Teini-ikäisinä talonpelastajiksi – Sandra ja Rasmus ostivat pohjalaistalon: ”Tuntuu upealta, että olemme voineet pelastaa tämän”

Kesä 2016 Målarsgårdenissa jäi ihanana mieleen. 16-vuotias Sandra Nordling ja 18-vuotias Rasmus Häggblom asuivat tuon kesän kuukaudet Rasmuksen siskon isossa pohjalaistalossa kahdestaan. Ympäristö oli Rasmukselle tuttu, sillä hän oli ollut lapsuudessaan talossa evakossa jonkin aikaa, kun vanhemmat kunnostivat perheen omaa kotia. Sandralle vanhat talot olivat aina olleet lähellä sydäntä ja osallistuminen erilaisiin kunnostusprojekteihin tuttua.

”Vuotta myöhemmin olimme valmiita ryhtymään oikeasti talollisiksi ja ostimme Målarsgårdenin Rasmuksen siskolta. Talo on rakennettu 1800-luvun lopussa, mutta ikävä kyllä kaikki vanha ja alkuperäinen, kuten ikkunat, lankkulattiat, listat ja tulisijat, oli hävitetty 1970-luvulla tehdyissä remonteissa. Nämä muutokset harmittivat, mutta mahdollisuudet innostivat. Emme rynnänneet kiireellä remontoimaan, vaan asetuimme rauhassa taloksi, metsästimme huonekaluja ja vain fiilistelimme omaa kotia”, Sandra kertoo.

Nuoret talolliset muokkaavat pihapiiriä vähitellen sellaiseksi, kuin se on joskus ollut. Pihalle suojaisuutta tuovat porttiaitta sekä hiljattain istutetut puut ja pensaat. Ne muodostavat vuosien aikana lehtevän puutarhan, jonka suojissa on mukava nauttia lämpimistä kesäpäivistä.

Kuisti oli ensimmäinen huone, jonka Sandra ja Rasmus tapetoivat. Sandran vanhemmat olivat neuvonantajina ja apuna. Hyvä säästövinkki oli keittää itse tapettiliisteriä. Käteviä ohjeita tähän löytyy netistä. Sopiva vanha penkki löytyi pitkän etsimisen jälkeen antiikkiliikkeestä Kokkolasta. Tyyny ja torkkupeitto ovat Sandran äidin käsialaa, ja niissä toistuvat kauniisti kuistin värit. Tapetti on Duron Dahlströmska gården.

Kuistin lattia maalattiin ensin vaaleanharmaalla pellavaöljymaalilla, minkä jälkeen ruutukuvio piirrettiin lattiaan keskeltä alkaen. Sandra maalasi sitten vapaalla kädellä keltaiset ruudut Ottossonin pellavaöljymaalilla, sävynä hiekankeltainen. Tuoli on parin kakkoskodista.

Pihakirppikseltä löytyneestä renginkaapista oli lähellä tulla jo taistelua ostajien kesken, niin haluttu kaluste se oli. Sandra on huomannut, että jos haluaa saada itselleen kauniita antiikkiesineitä, ei auta vitkastella sopivan kohteen löytyessä.

Lämpöpatterin säätövipukin voi olla kaunis ja tuoda iloa. Sandran isoisän isä on aikoinaan tehnyt kuistin listat. Uudet ovi- ja ikkunalistat teetettiin paikallisella sahalla vintiltä löytyneen mallin mukaan.

Målarsgården on aikoinaan ollut vauras tila. Nykyisen päärakennuksen tilalla on ollut talo, jossa kiinnostavaa kyllä, Rasmuksen esi-isät suoraan alenevassa polvessa ovat asuneet ja viljelleet maata. Vaikka siis nykyinen päärakennus ei olekaan sukutalo, on paikalla vahva kytkös Rasmuksen suvun historiaan. Myös Rasmuksen lapsuudenkoti sekä maatalouskoneet ja verstas ovat kävelymatkan päässä.

Tilan nimi viittaa alueella vaikuttaneisiin koristemaalareihin, joiden kädentaitoja voi ihastella vieläkin vanhoissa huonekaluissa ja pienesineissä.

Pikkuinen voikirnu on muisto Sandran ja äidin roadtripistä Ruotsiin. Lautashyllyyn haettiin kakkoskodin astiakokoelmasta muutamia Rörstrandin Gröna Anna-lautasia. Piironki löytyi Facebook-kirppikseltä. Valokuvassa on Sandran isoisoisä.

Sandra on tehnyt vitriinikaapin itse opiskellessaan puuseppä-artesaaniksi. Kaapissa on paikka astia-aarteille, laatikoissa säilytetään arvokkaita tekstiilejä, kuten käsin kudottuja pöytäliinoja ja virkattuja verhoja. Seinällä roikkuvat kangaspuiden pyöriäiset. Mölletorp röd -paperitapetti on Lim & Handtryckin.

Talon sähköt uusittiin vanhaan tyyliin pintavetoina. Työ oli haasteellista, mutta Sandran sähkömiesisoveli Daniel hoiti homman. Tyyliin sopivat kangaspäällysteiset johdot ja posliiniset sähkötarvikkeet hankittiin Lundagårdilta Pietarsaaresta.

Sandran vanhempien tuella nuoripari alkoi suunnitella, miten talon voisi palauttaa mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Ensimmäinen muutos oli retroaikaisen kuistin korjaaminen. Autiosta sukutilasta käytiin hakemassa mittoja ja inspiraatiota.

Ikkunat ja pariovet teetettiin paikallisella puusepällä, ja ovet maalattiin siniharmaiksi pellavaöljymaalilla.

”Muutamia peiliovia löytyi ulkorakennuksesta, ja ne saivat muuttaa takaisin sisälle. Vanhaa kunnon lankkulattiaa emme löytäneet, joten siirryimme suunnitelmaan b. Omasta metsästä saimme puuta, josta lattiat valmistettiin alusta lähtien. Nyt saamme nauttia suopakuurattujen lattioiden pehmeästä tunnusta”, Sandra kertoo.

Sandra halusi kotiin samantyyppisen paneeliseinän, minkä oli kerran nähnyt autiotalossa. Ponttilaudat on ladottu vaakaan, reunassa on koristelista. Koulutaulun ja räsymaton Sandra sai vanhemmiltaan muuton yhteydessä.

Gysingen sapluunalla syntyi Stene-tapetista poimittua kuviota. Maalina on Gysingen pellavaöljymaali, valkoisen titaanisinkin ja englanninpunaisen oma sekoitus.

Vanhan kirjasinkastin päällä on kuvia sukulaisista, mutta myös kaksi vierasta vanhaa valokuvaa, jotka tulivat ostetun salkun mukana. Sohva on sukukalleus, joka oli Rasmuksen kotitilan vintillä. Myöhemmin selvisi, että sen on valmistanut joku Sandran suvusta. Mansikkatyyny on Emma Sjödinin, valaisimen Sandra sai Rasmukselta joululahjaksi.

Nuoret arvostavat vanhoja esineitä ja huonekaluja, eikä kotoa siksi mitään uutta juuri löydykään, lukuun ottamatta Sandran itse rakentamia huonekaluja. Huutokauppojen ja kirppisten kiertelystä on tullut mieluinen yhteinen harrastus.

Upeita vanhoja kalusteita odottaa verstaassa kunnostusta. Rakkaimpia ovat suvussa kulkeneet, esi-isien valmistamat huonekalut ja vanhat valokuvat, jotka kertovat omaa tarinaansa sukujen vaiheista. Talonpoikaiskalusteet ovat suosikkeja, mutta Sandra on huomannut ihastuneensa myös retroajan kalusteisiin. Aikakausien sekoittaminen on hauskaa.

Sandra ja Rasmus ovat nuoresta iästään huolimatta ehtineet sukeltaa syvälle vanhojen talojen sielunelämään ja nauttivat samalla uuden oppimisesta. Pieni Ragge-kissa valitettavasti menehtyi kuvausten jälkeen.

Sandra ja Rasmus ovat tyytyväisiä rakentamiinsa kiinteisiin vaatekaappeihin. Paneelipinta maalattiin antiikinvihreällä pellavaöljymaalilla. Tässä huoneessa vanha katto on otettu esiin, muovimatto poistettu lankkulattian päältä ja ovi vaihdettu ajanmukaisempaan. Listat on tehty vanhan mallin mukaan.

Sängynpääty syntyi vanhasta puusohvasta, joka löytyi Sandran lapsuudenkodin vintiltä. Yöpöydät ovat Sandran isoäidin isän käsialaa. Julisteet on tilattu Posteryardista. Tapetti on Duron Edsbyn Grön.

Koivupuinen tv-kaappi laitteineen aiotaan jättää ennalleen. Piianpeilin on Sandran isoäidin isä tehnyt. Valokuvassa puolestaan on isoisoisä nuorena sotilaana.

Kodin sisustaminen on varsinkin Sandralle erityisen mieluista, ja hän löytää itsensä usein haaveilemasta ja yhdistelemästä värejä ja tapetteja mielessään. Värit ovat kodissa tärkeitä. Uudeksi suosikiksi ja punaiseksi langaksi on hiljattain noussut keltainen. Myös vanhaa roosaa löytyy kauniista paperitapeteista.

Kuudessa vuodessa talosta on kuoriutunut kaunotar, jonka alkuperäistä olemusta on lempeällä kädellä houkuteltu esiin.

”Kylässämme ei enää ole kovin monta tämän tyyppistä komeaa pohjalaistaloa jäljellä. Tuntuu upealta, että olemme voineet pelastaa yhden niistä”, Sandra toteaa.

Komean pohjalaistalon kuisti rakennettiin vanhan tilalle. Rasmuksen ollessa kiireinen kevätkylvöjen aikaan Sandra torjui yksinäisyyttä rakentamalla aidan portteineen.

Porttiaitan siirtäminen oli varsinainen jännitysnäytelmä, johon tarvittiin Rasmuksen lisäksi molempien isät, traktoreita, kaivinkone, sekä aitan alle kelkkana toimivia tukkeja. Aitan yläkerran huoneita käytettiin ennen vanhaan kesämakuuhuoneina, alakerrassa oli säilytystilaa viljalle, ruokatarvikkeille ja työkaluille.