Tiedätkö, kuka on Maiju Gebhard? Hän on säästänyt keksinnöllään sinunkin aikaasi



Tiedätkö, kuka on Maiju Gebhard? Hän on säästänyt keksinnöllään sinunkin aikaasi

Astiankuivauskaappia pidetään suomalaisen Maiju Gebhardin keksintönä, mutta hän ei koskaan patentoinut sitä. Siksipä myös amerikkalaiset ovat yrittäneet omia keksintöä itselleen.
Teksti Merja Halme

"Tämähän on järkyttävää!" päätti Maiju Gebhard (1896–1986) tekstinsä Työtehoseuran Teho-lehdessä 30-luvulla.

Hän oli juuri esittänyt laskelmansa, joiden mukaan Suomen tyttäret käyttävät elämästään 30 450 tuntia astiainpesuun: "Se on 10 vuotta yhteen menoon 8-tuntisia päivä pyhät ja aret järjestään".

Järkyttävien tuntimäärien kannustamana Gebhard teki keksinnön, jonka hän laskeskeli säästävän emännän työaikaa parhaimmillaan kolme tuntia päivässä. Keksintö oli astiankuivauskaappi.

– Maiju Gebhard ryhtyi kehittämään ideaansa ruotsalaisemäntien käyttämästä pöydällä pidettävästä kuivaustelineestä. Maijun ajatus oli nimenomaan kuivaustelineen sijoittaminen ovien taakse kaappiin pesupöydän yläpuolelle, jolloin astiat voi nostaa sinne märkinä ja vesi tippuu tiskipöydälle. Hän oivalsi myös, että kaapin pitää olla alaosaltaan auki, jotta ilma pääsee kiertämään ja astiat kuivuvat hyvin, kertoo Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa.

Ensimmäiset astiankuivauskaapit valmistettiin työpajoilla Vilppulassa. Kuva Työtehoseura.

Astiankuivauskaappien teollinen valmistus alkoi vuonna 1945 Työtehoseuran työpajoissa. Varhaiset kaapit olivat kuivausritilöitään myöden puuta, ja niitä valmistettiin sarjatyönä vain kahta kokoa, leveydeltään 135 ja 100 cm. Työtehoseura myi myös astiankuivauskaapin piirustuksia.

– Niissä oli alhaalla puiset ritilät lautasille ja yläosan ritilöiden päällä säilytettiin laseja, kahvikuppeja, kattiloita ja muuta.

Pari vuotta myöhemmin kuivauskaappeja alettiin valmistaa Enso-Gutzeitin Tornatorin tehtaalla.

Monipuolinen keksijä

Maiju Gebhard omisti elämänsä kotitöiden ratinalisointiin. Sotavuosina, kun miehet olivat rintamalla ja naiset joutuivat tekemään raskaatkin kotityöt, hän kehitti emäntien avuksi kantoavun eli ämmänlänget. Niillä naiset saivat kevyemmin kannettua vettä tai polttopuita taloon. Maiju kehitti kotitöihin myös tuolin, jossa pystyi työskentelemään puoli-istuvassa asennossa.

– Siinä oli selän keskiosan kohdalla noja, jonka sai taitettua vaakatasoon, Käännetyn selkänojan päällä pystyi istumaan, Marjomaa kertoo.

Vuonna 1930 ilmestyneessä Pienviljelijän kotitalousoppaassa Gebhard ehdotti laskiämpärin kiinnittämistä keittiökaapin alaoveen. Ajatus nykyisestä biojäteastiasta oli syntynyt.

– Laskiämpäriin heitettiin perunankuoria ja kaadettiin esimerkiksi perunoiden keitinvesi. Roskakaapin ovessa oli hylly, jonka päällä laskiastiaa pidettiin.

Gebhardille oli tärkeää myös perheen yhteisen ajan lisääminen, mutta hänelle itselleen ei perhettä tai puolisoa koskaan suotu.

Maiju Gebhard jää historiaan myös ämmänlänkien keksijänä. Kuva Työtehoseura.

Patentti jäi puuttumaan

Vaikka astiankuivauskaappi on meille ilmiselvästi suomalainen keksintö, Gebhardin kanssa kaapin keksijän tittelistä kisaavat muutkin. Amerikkalainen Angiolina Scheuermann sai patentin keksinnölleen syksyllä 1929 ja Louise R. Krause patentoi oman versionsa kuivauskaapista vuonna 1932. Ensimmäisenä asialla oli kuitenkin Margarete Schütte-Lihotzky, jonka suunnittelema pesualtaan yläpuolelle sijoitettava astiankuivausteline esiteltiin Saksassa vuonna 1926.

Maiju Gebhardin suunnittelemalla astiankuivauskaapilla ei ole patenttia. Tarja Marjomaa arvelee, että se on vain jäänyt hakematta.

Kuka siis onkaan astiankuivauskaapin keksijä? Tiesikö Gebhard, mitä maailmalla puuhattiin vajaa sata vuotta sitten, jolloin tieto kulki maasta toiseen hitaasti? Tuskinpa vain. Ja vaikka Gerhard oli sen aikaisen mittapuun mukaan varsin kansainvälinen ja kielitaitoinen nainen, hänen ulkomaanmatkojensa kohde oli yleensä Ruotsi.

Kaksi vuotta ennen kuin Louise R. Krausen kaappi patentoitiin, Gebhard kirjoitti Pienviljelijän kotitalousoppaassa (1930) näin:

”Voitaisiin valmistaa astiain kuivaamista varten erikoinen teline, joko pienempi astiainpesupöydällä pidettävä tahi suurempi, seinään astiainpesupöydän yläpuolelle kiinnitettävä kuivausteline.”

Ehkä kiinnostavaa ei lopulta ole se, kuka oli ensimmäinen, vaan se, kuinka monta tuhatta tuntia Gebhard säästi suomalaisten naisten ja myöhemmin myös miesten aikaa. Juuri niin kuin hän halusikin.

Suomalaisen astiakaapin kehitys

1930 Astiankuivauskaapin idean esittely

1944 Asiankuivauskaappi kehitetään Maiju Gebhardin johdolla Työtehoseurassa

1945 Teollinen valmistus alkaa Vilppulassa

1948 Laaja teollinen tuotanto alkaa

1954 Muovilla pinnoitetut teräslankahyllyt korvaavat puusälehyllyt

1960-luvulla kaappien valmistuksessa aletaan käyttää lastulevyä ja melamiinipintaista levyä

1982 Keittiökalusteiden ja astiankuivauskaapin mitat standardisoidaan

1990-luvun lopulla muoviset teräslankahyllyt korvataan Rst-ritilöillä tai polttomaalatuilla teräsritilöillä

Maiju Gebhard vetämässä emäntien työtehokurssia joskus 1940-luvulla. Kuva Työtehoseura.
Julkaistu: 8.3.2018