Jokaisella tuntuu olevan tilitettävää putkiremontista – vaikka mikään ei voita uudenkarhean kylpytilan tuottamaa nautintoa

Kun joku mainitsee sanan ”putkiremppa”, vallitsee täysi hiljaisuus ohikiitävän hetken. Jokaisella tuntuu olevan aiheesta tilitettävää. Ja jos ei ole, voi kertoa kaverien kauhutarinoita. Toki joku voi kehua myös putkirempan mahdollistamasta tilaisuudesta siirtää keittiön paikkaa ja laajentaa liian pieniä pesutiloja käytännöllisemmiksi, mutta positiivinen kokemus jää helposti paitsioon.

Minä olen jättänyt taakseni kaksi putkiremppaa. Ensimmäisen lopputulos oli mainio, olinhan mitannut kaiken ilman matikkapäätä, valinnut itse kalusteet ja konsultoinut ihailemaani sisustusarkkitehtia laattavalinnoissa. Purkutöiden ja lopputarkastuksen väliin mahtuikin kaikenlaista. Peilikaapin paikalla oli vastoin suunnitelmaa ihan toinen kaappi ja katossa väärä valaisin. Vesiputket olivat laatoituksen päällä, kun niiden piti olla piilossa. Onneksi putket oli sentään asennettu tyylikkäästi. Vastaan tulee hirveitä virityksiä.

Toisella kerralla tilattu tiililadonta jäi saamatta. Suihkuseinä oli liian matala, joten se vaihdettiin. Valopeilin lamppu lakkasi toimimasta pian käyttöönoton jälkeen, joten tilalle hankittiin uusi. Se ei pysynyt seinässä, ja taas tarvittiin asentajaa. Tylsintä on, että seinä-wc:n paikka ei vastaa minulle näytettyä piirrosta. Mikään ei kuitenkaan voita hyvää oloa, jonka uudenkarhea kylpytila tuottaa.

Nauran makeasti, jos joku väittää, etteivät firmat piilota aiheuttamiensa virheiden tai muiden yllätysongelmien korjauksia asiakkaan saamaan, yleensä käsittämättömäksi paisuneeseen loppulaskuun.

En kuitenkaan valita, vaan olen huolissani siitä, mikä kaikki rakennus- ja remonttialalla on niin pahasti pielessä, että moitteettoman työn tekeminen on liki mahdotonta.

Kirjoittaja on Avotakka, Meidän Mökki ja Meidän Talo -lehtien päätoimittaja.