Tuvassa soi radio, ja nurkassa lämmittää vanha Pikku-Matti. Intohimoisten keräilyharrastajien Tiina ja Pentti Vottosen torpassa Salon Kuusjoella on huolella haalittuja vanhoja aarteita. Pari viettää koko kesän torpalla, josta on lyhyt matka kaupunkikotiin Saloon. Siellä voi välillä piipahtaa hoitamassa arkiasioita.

Pentti: Olimme etsineet muutaman vuoden ajan mukavaa kesänviettopaikkaa eteläisestä Suomesta. Eräänä kesäpäivänä vuonna 2011 eteemme sattui netissä juuri tämä unelmiemme, tai ainakin alkuun Tiinan unelmien, kesäkoti. Pian ensitapaamisen jälkeen olimme pellon laidalla sijaitsevan vanhan hirsitorpan onnelliset omistajat.

Tiina: Ihastuimme aitoon ja alkuperäiseen tunnelmaan, joka syntyi hirsiseinistä, aidosta kivijalasta, harjakatosta ja hirsitalon kevyestä hengitysilmasta. Pidimme myös siitä, ettei talossa ollut kellaria. Se kuului listallamme asioihin, joita emme halunneet mahdollisten kosteusongelmien vuoksi. Vaikka toistaiseksi asumme torpassamme vain kesäisin, se sopisi myös ympärivuotiseen asumiseen.

Pentti: Edelliset asukkaat olivat ottaneet hirsiseinät esille pinkopahvien alta sekä maalanneet katot ja lattiat valkoisiksi. Tuvan alkuperäinen lankkulattia oli vahattu vaaleanharmaaksi ja vanhat ikkunat kunnostettu. Väliovista oli raaputettu vanhat värikkäät maalikerrokset pois. Lisäksi ruokakomeron tilalla on nyt wc ja suihku. Me olemme tehneet vain pikkuhommia, esimerkiksi kunnostaneet muutaman ikkunan ja huoltomaalanneet sieltä täältä sekä kiinnittäneet listoja. Tuvan kaapistot Tiina maalasi valkoisiksi.

Tiina: Pihaa olemme myllänneet oman näköiseksi. Olemme todella onnellisia siitä, että talon molemmat tulisijat, tuvan iso leivinuuni ja olohuoneen pönttöuuni, ovat toimintakuntoisia. Ne ovat parasta täällä! Tällä hetkellä meillä ei ole mitään remontoitavaa ja voimme vain nautiskella kesästä. Toki ideoita tulvii mieleen kaiken aikaa, mutta ne saavat hautua ja odottaa toteuttamista.

Pentti: Sisustustyylimme on Tiinan käsialaa, sillä minulle käy aivan kaikki.

Tiina: Tuon tänne ainoastaan vanhoja esineitä ja astioita, jotka saavat olla mielellään suomalaista alkuperää. Värimaailma on maanläheinen, ja ryyditän sitä pastellisävyillä. En pidä kirkkaista väreistä, ja muovia ei kynnyksen yli tuoda lainkaan. Minusta on tärkeää, että materiaalit ovat aitoja, esimerkiksi puuta, kiveä ja lasia. Sisustuksen pitää sopia torpan tyyliin ja olla omaan silmään kaunista. Huonekaluissa olen joutunut tekemään poik­keuksia, mutta haaveissa on löytää vielä joskus ­niidenkin tilalle sopivia. Esimerkiksi pitsiliinat tuovat lämpöä ja pehmeyttä hirren rinnalle.

Tiina: Lempipaikkani on ehdottomasti tuvan keinu­tuoli. Istun siinä usein maisemia ihaillen. Laitamme aina aamuisin ensimmäiseksi kahvinkeittimen porisemaan, ja odotan kahvia ihanassa tuoksussa kiikutellen. Kuistilla olevan pöydän saimme edellisiltä asukkailta, ja sen ääressä kahvitellaan sadepäivinä ropinaa kuunnellen. Meillä on varsin vähän säilytystilaa, joten vanhat korit toimivat lehtien, villasukkien ja säilykkeiden kätevinä säilytyspaikkoina. Kannen korvikkeena käytän kirjailtuja vanhoja liinoja.

Pentti: Arabian vanhat astiat ovat Tiinan keräily­kohde, ja etenkin kukkakoristeisia kahvikuppeja oli kertynyt vinot pinot ennen kuin kesäkodista edes haaveilimme. Minun huomioni kiinnittyy kirppiskierroksillamme vanhoihin mopoihin ja moottoripyöriin. Myös vanhoissa polkupyörissä on jotakin kiehtovaa.