Avotakka

Tiikkikalusteet viedään nyt käsistä – ”Senkkejä menisi nuoriin koteihin niin paljon kuin niitä löytyy”

1


Tiikkikalusteet viedään nyt käsistä – ”Senkkejä menisi nuoriin koteihin niin paljon kuin niitä löytyy”

Tiikkikalusteet elävät uutta renessanssiaan, erityisesti nuorten aikuisten kodeissa. Tiikki on arvopuuta, josta tehtyjen esineiden kultakausi oli 1950–60-luvulla. Tiikkikalusteiden parhaat tekijät ovat pohjoismaisia.
Teksti Pirkko Vekkeli
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Siinä, missä Suomi-designin mestarit kunnostautuivat erityisesti lasin parissa, tanskalaissuunnittelijoilla oli hyppysissään vaativa huonekalumuotoilu. 1950–60-lukujen huolellisesta puusepän työstä tunnetut tanskalaiset tiikkikalusteet ovat elegantteja ja kestävät hyvin aikaa. Ei ihme, että niitä himoitaan yhä.

Ne ovat paljossa velkaa muutamalle jalopuulajille, jotka mahdollistivat käsityöperinteitä kunnioittaen valmistetut sirot ja hienostuneet muodot. Finn Juhlin (1912–1989), Hans J. Wegnerin (1914–2007) ja Arne Jacobsenin (1902–1971) klassikkotuolit alleviivaavat, miten materiaali parhaassa tapauksessa kertoo tekijälleen, mihin kaikkeen se taipuu.

Puulajien ykkönen oli tiikki, todellinen Rolls-Royce omassa lajissaan. Öljyisenä, tiivissyisenä ja kauniisti punaruskeaksi tummuvana tiikki valloitti muotoilijat.

Ylivertaisen lujaa, muovautuvaa ja kauniisti vanhenevaa: tiikistä tuli muotoilijoiden suosikki. Sohva on Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin suunnittelema ja Puunveiston valmistama Studio vuodelta 1954. Nojatuoli ja senkki ovat tanskalaista designia samalta aikakaudelta. Tanskalaisen Kay Bojesenin 1950-luvulla suunnittelemista eläinhahmoista on tullut klassikoita. Apinan tummat osat ovat tiikkiä ja vaaleat limbapuuta. Kuva Bukowskis.

Tiikkikalusteista keittiötavaroihin

Suoranaisen buumin tiikki aiheutti 1950-luvulta alkaen eikä pelkästään suunnittelijoiden parissa. Kaikki halusivat kotiinsa tiikkiä, muodossa tai toisessa. Siitä tehtiin huonekalujen lisäksi keittiötavaroita, kulhoja ja kuppeja, salaattiottimia, tarjoiluvateja ja koriste-esineitä.

Yksi tunnetuimmista ruotsalaisista tiikkiesineiden valmistajista aloitti jo 1920-luvulla. Karl Holmberg i Götene oli nuoren huonekalupuusepän yritys, joka valmisti tuotteita muun muassa NK-tavaratalolle Tukholmaan. Holmbergin poikien otettua ohjat 1950-luvulla se keskittyi tiikkiin.

Karl Holmberg i Götene -merkin tiikkiesineitä. tunnistaa poltetusta logosta. Kuva Bukowskis. Karl Holmberg i Götene -merkin esineet tunnistaa poltetusta logosta. Kuva Bukowskis.

1960-lukuun mennessä Karl Holmberg i Götene oli jo kasvanut Skandinavian johtavaksi tiikkiesineiden valmistajaksi ja työllisti satakunta henkeä.

Firman tuotteisiin poltettu logo on laadun ja tyylin tae. Sitä näkee nettihuutokaupoissa ja vintageliikkeissä olevissa kauniissa ja toimivissa kipoissa, tarjoiluastioissa ja aterimissa, vaikka yritys sulki ovensa 1973.

Fanett-tuoli lähti Ruotsista

Ruotsista alkoi myös kansainväliseksi vaikuttajaksi kohonneen Ilmari Tapiovaaran (1914–1999) tiikkiura. Hän suunnitteli vuonna 1949 Edsby Verken -tehtaalle Fanett-tuolin, jonka istuin oli tiikkiviilua ja muut osat mustaksi maalattua puuta.

Asko hankki tuolin lisenssioikeudet, ja yhdessä Edsbyn kanssa se valmisti Fanettia yli miljoona kappaletta. Mallia myös kopioitiin surutta, ja jopa Asko valmisti istuinta viimeiset vuodet toisella nimellä.

Ilmari Tapiovaara suunnitteli Fanett-tuolin vuonna 1949. Sitä valmistettiin yli miljoona kappaletta. Tuolia on myös kopioitu laajasti. Fanett-tuolin leima.

1960-luvulle tultaessa suomalaiset olivat jo hurahtaneet täysillä tiikkiin, vaikka koivu ja muut vaaleat puulajit pitivät vielä pintansa ja mäntykalusteet odottivat muovin rinnalla voittokulkuaan.

Lahtelaiset Asko, Isku ja Mikko Nupposen yritys kantoivat kortensa kekoon. Niiden suunnittelijat olivat ajan tavan mukaan enimmäkseen anonyymejä.

Helsinkiläisen Tomorrow’s Antique -liikkeen Esa Väisänen tuntee kuitenkin useimmat: Jussi Peippo, Aulis Leinonen ja Ilmari Lappalainen piirsivät kollegoineen sohvakalustoja, senkkejä ja pöytiä, joista saatiin tiikkiviilulla mannermaisen moderneja ilman isoja kustannuksia. Lähes joka kodissa oli edes tiikkiviilutettu kirjahylly.

Esa Väisänen paitsi osaa tunnistaa vintagekalusteita, hän myös arvostaa niitä. Väisänen tietää, mitä juuri nyt halutaan: 1950–60-lukujen keveää, muodoiltaan lempeää ja kotoisan mukavaa huonekalumuotoilua.

– Sideboardeja eli senkkejä menisi nuoriin koteihin niin paljon kuin niitä löytyisi. Ne istuvat taas ajan henkeen ja sopivat hyvin yhdistettäviksi monenlaisiin tyyleihin, tuoreimmasta nykymuotoilusta lähtien.

1950–60-luvun tiikkikalusteet, etenkin senkit, ovat haluttua tavaraa vintagemarkkinoilla. Tiikkikalusteet sopivat monenlaiseen sisustukseen.

Tiikkisiä pienesineitä, esimerkiksi tarjottimia ja kulhoja, tuotettiin useassa yrityksessä, kuten vuonna 1954 perustetussa Veljekset Backman Bröderna Ky:ssä, Luhti Oy:ssä sekä Lindholm Oy:ssä. Yritysten leimoja voi löytää aikakauden tuotteista.

Myös moni lähinnä muiden materiaalien käytöstä tunnettu suunnittelija hyödynsi tiikkiä esineissään: Yki Nummi yhdisti sitä akryyliin, Tapio Wirkkala ja Bertel Gardberg muun muassa hopeaan. Varsin vähän tunnettu tiikkiesineiden suunnittelija ja tekijä on vuonna 1971 kuollut Eino Mattila. Tiikkiesineitä keräävä Jonas Forth kertoo, että Mattilan tekemiä esineitä myytiin Stockmannin tavarataloissa niin Helsingissä kuin Tampereella.

Tiikki: tiesitkö nämä?

  • Viime vuosisadan alkupuolella villiä eli luonnossa vapaana kasvanutta tiikkiä tuotiin Etelä- ja Kaakkois-Aasian sademetsistä, Intiasta, Bangladeshista, Burmasta (nykyisestä Myanmarista), Thaimaasta ja Indokiinasta.
  • Tämä vankka lehtipuu voi kasvaa 40 metriä korkeaksi ja jopa puolentoista metrin paksuiseksi, mutta kasvaminen vie aikaa. Tiikkiä alkoi kulua liikaa ja sademetsien varannot ehtyä.
  • Tiikkiä ryhdyttiin viljelemään muun muassa Jaavalla, Filippiineillä, Malesiassa sekä joissakin Keski-Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa, koska se menestyy alueilla, joilla vuorottelevat sadekaudet ja kuivat kaudet. Viljelty tiikki on sertifioitua ja suosittua, mutta toki se on kallista villinä kasvavan tiikin tavoin. Nykyään jopa tiikkiviilu voi maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin tammi, joka sentään on yksi suosituimmista jalopuista.
  • Tiikkiä lähellä oleviin edullisempiin vaihtoehtoihin kuuluu iroko eli venetsialainen lehtikuusi, jota käytetään muun muassa veneenrakennuksessa. Perinteisesti arvo­purjeveneiden kansimateriaali on silti tiikki.
Julkaistu: 4.10.2018