Unelmien Talo&Koti

”Tuota taloa saat kyllä odottaa vuosia”, ennusti ystävä – tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkonen asuu entisessä paperitehtaan työntekijöiden talossa

”Tuota taloa saat kyllä odottaa vuosia”, ennusti ystävä – tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkonen asuu entisessä paperitehtaan työntekijöiden talossa
Kun Ulla haluaa nauttia kesäpäivästä, hän pulahtaa piha-ammeeseen villiviinin katveeseen. Ullan ja Kain käsissä karusta sepelikentästä on versonut mielikuvitusta kutkuttava puutarha. Sama tyyli jatkuu sisällä.
Julkaistu: 12.7.2021
Ulla Sinkkonen ja Kai Anttila ovat hyvä remonttitiimi ja saavat yhdessä paljon aikaan. Jos tekstiilitaiteilija-vaimon ideat alkavat pursuta ylenpalttisiksi, puoliso pakenee jäähdyttelemään hetkeksi omaan peräkamarin pojan huoneeseensa.
”Muutimme Kain kanssa taloomme 15 vuotta sitten. Olin kiinnittänyt huomiota rakennukseen jo aikaisemmin, kun juuri eronneena etsin itselleni uutta kotia. Kerroin tuolloin ystävälle löydöstäni, ja hän pudotti minut maanpinnalle: tuota taloa saat kyllä odottaa vuosia. Kolme vuotta siihen meni! Huomasin myynti-ilmoituksen paikallislehdessä aamulla, ja heti puoliltapäivin olimme Kain kanssa maksaneet varausmaksun.
Ulla kävelee minuutissa pihan poikki työhuoneelleen, entiseen varastoon. Hänen tekstiilitaidettaan on ollut esillä sekä kotimaassa että ulkomailla. Kesähuone melkein piiloutuu kasvillisuuden taakse. Sen taakse jää Ullan kylpypaikka.
Ullan ja Kain koti on vuonna 1898 rakennettu paritalo. Talossa on 156 neliötä: neljä huonetta, keittiö, kylpyhuone ja sauna. Piharakennuksessa on 27 neliön työhuone.
Ulla ja Kai ihastuivat paritalon arkkitehtuuriin. Talon on suunnitellut Anders H. Gustafson alun perin Kuusankoski-osakeyhtiön mestareille, työnjohtajille ja koneenhoitajille. Entisen paperitehtaan rakennukset ovat kävelymatkan päässä Kymijoen rannalla. ”Täällä huokuu ihanasti vanhan tehtaan tunnelma.”
Pienessä puutarhamme rönsyää kasveja liiaksi asti. Olen perin ahne kasvien kauneudelle, ja tänne on pitänyt ahtaa myös hedelmäpuita ja marjapensaita. Kasvatan keväisin taimia itsekin. Tykkään, että puutarhassa kasvaa sekä kukkia että syötävää.
Edellinen omistaja arvosti helppohoitoista pihaa, joten muutos nykyiseen on melkoinen. Nyt autotallin jatkeena ovat pergolaksi kutsumamme kesähuone sekä terassi grilleineen ja kylpyammeineen. Vierellä sijaitsevat hyötytarha komposteineen ja lastenlasten leikkimökki tai huvimaja, entinen kasvihuone. Halusin meille myös nuotiopaikan. Keskelle pihaa jää nurmikkoa.
Pergolan seinustalla on rentoutumisnurkkaus kylpyammeineen. Valokate suojaa sitä osittain. Kiikkutuoli löytyi Kain kesäpaikan navetan vintiltä. Sermit Ulla on punonut järviruo’osta näköesteeksi naapuriin.
Ulla ja Kai rakensivat kesähuoneen tuttavilta saaduista vanhoista ikkunoista. Pinta-ala on noin kymmenen neliötä. Katto on valokatetta, joten päivänvarjojen tehtävänä on antaa varjoa aurinkoisina päivinä. Kesäksi isot sisäkasvit muuttavat pergolaan.
Kotitonttu on asustanut samassa lyhdyssä jo monta vuotta. Se viihtyy siinä kesät talvet.
Pihatalon eteen on suunnitteilla terassi.
Työhuoneen ulkoseinällä roikkuvat ovikoristeet kolmelta edelliseltä joululta. Ylin pikkurengas on tehty sammaleesta, sydän punottu oljesta ja kranssi sidottu vaahteranlehdistä ja ruotsinpihlajanmarjoista.
Työhuoneen ulkoseinää vasten nojailee yksi puutarhan lukuisista asetelmista. Heinäseiväsnaamarin Ulla on tehnyt opiskeluaikoinaan. Viime kesänä hän innostui valamaan betonikiviä puutarhaan. Hän hankki valumuotin, jolla saa tehtyä kerralla useamman kiven. Muotteja myyvät rautakaupat.
Olen aina tykännyt tehdä käsilläni ja luoda uutta. Siitä juontuu tekstiilitaiteilijan ammattinikin. Minulla oli vuosia työhuone kymmenen kilometrin päässä kotoa. Kun 2011 sain vuoden apurahan, päätimme tehdä pihavarastosta työhuoneen minulle. Teen siellä tekstiilitaidetta näyttelyihin ja tilaustöitä.
Isälläni oli puusepänverstas, ja häneltä olen perinyt rakkauden puutöihin. Olen kasvanut puruissa puukko kädessä tikkuja vuollen. Jos näen kaadetun koivun, en voi ohittaa sitä vaan kerään sylillisen oksia risutöihin. Välillä innostun valamaan betonia. Taidetta teen kuitenkin etupäässä pehmeistä materiaaleista.
Talvisin opetan lapsille ja nuorille kuva- ja käsityötaidetta kansalaisopistossa. Kesävapaalla viihdyn pihalla aamusta iltaan.”
Puusohva oli alun perin lastensänky ja kulkenut suvun lapsilla. Ulla poisti siitä etureunan ja maalasi sen uudelleen.
String-hyllyn Ulla on ostanut 1980-luvulla kirppikseltä muutamalla markalla.
Eteisessä on Borås­tapeterin Herba-tapetti.
Ulla rakastaa sommitella esineitä kaappien ja muiden tasojen päälle. Mieluisia materiaaleja ovat tuohi ja keramiikka.
Piironki on kuulunut Ullan tädille. Käsin vuoltu kiikkutuoli on Ullan joululahja itselleen. Lasivitriini pelastettiin teollisuushallista ja lasitettiin uudelleen. Sen takaseinää peittää Ullan äidin kirjoma kangas.
Sohvan Ulla ja Kai ostivat Vepsäläiseltä muuttaessaan taloon. Seinäkello ja punainen nojatuoli ovat paikallisesta antiikkiliikkeestä. Ulla on toteuttanut seinätekstiilin tuftaamalla ja virkkaamalla. Kitara on hoidossa Ullan vanhimmalta pojalta.
Kultasepänliikkeen myyntitiski päätyi kotiin vuosia sitten. Ensin se oli työhuoneella, nyt se toimii tilanjakajana olkkarissa.
Kultasepänliikkeen myyntitiski päätyi kotiin vuosia sitten. Ensin se oli työhuoneella, nyt se toimii tilanjakajana olkkarissa.
Remontin jäljiltä keittiö on kuin uusi. Ulla maalasi vanhat kaapit Tikkurilan Takorauta-värillä. ”Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kaapisto vaihtaa ilmettä valon mukaan. Välillä se jopa sinertää.” Ulla kantaa tarjolle koria, jonka seitsemän lastenlasta tuntevat mummin herkkutarjottimena.
Keittiön kahdeksankulmainen pöytälevy on tehty sukulaisen maatilalta puretun riihen hirsistä ja vahattu. Siinä on jopa madonreikiä. Jalat pöytä sai metsästä löytyneestä pöydästä. Koristeellisen kaapin ostoa Ulla ja Kai sanovat katuvansa. ”Se on liian krumeluuri. Talonpoikaiskaappi olisi sopivampi. Kun maalasimme keittiön seinät harmaiksi, kaappi istuu nyt paremmin.”
Koti on minulle inspiraation lähde. Rakastan sisustaa sitä. Lämmintä tunnelmaa luovat vanhat, rakkaat tavarat. Jos omat lapset, lastenlapset ja ystävät viihtyvät meillä, olen onnistunut luomaan kotiin sellaisen hengen, jota olen tavoitellutkin.
Vuosien mittaan talossa on tietysti pitänyt tehdä remonttia. Kattoremontti oli varmaan haastavin. Paljon olemme tehneet myös itse. Viimeisin pintaremontti tehtiin keittiössä. Poistin kaapinovista melamiiniset pinnoitteet ja maalasin kaapit mustiksi. Yhdessä hoitelimme loput pinnat.
Keittiön lintutapetti on MissPrint-malliston Five Lands. ”Sain inspiraation tapettiin ikkunan takana kasvavasta omenapuusta. Linnut jatkavat puuteemaa sisällä.” Lasikaappi on ollut Marttojen esittelykaappina. Se päätyi Ullalle Kouvolan Nuorisoseurantalon vinttisiivouksen yhteydessä.
Ulla remontoi eteisen ja portaikon kolmisen vuotta sitten. Hän poisti portaikon seinästä lukuisat tapettikerrokset vain osittain ja jätti betonipintaa näkyviin. Ikkunaseinän hän maalasi tapetista nappaamallaan sävyllä.
Vanhan talon remontit voivat olla todella haastavia. Meiltä jäi saamatta uuni olohuoneeseen, koska suunnittelija ei ollut ottanut huomioon talon vanhoja rakenteita.
Lempipaikkani kotona on yläkerran aulan rautasänky. Teen siinä ompeluksia taideteoksiini, luen, katson elokuvia, vastailen sähköposteihin ja köllöttelen koirien kanssa. Kaitsu viihtyy parhaiten peräkamarissaan. Minä en saa puuttua peräkamarin pojan sisustukseen. Siellä taulutkin ovat ihan vinksin vonksin!
Yhteen yläkerran huoneista majoitetaan vieraat, ja se on myös Ullan ”toimisto”. Pöydälle on kertynyt taidetta. Iso teos on kirppislöytö. Salkun päällä on Ullan sekatekniikalla toteuttama taidetekstiili, ja punasävyisen guassityön on maalannut hänen Matti-poikansa.
Ullalla on työn alla näyttelyyn menevä taidetekstiili. Koneellinen tuftaus on yksi hänen hallitsemistaan lukuisista tekniikoista. Villanukkaisia taidetekstiilejä on ollut esillä esimerkiksi Habitaressa sekä asuntomessuilla Korialla ja Tuusulassa.
Ylppö-rautasänky on Ullan – ja koirien – lempipaikka. Arkkiatri tuli perheelle tutuksi hoitaessaan Ullan syöpään sairastunutta siskoa. Tapetti on Duron Gammalsvenska-kokoelman Gästgivars.
Ulla kutsuu yläkerran aulan rautasänkyä Ylpöksi, koska vuode on kuulunut aikoinaan Arvo Ylpölle.
Kun Vekaranjärven armeijan aluetta alettiin aikoinaan rakentaa, paikalta jouduttiin hävittämään vanhoja taloja. Ullan isä haki sieltä kaksi ovea ja lattialautoja. Nyt toinen ovista on Ullan ja Kain sängynpäätynä. Tekstiiliteos on Ullan tekemä, tekniikkana on hänen kehittelemänsä kuitusyövytys. Tapetti on entisten asukkaiden ajalta.
Ulla rakastaa sommitella esineitä kaappien ja muiden tasojen päälle. Pikkupöytä on ollut aikoinaan kymenlaaksolaisessa kansanopistossa. Vintin siivouksen yhteydessä se päätyi Ullalle. Alun perin kaluste oli maalattu, mutta uudessa kodissa se putsattiin puupinnalle. Tuohi on yksi mieluisimmista materiaaleista, onhan se osa kulttuuriperintöämme. Esille on päässyt myös kirpparilta hankittu kaunis vaate.
”Sisustuksessa pitää näkyä ajan kerrostumia ja huonekaluissa elämisen jälkiä. Harvoin maalaan vanhoja kalusteita itse. En voi kuvitellakaan, että kodissani olisi vain uusia huonekaluja tai se olisi sisustettu trendien mukaan. Ajan henki saa toki näkyä, mutta vain yksityiskohdissa.
Talossamme loistaa värien paletti ja muotojen kirjo. Olen kyllä tarkka värien valööreistä ja ylipäänsä väriyhdistelmistä. Liika harmonia ei ole hyvästä, vaan tarvitaan myös riitasointuja. Ne ovat homman suola.
Tykkään katsella vanhoja mustavalkoisia elokuvia ja etenkin niiden sisustuksia. Saan niistä ideoita. Myös Instagram inspiraationlähteenä on vahvoilla.
Juuri nyt olen ihastunut luontoaiheisiin, voimakaskuvioisiin tapetteihin. Siinä on pieni ristiriita, sillä tähän taloon kuuluisivat vanhemmantyyliset tapetit. Halusin kuitenkin seinille tätä päivää.”
Katso lisää kuvia Ullan Instagram-tililtä: @ulla.sinkkonen.
Toukokuun ensimmäisenä lämpimänä päivänä Ulla panee pergolan kesäkuntoon. Siellä pari juo aamukahvit, syökin usein, ja kun ramaisee, ottaa päikkärit koirien kanssa.
Jo rakennusvaiheessa Ulla nikkaroi paneelista kaksiovisen kaapin ja seinähyllyn. Ne ovat ehtineet käydä jo rakennuksen joka seinällä. Täydennystä sisustukseen tarjoavat kirpputorit.
Pergolan naulakossa roikkuu Ullan pajusta tekemiä joulutähtiä, jotka hän taittelee joulun jälkeen nippuun odottelemaan uutta esillepanoa. Silmänilona on myös minikokoinen mattopiiska, jota lastenlapset lainaavat, kirppispeili ja vanha viinipullo.
Kesähuoneessa on joka kesä hiukan erilainen sisustus. Ulla hakee täydennystä kirpputoreilta. Ovi on koristeena, eikä se johda minnekään. Pariskunta arvelee, että se on talon alkuperäinen ulko-ovi.
Kesähuoneessa on joka kesä hiukan erilainen sisustus. Ulla hakee täydennystä kirpputoreilta.
Kun kirppu­torilla käy tarpeeksi usein, tekee löytöjä. Ruukut ja viinikannu ovat näiltä reissuilta.
Omenapuuta vasten nojailee Ullan valama betoniveistos. Kukkaruukussa on punasavinen kynttilänjalka, kirppislöytö.
Ulla rakensi vuosia sitten kasvihuoneen kierrätysikkunoista. ”Se piti purkaa, mutta en raaskinut. Nyt se on lastenlasten huvimaja.” Paavo ja Aatos iloitsevat mummin lahjoituksesta. Java-koirakin viihtyy.
Kommentoi »