohuoneen järjestystä, koska minulle iski järjetön pakko saada rottinkinen peacock-tuoli. Näin kerran sisustuslehdessä tuolin yhdistettynä diskopalloon, ja nyt meillä on molemmat. Tuolille ei ollut mietitty paikkaa, joten koko alakerran järjestys meni uusiksi.

Toinen ex tempore -hankinta oli valtava ranskalainen peili sisustusliikkeestä. Oikeastaan se on liian iso, koska olen ostanut sen aiempaan suurempaan asuntoon, mutta ei siitä voi luopuakaan. Jouduin pyytämään sitä varten ennakkoa pomoltani. Tiesin heti haluavani peilin, kun näin myyjien asettavan sitä näyteikkunaan.

Kerran manguin erästä Tukholmassa näkemääni kynttilänjalkaa niin kauan, että lopulta Mikko ja siskoni kyllästyivät kuuntelemaan jankutustani, ja sisko pyysi Mikkoa ostamaan sen minulle. Tietysti kaikkeen ei aina ole varaa, vaikka kuinka haluaisi.

Makuuhuoneen paischeff-sohvakalusto tuntui alakerrassa liian vanhanaikaiselta. Sermi ja katos sängyn­päädyssä näyttävät eksoottisilta, mutta ne on ostettu Ellokselta. Köynnöskaari toivottaa vierailijat tervetulleiksi. Viiniköynnös on kiivennyt huimasti muutamassa vuodessa. Ovenpielen koristuksena on vanha kristallikruunu, jonka Janne löysi kirppu­torilta. Myös viiniköynnös yrittää ottaa sitä omakseen. Pariskunta tykkää järjestää puutarhajuhlia. Värikkäät kankaat ja lyhdyt vievät juhlatunnelmaan. Pullonkorkit ruukkupuun katteena muistuttavat menneistä juhlahetkistä. Janne koristeli piha­vajan olkihatuilla ja pyöreällä seinälle kiinnitetyllä katto­koristeella, jossa kiipeilee maljaköynnös.

Esineet on mielestäni tehty käytettäviksi. Vaikka monilla tavaroilla on tunnearvoa, en halua säilöä niitä kaapissa. Esimerkiksi Nuppu-kissa leikkii viherkasveilla ja raapii mattoja, mutta raapikoon. Nuppu on tässä huushollissa tärkeämpi kuin matot.

Minulla oli aiemmin kauniita viinilaseja, joita en raaskinut käyttää. Kerran kaapin hylly putosi ja suuri osa laseista meni rikki. Silloin päätin, että kaikkia astioita pitää voida käyttää. Tilasin hiljattain netistä Versacen lautasia, jotka nekin tulevat käyttöön. Jos jotain menee rikki, olen ainakin ehtinyt nauttia astioistani.

Puutarhanhoito on minulle tärkeä harrastus. Kun kolme vuotta sitten muutimme tänne, pihalla ei kasvanut juuri mitään. Nyt olen rakentanut sen niin täyteen kukkapenkkejä, ettei ruohoa tarvitse juuri leikata. Kokeilen mielelläni erikoisuuksia, kuten banaani- ja oliivipuita. Haluan, että piha on täynnä kukkia, ja se on niin kuin sisustuskin: runsas ja värikäs.

Takapihalla on pergola, jossa istuskelemme ja järjestämme juhlia. Pian meille on tulossa parikymmentä ystävää puutarhajuhliin. Olen levittänyt pihalle mattoja ja tyynyjä ja värikkäiltä kankaita ja lyhtyjä. Aion tarjota viiniä, pintxoja ja tabouleh-salaattia sekä jälkiruoaksi macaron-leivoksia ja konvehteja.

Lähellä asuvan ystäväni kanssa meillä on tapana kutsua toisiamme iltapalalle. Perinne alkoi yksinkertaisena, mutta olemme lipsahtaneet vähän kilpavarustelun puolelle. Kaikki alkoi siitä, kun ystävä tarjosi valtavan setin sushia laavakivilaatoilla katetulta pöydältä. Vastasin tarjoamalla seuraavalla kerralla aitoa samppanjaa. Mutta menemme kuitenkin ilon kautta.”

Takapihan pergola toimii hyvänä piilopaikkana, jos kesäisenä iltana sattuisikin satamaan.
Julkaistu: 23.8.2018