Onpa hienoja virkattuja viherkasveja! ”Välillä mietin sekunnin murto-osan, että annanpa niillekin vettä”

Tiina, mistä sait idean virkata kasveja?

Näin sosiaalisessa mediassa virkattuja kasveja ja ajattelin, että olisi kiva tehdä sellaisia. Löysin Youtubesta ohjeita sanoilla ”crochet plant”. Aivan vasta-alkajalle ne eivät sovi, sillä kasveihin ei ole selkeitä kirjoitettuja ohjeita ja tavallisen langan lisäksi täytyy virkata metallilangalla.

Ohjevideot ovat yksityiskohtaisia, ja yhden lehden tekeminen voi kestää tunnin. Katsoessa kirjoitan silmukkamääriä paperille ja teen muut lehdet muistiinpanojen avulla. Olen virkannut aarnipeikonlehden, kilpipiilean ja isoanopinkielen.

Peikonlehden tekeminen kesti viikon. Tiina käyttää puuvillaa ja villaa, ja langat saavat näkyä. ”Jotkut sulattavat akryylilangalla virkattujen lehtien reunat ja maalaavat päälle.”

Seuraavaksi Tiina haluaisi tehdä kukkivan kasvin, kuten flamingonkukan. ”Olen puutarhaihminen, joten kasvien virkkaaminen on mieluisaa.”

Miten kasvien tekeminen eroaa vaikka pipon virkkaamisesta?

Lehtien tukena on metallilanka, jonka ympärille lehti virkataan. Se on hieman haastavaa. Varret teen kieputtamalla villa- tai puuvillalankaa metallilankaan, jossa on kukkateippiä. Riippuu kasvista, kuinka paljon tukea lehdet tarvitsevat, joten sopivan metallilangan löytää vain kokeilemalla.

Upotan valmiin kasvin varret jogurttipurkissa betoniin. Lehdet ovat painavia, mutta valamisen ansiosta ne pysyvät pystyssä. Betonimöykyt laitan ruukkuihin, jotka täytän lekasoralla. Lopuksi tutkin aidoista kasveistani, miten lehdet asettuvat toisiinsa nähden, ja asettelen ne oikein. Se on tarkkaa puuhaa, jotta tulos on luonnollinen.

Virkatut kasvit Tiina nostaa useimmiten paikkoihin, joissa aito kasvi ei viihtyisi. Kuvassa virkattu ja aito kilpipiilea.

Tiina harrastaa muitakin käsitöitä ja keramiikkaa. Pääruukku on itse tehty.

Kasvit näyttävät aidoilta – miten onnistut?

Kasvia ei voi tehdä virkkaamalla kahtakymmentä samanlaista lehteä. Halusin esimerkiksi jäljitellä kirjavalehtistä peikonlehteä, jossa jokainen lehti on yksilöllisen värinen. Kun on oppinut virkkaamaan yhden lehden, ei tarvitse noudattaa ohjetta tarkasti. Kaikki kasvit ovat erilaisia, joten ei haittaa, jos jokin lehti on venkura tai erikokoinen.

Kasveista tuli niin aidonnäköisiä, että välillä kastelukannun kanssa kulkiessa mietin sekunnin murto-osan, että annanpa niillekin vettä.