Tili tuli ja tili meni. Maksoitko sinäkin palkasta asumiskulujen jälkeen heti perään luottokorttilaskun? Ja sitten pitäi­si taas sinnitellä loput kolme viikkoa minimibudjetilla. Mielessä kalvaa iänikuinen kysymys, että mihin se raha oikein menee. On aika ottaa pää pois pensaasta, kaivaa kuitit esille ja alkaa laskea.

– Jos rahat ovat loppu puolessa kuussa, on syytä pohtia, mitä on tapahtunut. Missä tilanteessa omat kulutuspäätökset ovat syntyneet, ja ohjaako rahankäyttöä niin sanottu näkymätön käsi? tietokirjailija ja viestintäyrittäjä Unna Lehtipuu sanoo.

Lehtipuu peräänkuuluttaa uudessa kirjassaan Sijoita elämäsi fiksusti terveempää rahankäyttöä. Se ei onnistu vain laskemalla, vaan tarvitaan myös itsetutkiskelua ja psykologiaa. Kirja onkin paitsi sijoituskirja myös self help -opas, jossa kehotetaan heijastamaan raha-asioita lapsuuteen.

– Se on tärkeää, jotta tunnistaa omaan kuluttamiseen liittyvät syvä­rakenteet. Jos ne eivät ole kunnossa, ei voi tehdä muutoksia.

Lapsuutta on syytä pohtia ennen kaikkea siksi, että jokainen oppisi tunnistamaan omat rahankäytön mallinsa. Mihin omat vanhemmat panostivat? Mihin lapsuudenkodissa oli rahaa ja mihin ei? Olivatko isä ja äiti samaa mieltä rahankäytöstä? Entä olivatko puheet ja teot ristiriidassa? Kun näitä kysymyksiä kysyy itseltään, pääsee paremmin jyvälle siitä, mihin satsaa ja mihin ei.

Ja sitten onkin aika oivaltaa, tekeekö niin kuin oikeasti haluaa. Vai paneeko rahaa haisemaan vääriin asioihin velvoitteesta ja vanhasta tavasta?

Rahankäytön mallien tunnistaminen kannattaa, koska sitä voi seurata syvä vapauden kokemus.

– Kun oivaltaa, ettei oma elämä vaadikaan sitä, että toistaa lapsuuden malleja, pystyy luomaan sille uuden käsikirjoituksen. Se voi olla elintärkeää, jos vaikka tulot eivät mahdollista senhetkisen elämäntilanteen jatkamista.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että huomaa asuvansa liian isossa ja kalliissa asunnossa, koska itsekin asui vastaavassa lapsena. Tai pienempiäkin asioita: vaikka oma äiti hankki koko perheelle uudet vaatteet aina juhlia varten, tapaa ei tarvitse jatkaa aikuisena. Varsinkaan, jos siihen ei ole edes varaa.

Rahankäytön näkymättömän käden kanssa toimi­minen vaikeutuu entisestään parisuhteessa. Silloin törmäys­kurssilla on kaksi erilaista kuluttamisen mallia. Raha aiheuttaa paljon riitoja. Ja yllättävän monilla on puolisoltaan salassa olevaa rahaelämää.

Lehtipuu toteaa, että kun riitelemme rahasta, emme kiistele vain siitä, kuka tienaa ja maksaa mitäkin, ostetaanko euron vai kahden jogurttia tai millaiseen kesälomaan säästetään. Riitelemme myös siitä, millaiset tunteet elämänhallintaamme liittyvät.

– Se, että toinen käyttää 4–5 euroa kahviin, voi tuntua toisesta tuhlailulta ja aiheuttaa ahdistusta ja turvattomuutta. Parisuhteessa haetaan helposti vastarooleja. Jos puoliso on pihi, voi normirahankäyttäjä alkaa näyttää suhteessa holtittomalta.

Parisuhteen rahariitoja kannattaa Lehtipuun mielestä lähteä ratkomaan avoimuudella ja kompromisseillä. Kun molemmat ymmärtävät paremmin toistensa tarinat ja syyt raha-asioihin liittyviin reaktioihin, muuttuvat viha ja kiukku hiljalleen ymmärrykseksi.

Samalla saattavat tulla esille myös vanhemmuuteen liittyvät rahakysymykset: Kontrolloitiinko ja manipuloitiinko sinua rahalla? Jatkatko sitä itse vanhempana vai teetkö täysin päinvastoin ja hemmottelet liikaa? Miten puolisosi kasvattaa lapsianne raha-asioissa?

Mutta miten lähteä purkamaan rahaan kietoutunutta tunnevyyhtiä? Lehtipuu antaa esimerkkejä harjoituksista, joilla voi tehdä rahaan liittyvää itsetutkiskelua. Voi esimerkiksi tehdä ajatusleikin, jossa täydentää lauseen: ”Jos minulla olisi rahaa, niin…”.

– Harjoituksella paljastat itsellesi, mitä asioita arvostat. Haetko rahalla mainetta, menestystä vai vaikkapa turvallisuutta?

Kuluttamista voi tarkastella pitämällä ”käräytä itsesi” -viikon. Eli sellaisen, jossa kirjataan kaikki ostot ja katsotaan kuiteista, mihin rahat menevät. Perheen kannattaa tehdä tällainen yhdessä.

– Olemme kuusihenkisessä perheessämme pitäneet jaksoja, joissa kaikki ovat tuoneet kuittinsa. Sitten olemme ryhmitelleet, paljonko menee ruokaan, harrastuksiin ynnä muuhun. Siitä näkee, kuluuko johonkin oikeasti liikaa rahaa, Lehtipuu kertoo.

Ja mitä pidemmällä ajanjaksolla kuitteja tarkastelee, sitä paremmin kulutuskäytännöt tulevat esille. Vuoden aikana selviää, paljonko vaikkapa joulunajan lahjoihin, koristeisiin ja lahjapapereihin meni rahaa ja kuinka paljon puutarhatarvikkeisiin ja kasveihin. Entäpä urheiluvarusteisiin tai remonttitarvikkeisiin?

Kulujen seuraaminen paljastaa heräteostot ja ne vaaralliset, kaiken maailman pikkujutut.

– On paljon asioita, jotka voivat vaikuttaa ihan järkeviltä mutta jotka voivat kaataa koko talouden. Voi vaikka avata sen jääkaapin ja laskea, paljonko rahaa siellä oikeasti on. 

Kulujen tarkastelu paljastaa myös sen, miten käytät aikaasi. Jos ajat kaukaisemmalle bensa-asemalle halvemman hinnan perässä, miten arvotat siihen kuluneen ajan? Onko halvempi bensa vaivan arvoista?

Mitä sitten, kun näkymätön käsi on paljastettu ja kulut on saatu paremmin kuriin? Lehtipuu toivoisi, että yhä useampi alkaisi säästää ja sijoittaa. Varsinkin naisilla kynnys oman taloudenpidon haltuun ottamiseen on kova. Monet luottavat edelleen liikaa puolisoonsa, ja rahoja makuutetaan nollakorkoisilla käyttötileillä.

Rahasta puhuminen on yhä Suomessa liian suuri tabu.

– Toivoisin, että säästäminen ja sijoittaminen lähentyisivät nykypuheissa toisiaan. Säästämällä ja sijoittamalla rakennamme itsellemme tulevaisuutta ja puskureita pahojen päivien varalle.

Lehtipuu on iloinen siitä, että nuoremmalla sukupolvella on selvästi uudenlainen käsitys rahasta. Omistaminen on menettänyt merkitystään. Kesämökin ei tarvitse olla oma, vaan lomalla voidaan hyvin vuokrata. Myös yhteisöllisyys ja jakamisen kulttuuri kasvattavat suosiotaan.

– Kannattaa rohkeasti jutella vaikkapa naapureiden kanssa, että tarvitseeko jokainen oman superkitkimen vai voisiko sen hankkia porukalla tai vuokrata.

Lehtipuu on onnellinen siitä, että on itse käynyt läpi rahan­käyttöönsä liittyvät tunteet ja tavat. Nykyisin hän pystyy yhä useammin voittamaan ostohimonsa.

– Jos kohtaan jonkin kauniin esineen, olen oppinut miettimään, haluanko kuljettaa sitä loppuelämäni mukana. Asioista voi nauttia myös omistamatta niitä.